Vähän on surkeeta, kun blogitekstiä on tänä kesänä tullut niin vähän. Ajattelen asian kuitenkin niin, että ei tänne kannata väkisinkään ihan pelkkää kuonaa suoltaa. Jos nyt tämän blogin kaunokirjallinen taso muutenkaan ihan Finlandia-palkintotasoa on, mutta kuitenkin. Kesä nyt oli ja meni... alkua odoteltiin ja odoteltiin ja odoteltiin vielä vähän lisää. Kyllähän se sieltä sitten keikkui paikalle ja nyt tuntuu, ettei kaudelle tunnu olevan päätöstä ollenkaan. Periaatteessahan tuolla olisi vieläkin ihan pätevät veneilykelit, mutta aika pimeäksi ovat illan menneet ja kyllä mua kuitenkin vähän kauhistuttaa ajatus, että joulunpyhien alkaessa olisi vene vielä vedessä ja kaikki syyshommat tekemättä.
|
Viimeisiä viedään @näsimeri |
|
Minkki on spotattu Tornista |
|
Näsimeren Vaeltava Aave spotattiin toisen kerran Tornista |
|
Viimeinen uloslähtö 2015 |
|
Minkeroisen kesä 2015 on ajettu |
Pikku-Minkki lopetti uimakauden ja asettui pedilleen 28. lokakuuta ja sai peiton korvilleen seuraavana päivänä. Harmittava takaisku sattui, kun mimmi vietti viimeistä yötään vedessä tällä kaudella ja oli kyljittäin kiinnitettynä laituriin Jänissaaressa. Yöllä tuuli nousi sen verran, että vene alkoi vähän enemmän liikkumaan laiturissa ja keskikohdan fendari pääsi pomppaamaan veneen ja laiturin välistä pois. Seurauksena ikävännäköinen hiertymä oikeassa kyljessä. Onneksi jälki ei ole syvä. Ihan muutamia millimetrin kymmenyksiä ja tässä on nyt sitten arvuuteltu mitä sille tehdään. Lähtisikö se ihan hiovalla vahalla ja kunnolla myllyttämällä, vai pitäisikö siihen alkaa tuhraamaan topcoatin kanssa? Todennäköiseti jonkinlainen korjausjälki kuitenkin jää kylkeen... Harmillista, mutta rouvaikään ehtineen veneen kylki on kuitenkin sen verran ehtinyt patinoitua auringossa, että sävy-sävyyn tuskin löytyy korjausmaalia. Enkä nyt aatellut alkaa sitä kylkeä ihan mittailemaankaan...
|
Ja kyllä ottaa päähän |
Sinin auto odotti jo paikalla nostohommiin valmiina, kun allekirjoittanut pyyhälsi paikalle. Morottamisen jälkeen ei hommassa kauaa nokka tuhissut, ennenkuin Minkki pötkötteli paikallaan ja pukki oli säädetty uuden talvisäilytyspaikan mukaan. Niin Minkeroinen tosiaan siirrettiin 20 metriä toiseen paikkaan edellisten talvien säilytyspaikastaan. Nykyinen paikka on itseasiassa jopa parempi, koska paatti ei ole niin pahasti tuulelle alttiina. Jo legendaariset mittasuhteet saaneesta Näsimeren Valtaajien - purjehdusporukasta Minkki oli viimeinen paatti, joka jätti tältä erään taakseen luontaisen elementtinsä.
Minkki-Yhtymän osittain omistama ja merellä operoima Pandion nostettiin myös vedestä marraskuun toisena viikonloppuna. Pienen aikataulusäätämisen jälkeen saatiin sopiva talkooviikonloppu junailtua ja Pykäläisen auto tilattua paikalle. Itseäni jotenkin huvitti, kun Pykäläinen näytti operoivan täsmälleen samanlaista autoa veneennostossa, kuin Sini pyörittelee Tampereen suunnalla. Ammattitaitoa tuntuu kyllä löytyvän molemmilta, eikä ylimääräisiä sydämentykytyksiä saatu Pandioninkaan nostossa aikaiseksi. Spinnufalliin lenkki ja koukku kiinni, hallittu kiristys nosturilla, jonka jälkeen ammutaan lankavantit kohti taivasta ja sitten vaan koko 15 metrinen salko kraanan päähän roikkumaan. Koko komeus kaadettiin mastopukeille, jossa siitä irroteltiin molemmat saalinkiparit ja vantit. Masto säilytystelineeseen ja itse veneen kimppuun. Homma polkaistiin käyntiin pujottamalla nostovyöt rungon alle ja kyllä, muistimme varoa potkuriakselia... Kyseiseen potkuriakseliin liittyy eräskin sattumus, mutta palataan niihin joskus myöhemmin. Nostoliinojen asettamisen jälkeen Sääksi (Pandion haliaetus) nousi merestä Pykäläisen Volvon kyytiin, jonka jälkeen matka kohti Saharaa alkoi. Niin Sahara on siis KPS:n talvisäilytysalue, eikä matka oikeasti ollut kuin 50 metriä pitkä, mutta venettä piti kuitenkin siirtää auton kyydissä se 50 metriä.
|
Kohti Saharaa |
Pandionin pukittamisen jälkeen allekirjoittanut huudatti 45 minuuttia Kärcsheriä, jonka jälkeen pohja olikin jo ihan toisen näköinen. Kesä 2015 taitaa jäädä historiaan melko huonona näkkivuotena, kuin Pandionin pohjasta niitä ei löytynyt kuin kymmenkunta. Eipä se mitään, en minä nyt mitenkään pala halusta päästä piikkaamaan näkkejä irti pohjasta. Väkisin muistuu mieleen eräs Iso-Minkin (Vahine) keväthuolto, kun härveli oli juuri palannut Karibialta talvenvietosta Uuteenkaupunkiin ja Minkki-Yhtymän pelastuspartio hälytettiin pohjanpesuhommiin. 65 jalkaisen Iso-Minkin pohjassa olikin sitten päivän homma, jotta kaikki näkinkengät ja muu ryönä saatiin irroteltua.
Vaikka syksy ja veneilykauden päätös on aina jotenkin haikeata aikaa, niin kuitenkin kuitenkin jollain tavalla myös pidän tästäkin ajasta. Vaikka veneily, merenkulku ja muu vesielementtiin liittyvä häröily onkin itselleni lähes loputun kiinnostuksen ja intohimon kohde niin muutaman kuukauden paussi tekee kuitenkin oikein hyvää. Kolmanneksen vuodesta saavat kaverit ja muutkin kuunnella jotain muuta hölötystä, kuin allekirjoittaneen veneilyjuttuja.