Kylmää ja kosteaa nuhannusta

Voihan visva mikä juhannus oli kelien suhteen. Majoittuminen Minkillä tarjoaa käytännössä telttailutason mukavuuksia lisättynä parilla luxusbonuksella, kuten kuivalla patjalla, vuotamattomalla katolla, sähkövaloilla ja semipäräyttävillä poppivehkeillä, mutta siinä se käytännössä sitten on. Tietty pöperöä ja juomaa mahtuu Minkkiin enemmän kuin 65 litraiseen rinkkaan, mutta eihän sekään mikään suoranainen tilaihme ole. Kun sääennuste lupaili juhannukseksi viime joulua kylmempää ilmaa päätettiin yksissätuumin antaa Minkin makailla kotilaiturissaan ja viettää keskikesänkemuja toisella tapaa. Vrt. viime kesän suuri juhannussekoilu

Minkki Crew kokoontui aatonaattona grillailemaan takapihalle ja fiilistelemään hetkellisesti paistanutta aurinkoa. Joo kyllä se Mansesterissa paistoi torstai-iltana. Uutena innovaationa Minkkimenuun ilmestyi grillattuja pekonisiivuihin kääräistyjä leipäjuuston paloja. Oli muuten ihan älyttömän hyviä. Vinkvink. Grillattu maissi tai kesäkurpitsa alkoi yhtäkkiä tuntua niiiiin so-last-season tuotokselta. Seuraavaksi voisi koittaa grillata vaikka jäätelöä...

Nuhannusaattona minkkimobiilin keula käännettiin kohti Pohjois-Pirkanmaata, kesämökkiä ja juhannuskokkoa. Paikalliset aboriginaalit ja kyläpäälliköt olivat perinteiseen tapaan koonneet kaikesta ylimääräisestä palavasta materiasta kyläkokon, jota koko kulmakunnan mökkiläiset saapuvat sankoin joukoin ihmettelemään. Vettähän sielläkin tuli koko ajan melko railakkaasti, mutta sainpa filmattua muutaman otoksen kokosta ja kaaresta samassa kuvassa.

Tuolta sateenkaaren päästää löytyy juurikin se Leevi and the Leavingsin tunnetuksi tekemä nakkikioski

Aiemminkin tässä blogissa on viitattu Minkki Crew:n ja erinäisten elukoiden symbioosiin ja tällä kertaa vuoroon pääsivät uudemman kerran heposet ja ensimmäistä kertaa majavat. Eräs minkkiseiloreista on junnuna ratsastanut hevosta lähes yhtä paljon kuin allekirjoittanut on ajanut jollaa, hypännyt esteitä kuin joku toinen surffaillut aallolta toiselle ja meininki hevostellessa oli sitten taas sen mukaista. Varsinaisesta toiminnasta ei jäänyt todisteita jälkipolville, mutta alakuvan ruskea suomenhevonen oli ainakin kovin innokas kiipeämään allekirjoittaneen syliin. Täytyy myöntää, että tilanne tuntui välillä vähän kuumottavalta, kun 2-vuotias hepo omaa kissanpennun keskittymiskyvyn ja innokkuuden, eikä sitä oltu vielä kunnolla opetettu ratsastettavaksi.

Toinen experimentti juhannusturneella oli allekirjoittaneen molskahtaminen nivusia myöten suohon. Etsittiin porukalla kuvan metsäalueen hukuttanutta majavapatoa hetteikön keskeltä ja kas kummaa, kun jo ennestään märkä mätäs ei enää kannattanutkaan Nokian Kontion alla. Siellä sitä sitten patsasteltiin syvällä suonsilmässä muun Minkki Crew:n kiskoessa allekirjoittanutta ylös. Voin muuten kertoa, että maatumisprosessin käynnistyttyä ei kannata enää mennä kääntämään suota. Maatuvasta suosta pöllähtävä tuoksu saattaa aiheuttaa äkillisiä kouristuksia mahanpohjassa, josta merellä yleensä seuraisi ahventen ruokintaa.

Tämän lähemmäs majavia ei päästy

Minkki ehti surkeista säistä johtuen keräillä levää pohjaansa jo reilun viikon ja nyt oli korkea aika päästä vähän ajelemaan. Käytin Minkin yksin iltalenkillä melko kylmässä pohjoistuulessa, mutta hyvinhän tuo tuntui kulkevan. Olisi vain täytynyt ottaa pipo mukaan...