Nonni. Tässä sitä ollaan. Minkki on ollut ylhäällä ja talviunille peiteltynä reilun pari viikkoa ja viimeisestä purjehduksesta on aikaa melkein kuukausi ja mulla on aivan järjettömän kova purjehduskuume. Kevääseen ja veneenlaskuun on kuitenkin vielä ainakin 150 päivää ja joitakin tunteja. Voisin datailla tänne jonkinlaisen laskurin joka laskee päiviä alaspäin uuteen kauden aloitukseen. Tietty tämän purhjehduksettoman 150 päivää voisi yrittää käyttää johonkin harrastusta/elämäntapaa tukevaan toimintaan ja valmistautua tulevaan kesään.
Pikku-Minkin puuosien huolto meni viime keväänä kiireen ja osaamattomuuden takia vähän pipariksi, joten ainakin sitloodan luukut pitäisi huoltaa uudestaan (kts. viime kevään blogitekstit). Pinnan ja levankitukin voisi myös hioa ja lakata, kuten myös kabiinin luukku ja karmit. Jos intoa riittää niin kattokaiteetkin voisi käsitellä... Siinähän ne kannen yläpuoliset puuosat oikeastaan sitten ovatkin. Freddien ripustimen vanerilevyyn tuskin tarvitsee koskea. Suurin suunnitteilla oleva investointi olisi uusi (vähän käytetty) purjekerta. Meiju Suvas ja Valkoinen Barbaari alkavat olla jo parhaat päivänsä nähneet ja viime kesän kovissa tuulissa alkoi selkeästi säätövara loppua kesken. Lisäksi Minkin nousukulma ei ole sitä tasoa mitä sen kuuluisi olla. Avotuulilla ja sivuvastaisilla päästiin kyllä kovaa, mutta siihen se sitten jäikin.
Ensi kesän Iso-Minkkipurjehduksia pitäisi myös alkaa pikkuhiljaa suunnittelemaan ja varailemaan niille sopivaa aikaikkunaa. Onhan tässä siis kaikkea kivaa tulossa, mutta juurikin nyt tuntuu siltä, kuin jotakin kovin suurta puuttuisi. Onneksi huomenna on taas yksi päivä vähemmän vielä tulemattomien jäiden lähtöön. Onneksi sentään VOR on vaudissa ja videota pukkaa eetteriin koko talven ajan.
