Tähän mennessä tapahtunutta

On tää nyt taas tämmöistä, kun kesä valuu kovaa vauhtia käsistä, blogia ei ehdi kirjoittamaan, mutta eipä sinne nyt ihan hirveästi sisältöä olisi tältä kesältä tullutkaan. Jos noi edellisetkään parranpärinät nyt ovat niin sisältörikkaita olleet. Minkki tosiaan solahti Jortaaniin normiaikoihin, mutta alkukesän hyvin lähelle onnettomat purjehduskelit pilasivat alkukesän reissut. Minkki Crew yhdisti voimansa Sailventuresin kanssa ja ilmoittautui Rieväkylän Regattaan, mutta tuuli oli jo lähtiessä sen verran reipas, että katsottiin paremmaksi jäädä rantaan. Jänissaaren aallonmurtajalla ihmettelimme, kun isommat veneet kaatuilivat järvellä ja todettiin yksissä tuumin, että mitäs jos jäätäisiin tällä kertaa rantaan ja siirtyisimme jonkin paikallisen kapakan tarjoilujen pariin läpsyttelemään toisiamme selkään ja onnittelemaan loistavasta päätöksestä. Näin tapahtui.

Pari viikkoa Rieväkylän jälkeen Pikku-Minkki oli taas menossa ja tällä kertaa lähtöviivalla Kesäyönpurjehduksessa. Plakkariin kalahti retkisarjan kolmas sija ja kisasarjassa ajaneen toisen H-veneen kyykyttäminen kisan aikana. Retki- ja kisasarja ajoivat siis samaa reittiä niin pitkään, kunnes retkeilijät kääntyivät Säynäsille saunomaan ja kisasarja jatkoi ylöspäin kohti kääntömerkkiä. Yöllä taisi kyllä tuuli loppua käytännössä kokonaan, eikä Minkin haastajaa näkynyt enää koko viikonloppuna. Veikkailtiin, että menivät Kippariin kiinni ja jättivät leikin kesken.

Suuret meriseikkailut ovat tältä kesältä jääneet väliin ja edellisinä kesinä nakutellut nelinumeroiset maililuvut jäävät tänä vuonna pahasti jälkeen. Joitakin satasia sentään tulee niskaan, mutta eipä siinä vielä hirveästi aihetta ole purjehdushaalarin henkseleiden paukuttelulle. Hienoja reissuja joka tapauksessa, vaikkei maileja niin rutkasti olekaan tullut kirjattua.

Yksittäinen kesän merkittävä tapahtuma, merkkipaalu ajanjatkumossa, ajanvirstanpylväs, joka muistetaan yhdessä ja erikseen oli Minkki Crew:n toiminnan laajentuminen pysyvämmin merelle. Minkki fleettiin liittyi osaomistuksella uusi purkkari, joka pitää kotisatamanaan Kotkaa, tuota legendaarista itäisen Suomenlahden helmeä, jota skönet kunnioittavat ja heinäkengät pelkäävät. Uusi tulokas Minkki Fleetissä on solakka MP 35, luovikone, nimeltään S/Y Pandion, joka heiluttelee perässään KPS:n lippua. Tänä kesänä Pandion on jättänyt perävanaa kotivesien lisäksi ainakin Viroon ja Gotlantiin.  Kyseiseen paattiin viitattiin joskus aiempina vuosina tässä blogissa, kun Minkki Crew kävi päristelemässä pulpettiveneellä ympäri Kotkaa, joten eräänlaisesta ympyrän sulkeutumisesta on siis kyse tässä tapauksessa. Ekat reissut Pandionillakin ovat jo takana ja vene alkaakin jo tuntua tutummalta. Olemukseltaan vene on kovin H-veneen kaltainen. Pitkä ja kapea olemus varustettuna melko korkealla salolla ja reippailla neliöillä antaa kyllä vauhtia ja kallistuskulmaa niin, että reivikynnys tulee vastaan jo suhteellisen pienillä tuulilla. Tavoite nyt ei ole varsinaisesti ajaa parras meressä. Hieno vene se on joka tapauksessa ja asennetta tuntuu löytyvän ihan niin kuin pitääkin.