sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Kevättä ja sen pitkää odotusta...

Täällähän näytti hetken aikaa jo ihan keväiseltä, mutta tänään sitten tuli taas vähän lunta Tampereeseen. Eilen käväisin viimaa ja olematonta pakkasta uhmaten Jänissaaressa tarkastamassa missä kunnossa Minkin pressut ovat. No olivathan ne päällä, mutta pohjoisesta pöhöttänyt puuskainen typhooni repi lakanoita varsin ikävän näköisesti. Olihan sieltä sitten muutama nartsanpätkäkin nirhautunut poikki ja eihän siinä auttanut muuta kuin alipukeutuneena näperrellä naruihin jatkosolmuja ihan helv***tin kylmässä viimassa. Sain pressun jotenkuten kuosiin, mutta faktahan on, että se on vähän liian iso ja tästä syystä kyseistä lakanaa on mahdoton saada oikein siististi veneen päälle. Ko. pressu hankittiin viime talvea vasten ja sopivan kokoiset olikin silloin juuri sopivasti loppuneet... Minkki Crew:n tapanahan ovat aina olleet nopeat ja äkkinäiset liikkeet, joten eihän sitä pressua lähdetty hankkimaan, kuin vasta silloin kun sitä jo kiireellisesti tarvittiin. Noh, elämä on ja nyt sitten ihmetellään suu ymmyrkäisenä, kun pressu lepattaa. Onhan siihen tullut jo muutama repeämä tuon rempomisen seurauksena. Josko seuraava lakana olisi sitten oikean kokoinen ja sitä myötä vähän pitkäikäisempi. Onneksi sentään varauduin syksyllä talveen ja melko tuuliseen telakointipaikkaan surraamalla pressulle harjapuuna toimivan maston kolmella köydellä riittävän tiukasti kiinni. Pitäisi sen nyt vielä kuukauden verran kestää siinä ennenkuin on viimein aika pudottaa pressut ja aloittaa pintojen kiillotukset. 

Launtainahan Nässyllä oli myös jääpursikisat. Aamulehti oli kuulemma varoitellu lenkkeilijöitä retkiluistelureitillä järkättävästä kisasta... Niin siis 15m/s tuulessa jääpursihan saattaa liikahtaa jo lähes moottoritienopeuksilla... En jäänyt sen kummemmin ihmettelemään kisoja, kun rannassa oli tosiaan ihan riittävän kylmä ilman toppatakkia ja pitkiä tykkejä. 


Viime viikonloppuna maisema oli vähän toisenlainen,kun käväisin Espanjassa tutkimassa miltä aurinko näyttää. Löysin Alicantesta uudestaan jo viime vuonna vieraillun Volvo Ocean Race museon ja siellähän oli luonnollisesti pakko käydä. Nyt on taas uutta fanituotetta vaatekaapissa ja elämä hymyilee :D Pirates of the Caribbeankin oli palautettu oikeaan väritykseen. Vuosi sitten kirjoitetussa blogiteksissä on kuva ko. jollasta jossain custom-värityksessä. Minusta tuo oikea väritys on kyllä paremman näköinen. Tarkkasilmäinen voi bongata kuvasta myös piraattiveneen takaa keltaisen Brasil 1:n rungon. Brasil oli mukana samassa kisassa Piraatin kanssa ja on siis samaan tyyppinen VO70-vene. Kyseessä ei kuitenkaan ole yksityyppivene, mutta en minä noita kahta ainakaan toisistaan erottaisi, jos väritykset olisivat identtiset. Brasiliin olisi myös päässyt sisään, jos olisimme osuneet paikalle 15 minuuttia aiemmin. Noh.. toisaalta olen nähnyt niin paljon kuvia noista, ettei siellä nyt varmaan mitään kovin yllättävää olisi tullut vastaan :) Pienoinen pettymys oli, että VOR kisakeskuksessa ei ollut juuri mitään merkkiä käynnissä olevasta kisasta. Mikään ei ollut muuttunut ja kaikki oli aivan samanlaista kuin viime vuonna. Jotenkin olisin odottanut, että siellä olisi vähän satsattu... Ainoa uusi härveli oli VOR simulaattori, joka sekin oli kyllä varsin kesy. Vähän tärinää ja vesisuihkuja sprinkleristä ei nyt varsinaisesti pystynyt välittämään mitään tajunnan räjäyttävää endorfiinipläjäystä. 


Tottakai Epsanjassa piti sitten syödä paellaa :) otettiin kyllä ihan turistiversio, kun kumpikaan meistä ei ole varsinaisesti mikään äyriäisten suurkuluttaja. Hyvää se kanapaellakin silti oli.






Musta tuli Aviksen avulla myös pariksi päiväksi Audi-kuski. Ihan kivasti pikku-Audikin kuljetti, mutta lähes naurettavan pieni ratti teki käännöksistä aavistuksen vauhdikkaita :) epsanjalaiset tuntuvat rakastavan liikenneympyröitä ja Minkki Crewn vauhdikas kahva edellä eteneminen saattoi jopa aiheuttaa muutaman vaaratilanteen. Onneksi espanjalaiset ovat liikenteessä yhtä joustavia kuin muuten ovat impulsiivisia  

Käväistiin myös Elchessä tutkailemassa kanavanpohjamaalauksia. =) siellä oli kyllä paljon muutakin nähtävää. Kaupunki oli kaikessa pikku boheemiudessaan, kuin eteläinen versio Jyväskylästä. Fiilis ja meininki oli jotenkin kovin samanlaista, vaikka näkymät luonnollisesti olivatkin kovin toisenlaiset.





tiistai 3. maaliskuuta 2015

Minkin uudet vaatteet ja hippejä morjenstamassa

Johan taas ehti tapahtua lyhyessä ajassa. Nokkelimmat pokkelimmat törmäsivätkin jo Facessa kuvaan kahdessa nyssykästä, jotka pitävät sisällään Pikku-Minkin uuden purjesetin. Venemessuilla jätin nipun tarjouspyyntöjä uusista purjeista ja tällä kertaa sisämaa pesi rannikon jokseenkin suvereenisti. Minusta on jotenkin hämmentävää, että juurikin se purjemerkki, joka kaikilla tulee ensimmäisenä mieleen, ei pidä mallistossaan H-veneen luokkasäännön mukaisia purjeita muualla kuin täydessä kisavarustuksessa. Täysin kisakireiden purjeiden hinta pomppaa kuitenkin jo toiselle tuhatluvulle ja se alkaa jo vaikuttamaan ostopäätökseen. Kyseessä ei nyt kuitenkaan ollut mikään useiden tonnien investointi. Yksityyppiluokissa on tiettyjä etuja :) Toinen on ollut hiljaa venemessuista lähtien ja samassa ajassa tamperelainen on jo tehnyt purjeet. Tuo stora on tietty tehty jo syksyllä ja siten se löytyi suoraan hyllystä ja ompelukonetta joudittiin käyttämään vain fokan synnyttämiseen, jolloin toimitusaika luonnollisesti oli melko lyhyt. Terkkuja vaan Kaarinaan ja toivotaan, että tarjouksen jättämättömyys johtuu pelkästään ylibookatusta tilauskirjasta.


Viikonloppuna piti myös sujahtaa Excursiolle Turkuun, kun Minkki Crew:n tiedusteluosasto nappasi tiedon, että "väsymätön Arktiksen puolustaja" Arctic Sunrise on matkalla Suomeen. Marine Traffic paljasti hippikanootin silloisen sijainnin Gotlannin tasalle ja määränpään Turuksi. Pikainen googlettaminen antoikin sitten lisäinfoa tulevasta ohjelmasta ja allekirjoittaneen lauantaiohjelma olikin sitten sillä kertaa selvä. Auto alle, kaveri kyytiin ja nilkka suorana Turkuun.

Palautetaan nyt vielä mieliin, että kyseessä on siis sama paatti, jonka venäläiset kaappasivat kansainvälisillä vesillä ja hinasivat Murmanskiin karanteeniin. Aluksen miehistö ja muut mukana olleet päätyivät pariksi kuukaudeksi boksiin ja varustamo oikeastaan saavutti tavoitteensa. Eli siis jackpotin kansainvälisen median huomion keskipisteenä.



Paatti oli kuulemma velivenäläisten jäljiltä aika hurjassa kunnossa ja kaikki yhtään arvokas oli varastettu. Sinänsä mielenkiintoista, että paatti oli kuitenkin sotasatamassa karanteenissa ja ikäänkuin vartioinnin alla koko ajan. Noh.. tää on tätä




Juurikin se sisäänpotkittu radiohytin ovi, joka nousi otsikoihin kansainvälisessä mediassa toissa syksynä. Miä jotenkin pidän tuosta GP:n huumorista. :)


Ei todellakaan jäänyt epäselväksi, että nyt ollaan hippikanootilla :)




Aluksen ruuma, jossa valmistellaan toimintapläjäykset ja hoidetaan muutkin tilaa vaativat toiminnot.