On tää nyt taas tämmöistä, kun kesä valuu kovaa vauhtia
käsistä, blogia ei ehdi kirjoittamaan, mutta eipä sinne nyt ihan hirveästi
sisältöä olisi tältä kesältä tullutkaan. Jos noi edellisetkään parranpärinät nyt
ovat niin sisältörikkaita olleet. Minkki tosiaan solahti Jortaaniin
normiaikoihin, mutta alkukesän hyvin lähelle onnettomat purjehduskelit
pilasivat alkukesän reissut. Minkki Crew yhdisti voimansa Sailventuresin kanssa
ja ilmoittautui Rieväkylän Regattaan, mutta tuuli oli jo lähtiessä sen verran
reipas, että katsottiin paremmaksi jäädä rantaan. Jänissaaren aallonmurtajalla
ihmettelimme, kun isommat veneet kaatuilivat järvellä ja todettiin yksissä
tuumin, että mitäs jos jäätäisiin tällä kertaa rantaan ja siirtyisimme jonkin
paikallisen kapakan tarjoilujen pariin läpsyttelemään toisiamme selkään ja
onnittelemaan loistavasta päätöksestä. Näin tapahtui.
Pari viikkoa Rieväkylän jälkeen Pikku-Minkki oli taas
menossa ja tällä kertaa lähtöviivalla Kesäyönpurjehduksessa. Plakkariin kalahti
retkisarjan kolmas sija ja kisasarjassa ajaneen toisen H-veneen kyykyttäminen
kisan aikana. Retki- ja kisasarja ajoivat siis samaa reittiä niin pitkään,
kunnes retkeilijät kääntyivät Säynäsille saunomaan ja kisasarja jatkoi ylöspäin
kohti kääntömerkkiä. Yöllä taisi kyllä tuuli loppua käytännössä kokonaan, eikä
Minkin haastajaa näkynyt enää koko viikonloppuna. Veikkailtiin, että menivät
Kippariin kiinni ja jättivät leikin kesken.
Suuret meriseikkailut ovat tältä kesältä jääneet väliin ja edellisinä
kesinä nakutellut nelinumeroiset maililuvut jäävät tänä vuonna pahasti jälkeen.
Joitakin satasia sentään tulee niskaan, mutta eipä siinä vielä hirveästi aihetta
ole purjehdushaalarin henkseleiden paukuttelulle. Hienoja reissuja joka tapauksessa,
vaikkei maileja niin rutkasti olekaan tullut kirjattua.
Yksittäinen kesän merkittävä tapahtuma, merkkipaalu
ajanjatkumossa, ajanvirstanpylväs, joka muistetaan yhdessä ja erikseen oli
Minkki Crew:n toiminnan laajentuminen pysyvämmin merelle. Minkki fleettiin
liittyi osaomistuksella uusi purkkari, joka pitää kotisatamanaan Kotkaa, tuota legendaarista
itäisen Suomenlahden helmeä, jota skönet kunnioittavat ja heinäkengät
pelkäävät. Uusi tulokas Minkki Fleetissä on solakka MP 35, luovikone, nimeltään
S/Y Pandion, joka heiluttelee perässään KPS:n lippua. Tänä kesänä Pandion on
jättänyt perävanaa kotivesien lisäksi ainakin Viroon ja Gotlantiin. Kyseiseen paattiin viitattiin joskus aiempina
vuosina tässä blogissa, kun Minkki Crew kävi päristelemässä pulpettiveneellä ympäri
Kotkaa, joten eräänlaisesta ympyrän sulkeutumisesta on siis kyse tässä
tapauksessa. Ekat reissut Pandionillakin ovat jo takana ja vene alkaakin jo
tuntua tutummalta. Olemukseltaan vene on kovin H-veneen kaltainen. Pitkä ja
kapea olemus varustettuna melko korkealla salolla ja reippailla neliöillä antaa
kyllä vauhtia ja kallistuskulmaa niin, että reivikynnys tulee vastaan jo suhteellisen
pienillä tuulilla. Tavoite nyt ei ole varsinaisesti ajaa parras meressä. Hieno
vene se on joka tapauksessa ja asennetta tuntuu löytyvän ihan niin kuin pitääkin.
