keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Loisketta pimeyteen

Joulukin alkaa jo kolistelemaan ovella ja veneilykuume ei vaan ota laantuakseen. Onneksi viikon päästä mennään taas valoa kohti ja tämä härmäläinen pimeys alkaa mahdollisesti vähän helpottamaan.

Viime viikonloppuna siveli jonkinlaista balsamia märkiviin ja merisuolan kirveltämiin haavoihin, kun Minkki Crew ja Team Sailventures kävivät ajalemassa Viking Gracella. Meren näkeminen ei kuitenkaan varsinaisesti helpottanut elämää, mutta totesimme sen kuitenkin olevan edelleen paikallaan. Funtsimme siinä skumppalasi käsissä keittäessämme itseämme 11. kannen panoraama-span porealtaassa ja Saaristomerta tuijotellessa, että voisihan tätä veneilyä ja merenkulkua harrastaa näinkin. Mukavaahan se oli, mutta silti jotenkin aika kaukana luonnosta ;) Näsimeren Valtaajien luovuus pääsi valloilleen span kylmähuoneessa, jossa siis seinässä olevasta reiästä tuhnuttaa lunta, kun tämä henkinen kakaralauma sai päähänsä muotoilla seinästä sojottamaan, no minkäs muun kuin sen mikä siihen nyt ekana tulee mieleen. Taideteoksen kruunasi seuraava koppiin ahtautunut seurue, joka toteutti itseään muotoilemalla tuotoksellemme naisellisen vastakappaleen. Piste iin päälle tai touhutippa lumiveistoksen kärkeen saavutettiin vasta satamassa, kun löysimme taitelijaystäväisemme samasta tilausajobussista. Nyt voidaan hyvillä mielin todeta, että Pirkanmaalla asuu muitakin henkisiä pentuja. Risteilystä nyt ei muuten sinänsä ollut mitään ihmeellistä, mutta hyvässä seurassa on aina hauskaa ja aika suorastaan hujahti käsistä. Seuraavaa reissua odotellessa...

Kohta kun venemessutkin alkavat kolkuttaa ovelle niin siitä saisi hyvän syyn ensi kauden suunnittelulle. Josko jotain uutta veneeseen ja jotain muuta kivaa... Niistä uusista tai vähän käytetyistä purjeistahan taisin kirjoittaa jo aiemmin. Jotain tarvisi kuitenkin tehdä tämänkin asian eteen... Josko sitten venemessuilta kyselisi tarjoukset kaikilta yms. mumsnunms.


torstai 20. marraskuuta 2014

enää 150+ päivää...

Nonni. Tässä sitä ollaan. Minkki on ollut ylhäällä ja talviunille peiteltynä reilun pari viikkoa ja viimeisestä purjehduksesta on aikaa melkein kuukausi ja mulla on aivan järjettömän kova purjehduskuume. Kevääseen ja veneenlaskuun on kuitenkin vielä ainakin 150 päivää ja joitakin tunteja. Voisin datailla tänne jonkinlaisen laskurin joka laskee päiviä alaspäin uuteen kauden aloitukseen. Tietty tämän purhjehduksettoman 150 päivää voisi yrittää käyttää johonkin harrastusta/elämäntapaa tukevaan toimintaan ja valmistautua tulevaan kesään. 

Pikku-Minkin puuosien huolto meni viime keväänä kiireen ja osaamattomuuden takia vähän pipariksi, joten ainakin sitloodan luukut pitäisi huoltaa uudestaan (kts. viime kevään blogitekstit). Pinnan ja levankitukin voisi myös hioa ja lakata, kuten myös kabiinin luukku ja karmit. Jos intoa riittää niin kattokaiteetkin voisi käsitellä... Siinähän ne kannen yläpuoliset puuosat oikeastaan sitten ovatkin. Freddien ripustimen vanerilevyyn tuskin tarvitsee koskea. Suurin suunnitteilla oleva investointi olisi uusi (vähän käytetty) purjekerta. Meiju Suvas ja Valkoinen Barbaari alkavat olla jo parhaat päivänsä nähneet ja viime kesän kovissa tuulissa alkoi selkeästi säätövara loppua kesken. Lisäksi Minkin nousukulma ei ole sitä tasoa mitä sen kuuluisi olla. Avotuulilla ja sivuvastaisilla päästiin kyllä kovaa, mutta siihen se sitten jäikin.

Ensi kesän Iso-Minkkipurjehduksia pitäisi myös alkaa pikkuhiljaa suunnittelemaan ja varailemaan niille sopivaa aikaikkunaa. Onhan tässä siis kaikkea kivaa tulossa, mutta juurikin nyt tuntuu siltä, kuin jotakin kovin suurta puuttuisi. Onneksi huomenna on taas yksi päivä vähemmän vielä tulemattomien jäiden lähtöön. Onneksi sentään VOR on vaudissa ja videota pukkaa eetteriin koko talven ajan.

tiistai 28. lokakuuta 2014

Syksy on taas, syksy on taas ja maa on täynnä ****aa

Kauden paketoinnin jälkeen on tietty syytä alkaa miettimään myös veneen paketointia. Minkki nousi Näsimerestä menneen viikon keskiviikkona perinteiseen tapaan S.Järvisen kraanan avulla. Mastohan oli kaatunut jo aiempana viikonloppuna. Nostotalkoot sujahtivat suhteellisen sujuvasti kolmen veneen kimppana kun Team Sailventuresin Orvokki ja Myy Myy Linesin Pikku-Myy tekivät seuraa Pikku-Minkille. Kiitokset vaan kaikille mukana olleille. Allekirjoittanuthan pakeni heti maston kaadon jälkeen Aasiaan ja jätti nostosessiot muille. No, täytyy kuitenkin pitää mielessä, että Minkki Yhtymä on osuuskunta OY AB GMBH Ltd ja Minkillä on siis toinenkin omistaja. Ihan vieraisiin käsiin ei sentään tarvinut tyttöä jättää. Minkin pressutusta varten yritin kovasti harjoitella tuulikästä tapaa tehdä Rekkakuskin kytkyä, mutta harjoitukset ovat vielä toistaiseksi vähän vaiheessa. Oppimateriaalina on luonnollisesti käytetty Ylviksen väsäämää opetusvideota:

Ehkä toi joskus vielä onnistuu... yhtä tyylikkäästi siis.

Asiasta kukkaruukkuun, jonka voikin sitten teatraalisesti tipauttaa parvekkeelta jalkakäytävälle, Pikku-Minkki ja Minkki Yhtymä olivat olleet kuulemma jossain määrin esillä myös Napsin (Naispurjehtijoiden) syystapaamisessa Tampesterissa. Mainetta on tietty monenlaista ja jostain kumman syystä meille ei ole juurikaan valoitettu kyseiseen kokoontumisen synkkiä salaisuuksia. Mikä lie salaseura, kun eivät meille mitään kerro :/ Jokatapauksessa Minkki Crew pyrkii luonnollisesti aina ja ehdottomasti edistämään tasa-arvoa, vaikka poikien jutut saattavat joskus vähän rasvaisiksi muuttuakin... niin ja toisaalta eihän ole olemassa sellaista asiaa kuin huono julkisuus. 

Ainiin ja pitkästä aikaa päivänbiisinä ja korvamatona on soinut perinteistä viikinkimeininkiä ja potkuritukkaa, vaikkakin kyseinen joiku sopisi ehkä ennemmin kevääseen... sitä siis odotellessa...



The warming sun returns again
And melts away the snow
The sea is freed from icy chains
Winter is letting go

Standing on the ocean side
We can hear the waves
Calling us out with tide
To sail into our fate

Odin! Guide our ships
Our axes, spears and swords
Guide us through storms that whip
And in brutal war

Our ships await us by the shore
Time has come to leave
Our country, family and homes
For riches in the east

Some of us won't return
But that won't bring us down
Our fate is written in the web
Woven by the Norse

A ram is sacrificed
Across the long ship's bow
And as we set our sails
A strong breeze starts to blow

It carries us out to sea
With hope of fame and pride
And glorious all will be
That with sword in hand will die

Odin! Guide our ships
Our axes, spears and swords
Guide us through storms that whip
And in brutal war

Odin! Guide our ships
Our axes, spears and swords
Guide us through storms that whip
And in brutal war



tiistai 21. lokakuuta 2014

Kauden 2014 päätös


Aiemmin tapahtunutta: Minkki Crewn kova ydin hyppäsi Hassen siivelle ja lentää liihotteli Pariisiin, tuohon patongin ja punkun pääkaupunkiin. Lento meni kohtuullisen mukavasti ja Charles de Gaullelta poimittu kumijalka siirti kaksi miestä ja rinkat Saint Lazarelle. Pierre polki, liikennesääntöjä uhmaten ja vaaroja halveksuen, Priusta pitkin poikin Pariisin pikkukatuja ja päätyi lopulta sadan metrin päähän käsketystä määränpäästä. Saint Lazarelta matka jatkui paikallisen VR:n kyydissä kohti Normandiaa ja Tjäreborgia, jossa tämän kertainen kulkupeli odotteli jo Minkki Crew:n karvaisia käsiä ja käskevää otetta. 




9.10.2014 Bayona – Porto


Sunnuntai-maanantai yön myräkkä Biskajalla ei oikeastaan kestänyt kovin kauaa, mutta kyseisen synkän ja myrskyisen yön läpi runtanneet I ja II vahti joutuivat tekemään täyden yötyön kuljettaessaan Hellua hellästi, kuin työterveyshoitaja vanupuikkoa virtsaputkeen, läpi 8 metristen aaltojen. Vahdinvaihdon yhteydessä kuultu luonnehdinta ”kuin helvetti olisi valloillaan” piirtää jokseenkin realistisen kuvan puolenyön aikan kannella vallinneesta tilanteesta. Meri velloi vaakatasossa vastaaan neulanterävien suolatikkujen piiskatessa instrumetteja tihrustavia silmiä. Ruorin pyöriessä s-marketin hedelmäpelin rullien lailla Hellu ryskytteli vasten Atlantin aaltojen treffipaikalla vallinneita aaltorave:jä. 35+ solmuisen etelätuulen soittaessa rikiurkuja pääsimme osaksi näitä ihmissilmin koettuna jokseenkin kakofonisia bileitä.



Alkaneen viikon ensimmäisten tuntien takauma tuntuu jo tässä vaiheessa kovin kaukaiselta, lähes unenomaiselta episodilta, yhteisellä matkallamme kohti Lissabonin kirkkaita valoja ja sykkiviä öitä. Ennen saapumista tuohon maineikkaaseen merenkulkukaupunkiin töijaamme Hellun ainakin Portossa, ja jos vetistensalien suurvisiiri ja taivaallisen tuulettimen ohjailusta vastaava taho niin sallivat ehdimme mahdollisesti sisäistää töijausoluset vielä jossain vaihtoehtoisessa marinassa.



Hellun kölin puuduttaminen Bayonassa on pian ohitse ja on aika lähteä lönköttelemään kohti etelää ja uusia sekoiluja. Bayona tarjoili meille sateista säätä, mutta mukavan miljöön virkistäytyä ja palauttaa nestetasapaino skönarille sopiviin toleransseihin. Nyt on parempi jo jatkaa matkaa ja raportoida lisää Portosta.

13.10.2014 Lissabonin edustalla



Lissaboniin on matkaa enää kolmisenkymmentä mailia ja koko biskajan typhoonin läpi mamminut III-vahtikin sai tänään osakseen pikku teaserin siitä miltä meri voi tuntua. Keskipäivän myräkkä suolasi vahtia ja Vauhti-Kaisa joutui ruoratessaan ottamaan porukan leveimmän ajoasennon Hellun ruorin takana. Tukka putkella, suojalasit silmillä ja keskittynyt ilme kasvoilla painoi Kake Hellulla menemään ja kuvitteli ilmeisesti olevansa Team SCA:n pinkin paholaisen ruorissa halkomassa Atlantin aaltoja. Taisi siinä oikeasti tulla tämän reissun nopeusennätyskin.

Vanhan sanonnan mukaan meri ottaa ja meri antaa ja tällä kertaa keskipäivän kirnu otti Hellun dingistä Tohatsun ikuiseen syleilyynsä. Suurehko aalto hyökkäsi takaoikelta ja riuhtaisi kyseisen peräpäristimen mukaansa eikä vieressä tusannut täkkäri ehtinyt kuin karjua PERÄMOOTTORI ja sitten olikin jo myöhäistä. Paljon seilasit ja jonkin verran pärisit, kunnes tulppasi kastui. Olkoon nämä Tohatsun muistosanat. Päristimen ohella meri on vaatinut itselleen yhden pelastusrenkaista, jonka toinen murhanhimoinen aalto vei mukaansa jo Biskajalla. Biskaja otti myös omakseen yhden älykkään puhelimen, jolle allekirjoittanut joutui hankkimaan korvaajan jo Bayonassa.

Muutama sananen vielä edellä mainitusta Tohatsun kuolemaa läheltä seuranneesta täkkäristä. Tämä Ahvenanmaan oma poika ja lahja suomalaiselle merenkululle meni hankkimaan itselleen merimieshenkisen piipun ja unohti nimetä kyseisen kapistuksen. Kollektiivinen raati nimesi kyseisen korsteenin espanjalaishenkisesti José:ksi. Jos Henkka mitään muuta enää väittää niin se ei pidä paikkaansa! Hänen piippunsa on José. Siitäkin huolimatta, vaikka joku vääräleuka saattaisikin keksiä jonkin kuluneen vitsin Henkasta ja hänen imemästään espanjalaisesta herrasmiehestä.



-----****-----

Hellu on jo jatkanut matkaansa Cascaisista eteenpäin Team Pinkyn komennossa ja tähän väliin täytyy kuitenkin todeta, että toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä. Mr. Pinky rummuttaa aina Hellun puolesta ja on muistaakseni joskus päässyt oikein telkkariin kehumaan tuota hienoa Kuunaria. Säätiön vehkeistä Minkki Crew ajaa kuitenkin mieluummin Isoa-Minkkiä kuin Hellua. Ovathan molemmat tietty hienoja paatteja, mutta Ison-Minkin herkkyys, jos siitä nyt voi 30 tonnisen ja 20 metrisen joutsenen kohdalla puhua, on kuitenkin ihan toista luokkaa kuin Hellulla. 

Minkki Yhtymän lippulaivakin alkaa olla jo nostoa vaille. Sunnuntaina kaatui masto ja keskiviikkona on aika nostaa Pikku-Minkki ylös Näsimerestä ja pikkuhiljaa peitellä neitokainen talviunille. Loppukautena tuli purjehdittua Minkillä harmittavan vähän. Kelitkään nyt eivät olleet ihan ihan parhaita mahdollisia, mutta vene tykkää, että sillä ajetaan. Pienellä puutuu köli jos ei mitään tapahdu pitkään aikaan... 

Minkki Crew nakutteli lokiin tämän kesän aikana noin 1300 merimailia kolmella eri purjehärvelillä; Pikku-Minkillä, Isolla-Minkillä ja Hellulla. Minkki Yhtymä kiittää itseään, yhteistyökumppaneitaan sekä muita mukana touhunneita hulttioita kuluneesta kaudesta. 




ps. Portugalissa kannattaa säästää luontoa ja tehdä turistikierrokset sähkömopoautoilla. Niillä voi myös ajaa rallia pitkin pieniä ja sokkeloisia kyläkatuja

tiistai 2. syyskuuta 2014

Puolitoista kuukautta tiivistettynä muutaman sanaan

Viime blogipostauksesta on kulunut ihan luvattoman pitkän aikaa. Syitä tähän postaamattomuuteen on useita ja ehkä osittainen blogiväsymyskin pääsi iskemään. Nyt kun kesälomat on lusittu ja loman jälkeinen työreissukin takana niin arki lyö taas rytinällä päälle. Josko Minkki-blogikin saisi lisää uutta virtaa... 

Kesälomat polkaistiin käyntiin heinäkuun puolivälissä ja täysimittainen Minkki Crew siirtyikin käytännössä välittömästi Kotkaan ja otti Ison-Minkin hallintaan. Iso-Minkki oli juuri palannut Tallinnasta ja iloiseksi yllätykseksi Minkki Crew sai vastaanottaa täysin ehjän veneen. Tekniikkaahan siihen on uusittu nyt jo jonkin aikaa, mutta kovassa käytössä olevassa paatissa on yleensä aina jotain pientä laittoa odottamassa. Nyt ei mitään. Mitä nyt yksi kolmesta vessasta oli jumissa, mutta Lassila&Tikanojan imuauton avulla irtosi köntsä putkesta ja voi sitä riemun määrää kun paskis taas veti.

Muutama päivä meni helteisessä Kotkassa kotivesiä kolutessa. Sieltä irroteltiin kohti vielä helteisempää Hankoa. Tuulta nyt olisi voinut olla vähän enemmänkin, mutta sillä vähälläkin saatavilla olevalla ilmanpaine-eron katalysoimalla entropialla liikkui Iso-Minkki hitaasti, mutta varmasti,  Hangon suuntaan. Kolmekymmentonninen lady tarvitsisi kuljetusvoimaksi kuitenkin vähän enemmän tuulta kuin saatavilla olleet vajaat viisi solmua. Purjettahan siinä ihan kivasti, mutta ei sitä nyt ihan Gerbyn lahden leppoisiin kesätuuliin seilattavaksi ole tarkoitettu. 


Minkki Crew Isolla-Minkillä, jonka förstinä allekirjoittanut toimi kyseisellä pätkällä
Hangossa Iso-Minkki ajettiin Hellun kyljelle ja pian tähän hienoon seuraan liittyi myös Pikku-Minkin virallinen kummivene, Pinky.
Iltapala tarjoiltiin tällä kertaa Pinkyllä
Jotenkin Hankoon kuuluu aina jonkinlainen pippalointi ja kun kylillä ei tapahtunut mitään niin omatoimisuudestaan ja aloitekyvystään tunnettu Minkki Crew rykäisi Iso-Minkki Deck Partyn käyntiin Hellun junnujen toimiessa DJ:nä. Hangon trooppisessa yössä humppaaminen olisi varmaan jatkunut aamuun asti ellei satamamestari olisi tullut vihjailemaan, että volumea voisi vähän laskea. Limpparitkin olivat siinä vaiheessa melkolailla lopussa, mutta tamppijalkaa vipatti edelleen. Hätä ei kuitenkaan ollut suurin, sillä Tokka-Lotalla oli vielä jotain limupullonpohjia jäljellä. yksissä tuumin innokkaimmat vipeltäjät tallasivat muutaman veneen päähän ja tutustuivat tähän hienoon MP43:een ja sen antimiin.

Iso-Minkki Deck Party

Jatkot vietettiin sitten Tokka-Lotalla
Pitkän, mutta valoisan yön jälkeen koitti ei niin harmaa aamu ja jengi kokoontui seuraavan uhriksi joutuneen aluksen luokse, joka luonnollisestikin oli Suomen hilpein purjevene, Aurajoen bilelauta, alus joka panee naiset kirkumaan ja raavaat miehet katsomaan maailmaa vaaleanpunaisten aurinkolasien läpi. Pinky pysyi pinnalla vaikka miehitys saattoikin hetkellisesti ylittää tyyppihyväksytyn rajan.
Seuraavana päivänä meno jatkui Hangon Itäsatamaan siirtyneellä Pinkyllä
Hanko-turneelta palauduimme Kotkan kautta Tampereelle ja seuraava suuntima oli luonnollisesti Näsimerelle Pikku-Minkillä. Tarkoitus oli taas kerran suunnata ylävesille, mutta pienehkön flunssan takia reissu kutistui tuttujen kotivesien kiertelyyn ja muutamaksi yöksi saaressa. Kivaa oli silti.

Kesälomilta allekirjoittanut suuntasi suoraan Aasiaan pariksi viikoksi, jonka jälkeen Minkki Crew otti taas kerran haltuun Säynäsaaret. Murukin pääsi mukaan, vaikkei se niinkään tällä kertaa kiinnostunut purjehduksesta. Pikku-Minkin purjevaraston virkaa tekevä keulapunkka vei koiruuden mielenkiinnossa voiton.
Säynäsaarten reissu on luku sinänsä ja Minkki Crew saattoi jättää lähtemättömän vaikutuksen paikallisiin alkuasukkaisiin, mutta ei puhuta siitä tässä sen enempää. Voit kysyä suoraan jos olet tikahtumassa uteliaisuuteesi. Luultavasti jonkinlaista jälkipyykkiä pestään myös Hare Islandin laituriparlamentissa. 

Viime viikonloppuna Pikku-Minkki ei liikkunut mihinkään, mutta Minkki Crew teki uuden elementtivaltauksen ja kävi tutustumassa Näsimereen lintuperspektiivistä. Minkki Crew vaikuttaa nykyään siis sekä maalla, merellä että ilmassa. Kiitokset lennätyksestä kuuluvat lähipiirin purjehduskaverille. 

Top Gun


 

Nässy näyttää kyllä aika kivalta myös ilmasta käsin.
Hare Island etualan niemen pohjoispuolella (se missä on laiturit joka suuntaan). Pikku-Minkkikin löytyy kuvasta jos oikein zoomaat


Matka Koljonselän pohjoispäähän meni jonkin verran reippaammin kuin Minkin kyydissä.
Säynäset ja Lamppari

Naviksen päällikkökurssikin poljettiin taas käyntiin ja tätä kirjoittaessa teoriatunnit on jo takana ja viikonloppuna on suuntana Saaristomeri ja siellä viikonlopun kestävä yönavigointiharjoitus. Team Sailventures yhdessä Minkki Crew:n kanssa pääsee taas valuttamaan viisautta väyläajosta, heijastimista ja meriloistoista kurssilaisten päihin. Yönavigointiharjoitus ajetaan siis luonnollisesti ilman plotteria ja GPS:ää. Ihan vain merimerkkien vilkkuja ja heijastimia hyödyntäen. Ennen viikonloppua on kyllä vielä pakko päästä ajamaan Minkkiä edes jollekin pikku rundille Näsiselälle. Raukka on maannut köli puuduksissa jo yli viikon paikallaan ja sillä on varmasti jo ikävä.

ps. se segelbåt, se on tosi paha, kun siitä ei kuulu mitään ääntä.

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Murtuneita helyjä ja kesän paluu

Juhannuksen jälkeisen viikonlopun lauantai palautti pitkästä aikaan mieleen mitä vuodenaikaa parhaillaan eletään. Eihän silloinkaan mitään hellettä ollut, mutta ilmat olivat silti kauniita ja tuuli varsin leppoisaa. Pikku-Minkki irroteltiin kuuden maissa Jänissaaresta ja spinnun voimin lähdettiin jahtaamaan osittain Sailventures tiimin haltuunsa ottamaa Pikku-Myytä. Molemmilla paateilla oli suuntana Säynäset ja puolimatkaan päästiinkin ihan mukavasti purjeilla, kunnes Harvassalon kummelilla tuuli loppui kuin leikaten. Hetken aikaa pumppailin spinnulla, mutta eipä siitä mitään iloa ollut. Freddien päristessä pakkailtiin purjeet ja koneistettiin kohti Säynäsiä, jossa Pikku-Myyn porukka olikin juuri sopivasti ehtinyt valmistella grillihiilloksen Minkki Crewn saapuessa paikalle.

 
Ilta meni mukavasti saunoessa ja grillaillessa ja aamulla kotiinlähdön aikoihin oli tuulikin noussut jo ihan miehekkäisiin lukemiin.
 

Yllä oleva kuva kertoo ehkä enemmän missä kelissä palailtiin kotiin. Kyseinen sakkeli on peräisin levankivaunun ja skuuttitaljan välistä. Myöhemmin huomasin myös levankivaunun taljalenkin vääntyneen, mutta sen korjaaminen onnistui kohtuusujuvasti pihdeillä ja raa-alla voimalla.
 
Sunnuntaina tosiaan tuuli reilu 10 m/s ja puuskat hipoivat 14m/s, joka alkaa luoviessa jo tuntua Minkin kokoisessa veneessä. Melko voimakkaasti kyljellään ajelimme kohti Tamperetta ja muutama venekin jäi taakse. Minkkiä tosin purjehdittiin jokseenkin aggressiivisella otteella muihin verrattuna  ja hyödyt poimittiin käytännössä jokaisesta puuskasta. Maanantaiaamuna päivä alkoikin sitten vierailulla Neb:llä ja uusien sakkelien hankkimisella. Myöhemmin illalla kävin vielä vaihtelemassa niitä ja tarkastamassa muutenkin rikauksen kunnon, ettei uusia ylläreitä pääsisi sattumaan. Onneksi tuo skuuttitaljan sakkeli ei kokonaan pettänyt sunnuntain kryssireissulla. Siinä olisi voinut mennä muutakin osaa särki, jos skuutti olisi hajonnut kovan paineen alaisen isopurjeen alta. Tarkastakaapa siis omanne!

Viime viikonlopun iltalenkillä oli jo kesä palannut Tampereelle ja keli oli ihan toisenlainen. Puhelinkamera sattui olemaan käsillä, kun palailimme kotiin Naistenlahdessa kylpylän terdellä sisäistettyjen pizzojen ja Sailventuresin + Pikku-Myyn porukan treffaamisen jälkeen puksuteltiin kotia kohti käytännössä tyyntyneessä tuulessa. 

 
Seuraavaksi odotellaankin jo kesälomia… pari viikoa ja sitten lompsahtaa… 



torstai 26. kesäkuuta 2014

Kylmää ja kosteaa nuhannusta

Voihan visva mikä juhannus oli kelien suhteen. Majoittuminen Minkillä tarjoaa käytännössä telttailutason mukavuuksia lisättynä parilla luxusbonuksella, kuten kuivalla patjalla, vuotamattomalla katolla, sähkövaloilla ja semipäräyttävillä poppivehkeillä, mutta siinä se käytännössä sitten on. Tietty pöperöä ja juomaa mahtuu Minkkiin enemmän kuin 65 litraiseen rinkkaan, mutta eihän sekään mikään suoranainen tilaihme ole. Kun sääennuste lupaili juhannukseksi viime joulua kylmempää ilmaa päätettiin yksissätuumin antaa Minkin makailla kotilaiturissaan ja viettää keskikesänkemuja toisella tapaa. Vrt. viime kesän suuri juhannussekoilu

Minkki Crew kokoontui aatonaattona grillailemaan takapihalle ja fiilistelemään hetkellisesti paistanutta aurinkoa. Joo kyllä se Mansesterissa paistoi torstai-iltana. Uutena innovaationa Minkkimenuun ilmestyi grillattuja pekonisiivuihin kääräistyjä leipäjuuston paloja. Oli muuten ihan älyttömän hyviä. Vinkvink. Grillattu maissi tai kesäkurpitsa alkoi yhtäkkiä tuntua niiiiin so-last-season tuotokselta. Seuraavaksi voisi koittaa grillata vaikka jäätelöä...

Nuhannusaattona minkkimobiilin keula käännettiin kohti Pohjois-Pirkanmaata, kesämökkiä ja juhannuskokkoa. Paikalliset aboriginaalit ja kyläpäälliköt olivat perinteiseen tapaan koonneet kaikesta ylimääräisestä palavasta materiasta kyläkokon, jota koko kulmakunnan mökkiläiset saapuvat sankoin joukoin ihmettelemään. Vettähän sielläkin tuli koko ajan melko railakkaasti, mutta sainpa filmattua muutaman otoksen kokosta ja kaaresta samassa kuvassa.



Tuolta sateenkaaren päästää löytyy juurikin se Leevi and the Leavingsin tunnetuksi tekemä nakkikioski

Aiemminkin tässä blogissa on viitattu Minkki Crew:n ja erinäisten elukoiden symbioosiin ja tällä kertaa vuoroon pääsivät uudemman kerran heposet ja ensimmäistä kertaa majavat. Eräs minkkiseiloreista on junnuna ratsastanut hevosta lähes yhtä paljon kuin allekirjoittanut on ajanut jollaa, hypännyt esteitä kuin joku toinen surffaillut aallolta toiselle ja meininki hevostellessa oli sitten taas sen mukaista. Varsinaisesta toiminnasta ei jäänyt todisteita jälkipolville, mutta alakuvan ruskea suomenhevonen oli ainakin kovin innokas kiipeämään allekirjoittaneen syliin. Täytyy myöntää, että tilanne tuntui välillä vähän kuumottavalta, kun 2-vuotias hepo omaa kissanpennun keskittymiskyvyn ja innokkuuden, eikä sitä oltu vielä kunnolla opetettu ratsastettavaksi.


Toinen experimentti juhannusturneella oli allekirjoittaneen molskahtaminen nivusia myöten suohon. Etsittiin porukalla kuvan metsäalueen hukuttanutta majavapatoa hetteikön keskeltä ja kas kummaa, kun jo ennestään märkä mätäs ei enää kannattanutkaan Nokian Kontion alla. Siellä sitä sitten patsasteltiin syvällä suonsilmässä muun Minkki Crew:n kiskoessa allekirjoittanutta ylös. Voin muuten kertoa, että maatumisprosessin käynnistyttyä ei kannata enää mennä kääntämään suota. Maatuvasta suosta pöllähtävä tuoksu saattaa aiheuttaa äkillisiä kouristuksia mahanpohjassa, josta merellä yleensä seuraisi ahventen ruokintaa.


Tämän lähemmäs majavia ei päästy
Minkki ehti surkeista säistä johtuen keräillä levää pohjaansa jo reilun viikon ja nyt oli korkea aika päästä vähän ajelemaan. Käytin Minkin yksin iltalenkillä melko kylmässä pohjoistuulessa, mutta hyvinhän tuo tuntui kulkevan. Olisi vain täytynyt ottaa pipo mukaan...




sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Perjantai 13. päivä ja Minkin takaisin varastaminen

Alkuviikosta oli taas aika hankkia vuoden 2014 katsastustarra mastoon. Deadline veneen katsastukselle taisi olla kesäkuun loppuun mennessä, mutta ajateltiin, että vene olisi hyvä saada tsekattua ennen Kesäyön purjehdusta. "Kesis" on siis Ännän järkkäämä matkapurjehduskisa, jonne Pikku-Minkki oli ilmoitettu mukaan. Sammuttimenkatsastus tehtiin juurikin samana päivänä, kuin itse veneen katsastuskin, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Katsastusiltana olin vielä ensialkuun avustamassa Sailventuresin Aegiria ja siirtämässä Orvokkia lahden toiselta puolelta Naistenlahdesta Jänissaareen niin ikään katsastettavaksi.



 Kannatuksen ja bibolaarisen veneilyseurajäsenyyteni vuoksi käytän aina Navigaatioseuran katsastajaa Ännän katsastajan sijaan, vaikka Minkki onkin niin Ännään kallellaan kuin olla ja saattaa. Tälläkin kertaa Naviksen mies tuli paikalle pyörimään Ännän katsastajien sekaan. Minkki meni luonnollisesti heittämällä läpi tarkastuksista ja ruskea 2014 tarra saatiin liimattua mastoon.

Operaatio Kaktuksen jälkeen Minkki oli teknisesti valmis Kesäyön purjehdukseen, mutta perjantai 13. päivä ei pettänyt. Kyttäilin koko perjantain Windgurua, Windfinderia ja Siilinkarin sääasemaa ja epäilykset heräsivät hyvissä ajoin, kun povattu tuuli oli jotain kuuden ja kahdeksan metrin välillä, mutta puuskaennusteet hipoivat 16 m/s. Taivas näytti koko päivän ikävältä ja puolituntia ennen starttia bongatut pilvimöllyskät olivat yhtä kaukana cumuluksista, kuin itä on lännestä. En nyt varsinaisesti ole ihan specialisti pilvibongauksessa, mutta luokittelisin ao. möllyskät, Nimbostratuksiksi. Joku kovempi sääprofeetta voi korjata, jos tuli tehtyä sivuosuma. Ei siellä kuitenkaan salamoita tullut, mutta varsin massiivinen tuuli ja vaakasuuntainen vesisade laittoivat kisakuntoon asetellun tuulitukkakampauksen uuteen uskoon jo ennen lähtöä.



tuulen voimistuminen tapahtui juurikin starttihetkellä

Starttasimme kuitenkin Kesikseen fleetin pienimpänä veneenä, vaikka olosuhteet olivat muuttumassa ikävästä surkeaksi. Lähtöä arvottiin kuitenkin niin pitkään, että meillä oli hommat ihan vaiheessa, kun lähtölinja aukesi. Myöhästyimme startista jonkun verran ja ensimmäistä merkkiä tavoiteltiin fleetin viimeisenä veneenä. Minkki oli kuitenkin fleetin kevyimpänä veneenä melkoinen surffilauta ja onnistuimme nostamaan itsemme sössitystä startista huolimatta mukaan kisaan. Aallolta aallolle hyppiminen on allekirjoittaneelle varsin tuttua hommaa jollailuajoilta ja tästä surffailukokemuksesta oli selkeästi hyötyä isompien takaa-ajossa. Homma muuttui kuitenkin ikäväksi lähestyessämme ensimmäistä merkkiä, jota voitaisiin tässä kohtaa kutsua myös alamerkiksi, kun jiipin yhteydessä isompi aalto pääsi yllättämään ja murtumaan sitloodaan. Minkki nappasi melkoisen kallistuman styyralle, eikä ihan rehellinen brouchikaan ollut kovin kaukana. Samaan aikaan keulagasti oli työpaikallaan värkkäämässä fokkaa kryssikuntoon ja jiipin seurauksena oli kovin lähellä, ettei kisaaminen muuttunut MOB-operaatioksi. Kaveri roikkui kädet maston ympärillä reisiä myöten Näsimeressä ja yritti pysyä kyydissä Minkin syöksyessä kohti kääntömerkkiä. Joo Nässylläkin voi olla ihan miehekkään kokoisia aaltoja, etenkin silloin kun tuuli pääsee keräämään vauhtia pohjoisesta koko Näsiselän ylitse. Niin ja mainittakoon vielä, että H-veneessä ei periaatteessa pitäisi olla reivejä ja purjekonfiguraatio on luokkaa "kaikki tai ei mitään". Meillä oli keliin nähdeen liikaa lakanaa ylhäällä, mutta ei sitä oikein voinut pienemmäksikään saada. Yhden vanhan ison voisi kyllä käyttää NEB:llä rei-itettävänä ja tehdä siitä reivattavan kovantuulen purjeen. Viime kesänä testatut Viklan purjeet lähtivät Flying Ragdollin myynnin yhteydessä uuden omistajan mukaan, joten niitäkään ei enää voinut käyttää.

Alamerkin sivuutuksen jälkeen alkoi kypsyä ajatus, että mitäs jos nyt vaan todettaisiin, että nyt tämä keli on vähän liikaa tälle kokoonpanolle. Vauhti oli kyllä edelleen ihan hyvä, mutta edessä oleva yö olisi ollut aika rankka edelleen kovenevassa tuulessa ja kryssiessä kohti ylävesiä. Mukavuudenhalu voitti kilpailuvietin ja yksissä tuumin Minkki ajettiin alamerkiltä Naistenlahteen Orvokin paikalle. Miksi Orvokki ei ollut täällä ja miksi tiesimme paikan olevan vapaa vielä jonkun aikaa, selvinnee Sailventuresista, mutta kerrotaan nyt jo tässä vaiheessa, että heidän kisansa meni vielä enemmän perseelleen kuin meidän... Kesiksen tulos Minkille oli DNF mutta elämä on joskus sellaista...

Minkki haettiin lauantaina kotiin Naistenlahdesta, mutta joitain kaikuja perjantai 13. oli edelleen nähtävissä, kun patsastelimme lukitun laiturinportin takana ja mietimme "miten hitossa me toi paatti saadaan tuolta pois?". Kukaan ei tullut avaamaan porttia, joten Minkki Crew joutui suorittamaan asepalvelusaikaisen ja merivoimissa hyvin ja huolellisesti harjoitellun rannikkotäsmäiskun yhdistettynä aluskaappaukseen. Surrattua rautalankaa pystyy kääntelemään Leathermanilla ihan kivasti ja saimme aikaiseksi sopivan kokoisen reijän aidan alle, josta pujahdimme laiturille. Pieni jännitysmomentti oli ilmassa, ettei kukaan soita poliiseja paikalle, kun olihan ne meidän touhut sivullisille vähän epäilyttävän näköisiä. Kun kulkuaukko oli taas väännelty tukkoon oli aika irroittaa Minkki ja karata järvelle. Lauantai-iltanahan olikin jo sitten varsin mukava purjehduskeli ja Minkki ajettiin pienen purjeidenkuivatuslenkin jälkeen takaisin kotiin siskojensa väliin. 




Ännän H-fleettiä ja Minkki siellä keskellä siskojensa välissä


Ps. Minkkimedia sivulla on viimein ensimmäinen video

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Pinky ja Minky

Allekirjoittanut hilpaisi lauantaiaamuna Turkuun taputtelemaan maailmalta palannutta Isoa-Minkkiä. Iloinen jälleennäkeminen miellytti kovasti ja olihan viime kerrasta vierähtänyt jo puolisen vuotta. Minkki Crew:hän lähetti Ison-Minkin matkaan viime syksynä ja ajoi sitä ensimmäisen legin Ranskaan, josta se jatkoi vaihtomiehistön käsissä kohti lämpöisempiä vesiä. Talvi päiväntasaajalla oli kohdellut venettä ihan hyvin, mutta tuhannet ajetut mailit jättävät vanhaan ladyyn tietty oman patinansa. Tekniikaltaan Iso-Minkki alkaa olla huoltojen ja korjausten jäljiltä jo aika hyvässä kunnossa ja kesän jälkeen tehdään vielä perustavaa laatua olevaa runkohuoltoa, jonka jälkeen paatti on lähes pakasta reväistyn näköinen ja oloinen. Seuraavana talvena lady jääkin siis telakalle, mutta sitä ennen, eli itse asiassa reilun kuukauden päästä, on kuitenkin Minkki Crew:n vuoro hypätä Ison-Minkin puikkoihin ja lennättää joutsenta. 

Eihän lauantai Isolla-Minkillä ollut luonnollisestikaan pelkkää parran pärinää vaan pikkuhuoltoja tehtiin siellä sun täällä. Big Mamassa on melko paljon tekemistä ja aina jotain on kesken. Tällä kertaa keskityttiin vinssien rasvailuun ja suolan poistoon niiden koneistosta. Lisäksi selviteltiin fokan foilin murtumaa ja rassattiin Furunoja.

Isolta-Minkiltä Minkki Crew suuntasi vetävän jolkotuksensa kohti Turun tai jopa koko Suomen hilpeintä purjevenettä, Pink Boat:ia. Pinkyä operoivat duudsonit ajavat maailmalla samoja paatteja kuin Minkki Crew. Tiimit ovat yhdessä ja erikseen heittäneet nipun ikimuistoisia keikkoja vähän siellä sun täällä ja näitä tulee takuuvarmasti lisää. Pinky ajettiin Aurajoen suulta ulos ja Airistoa kohti kryssiessä hyödynnettiin käytännössä koko ojan leveys. 




Pinknik-risteilyllä aurinko paistoi ja Pinky hypähteli puuskasta toiseen. Pinkyn kaltaisen erittäin kevyen paatin ajotuntuma on varsin persoonallinen. Kiihtyvyys on häkellyttävä sekä positiiviiseen, että negatiiviseen suuntaan. Tuulen loppuessa Pinky pysähtyy kuin seinään ja pienilläkin peräsimen liikkeillä on välitön vaikutus sekä suuntaan, että nopeuteen. 

Turkuturnee johti Pinkypoppoon ja Minkki Crew:n pakkautumiseen samaan autoon, joka käänsi keulansa takaisin kohti Tamperetta. Tampereen yöelämä on luku sinänsä, mutta sen aiheuttamaa rekyyliä paranneltiin sitten sunnuntaina Pikku-Minkillä ja tukahduttavan kuumalla spinnuiluharjoituksella Näsiselällä. Oranssi Kostaja muistutti kuitenkin suurimman osan ajastaan enemmän mastoon vedettyä soputelttaa, kuin spinaakkeria. Jotain kertoo sekin, että uimalla todistettavasti pystyi ohittamaan spinnuttelevan Pikku-Minkin. Pallosaaren kiertoon ja kotiinpaluuseen meni aikaa melkein 5 tuntia... Onneksi ei oikeasti oltu menossa minnekään. 


Palliksen ohituksen jälkeen Minkki liittyi kotiinpalaavien purkkareiden virtaan ja yritti kaikinvoimin poimia päänahkoja back-to-Tampere ad hoc kevyen tuulen kryssikisassa. Pari venettä jäi taakse, mutta valitettavasti muutama pääsi myös karkuun. Tilannetta analysoitaessa päädyttiin siihen tulokseen, että joko meidän lakanat ovat liian venyneet tai sitten jenneillä ajavat isommat veneet saavat huomattavan paljon enemmän hyötyä solan tunneliefektistä. Tiukka kryssi kevyessä tuulessa ilman genuaa tekee isopurjeesta lähes tarpeettoman ja aktiivista canvasta on taivaalla vain murto-osa kaikista neliöistä. Venevauhtimme oli ok silloin kun pääsimme ajamaan riittävän alas, mutta tiukassa kryssissä Minkin vauhti oli melko onneton. Eniten häiritsti kuitenkin aivan onneton nousukulma. H-bååtin pitäisi kuitenkin olla melkoinen luovihaukka, mutta isommat perhesportit nousivat selkeästi paremmin. Tätä ei oikeastaan voi selittää mikään muu kuin genuan avulla tehty solan tunneliefekti. Ainakaan en suostu myöntämään, että meillä olisivat säädöt olleet 100-0 perseellään. Minkki on kuitenkin aina liikkunut varsin ripeästi, joten ei se nyt pelkästään trimmistä voinut tällä kertaa olla kiinni. 


keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Bollö-Runt



Viime viikko oli oikeastaan ensimmäinen viikko tänä kesänä kun pääsin oikeasti veneilyn makuun. Alkuviikko meni mukavasti ajattaessa Navista, tuota Näsimeren vinttikoiraa, ja opettaessa navigointia ja selittäessä manööverejä kurssilaisille yhdessä Team Sailventuresin kanssa. Tiistain manööveriharjoituksissa taivaalta tuli taas kaikkea mahdollista ja tuulikin oli ihan reipasta. Kerrankin oli töijaustreeneissä sellainen keli, että harjoittelussa on jotain mieltä. Yleensä veneilykursseilla on kärsitty liian hyvästä säästä. =) Veneenkäsittelyn harjoittelun kannalta olisi kuitenkin parasta, että keli olisi mahdollisimman huono, jolloin opeteltavia taitoja joutuisi oikeasti käyttämään. Perjantain navigointiharjoitukseen tultaessa keli olikin sitten ehtinyt muuttua jo ihan toisen näköiseksi. Tuollaisina päivinä allekirjoittanutkin pystyy jossain määrin nauttimaan moottoriveneilystä, vaikka yleisesti ottaen  koneistaminen aiheuttaa mulle haavoja sormiin, nostattaa todella kipeitä näppylöitä ja aiheuttaa pahoja mentaalipuolen ongelmia.




Viikonloppuna oli tarkoitus lähteä vain pyörimään Minkillä järvelle, mutta Navis, joka ilmeisesti vainoaa allekirjoittanutta, tulla tupsahti taas näkökenttään. Siinä se puksutteli Jänissaaren ohitse ja teki samalla MOB-harjoituksia. Viikonloppuksi oli skeduloitu veneilykurssin päätapahtuma, eli yön yli kestävä järvireissu Riekkolaan. Allekirjoittanut pystyi tällä kertaa skippaamaan kyseisen session Team Sailventuresin hoitaessa oikeat hommat ja Minkki Crewn keskittyessä yleiseen häiriköintiin. Järvireissun koulutusnakin välttely kyllä todennäköisesti kostautuu loppukesän päällikkökurssilla ja Siilinkarin kiertelyltä ei voi silloin enää välttyä.

Naviksen puksutellessa Näsiselällä allerkirjoittanut otti sinne pikainen radiopuhelinyhteyden ja tiedusteli mitä reittiä ovat ajamassa. Lupasivat kahvit ja sinappia jos tullaan käymään Pimeensalmella. Minkin alkuperäinen reittipläni Pallosaaren ympäri (Bollö-Runt) muuttuikin suoraksi sukellukseksi Pimeelle. Minkki jahtasi Navista Oranssin Kostajan ja Valkoisen Barbaarin voimin minkä pystyi, mutta joutui tällä kertaa nöyrtymään ja Navis pääsi pikkuhiljaa karkuun. 


Matka Pimeeltä kotiinpäin oli varsin hyvää kryssiä erittäin massiivisessa vesisateessa. Osuttiin juurikin sopivasti päivän kovimpaan sadekuuroon ja sitä vettä tuli sitten useamman Laudaturin arvoisesti. Minkin ja Minkki Crew:n kastuessa Näsimerellä joku muu vietti lakkiaisiaan ja kilisteli skumppalaseja. Alkuviikosta käytiin vielä heittämässä lyhyt rundi Mansesterin edustalla ja kuivaamassa purjeet lauantain jäljiltä.