Pinky ja Minky

Allekirjoittanut hilpaisi lauantaiaamuna Turkuun taputtelemaan maailmalta palannutta Isoa-Minkkiä. Iloinen jälleennäkeminen miellytti kovasti ja olihan viime kerrasta vierähtänyt jo puolisen vuotta. Minkki Crew:hän lähetti Ison-Minkin matkaan viime syksynä ja ajoi sitä ensimmäisen legin Ranskaan, josta se jatkoi vaihtomiehistön käsissä kohti lämpöisempiä vesiä. Talvi päiväntasaajalla oli kohdellut venettä ihan hyvin, mutta tuhannet ajetut mailit jättävät vanhaan ladyyn tietty oman patinansa. Tekniikaltaan Iso-Minkki alkaa olla huoltojen ja korjausten jäljiltä jo aika hyvässä kunnossa ja kesän jälkeen tehdään vielä perustavaa laatua olevaa runkohuoltoa, jonka jälkeen paatti on lähes pakasta reväistyn näköinen ja oloinen. Seuraavana talvena lady jääkin siis telakalle, mutta sitä ennen, eli itse asiassa reilun kuukauden päästä, on kuitenkin Minkki Crew:n vuoro hypätä Ison-Minkin puikkoihin ja lennättää joutsenta. 

Eihän lauantai Isolla-Minkillä ollut luonnollisestikaan pelkkää parran pärinää vaan pikkuhuoltoja tehtiin siellä sun täällä. Big Mamassa on melko paljon tekemistä ja aina jotain on kesken. Tällä kertaa keskityttiin vinssien rasvailuun ja suolan poistoon niiden koneistosta. Lisäksi selviteltiin fokan foilin murtumaa ja rassattiin Furunoja.

Isolta-Minkiltä Minkki Crew suuntasi vetävän jolkotuksensa kohti Turun tai jopa koko Suomen hilpeintä purjevenettä, Pink Boat:ia. Pinkyä operoivat duudsonit ajavat maailmalla samoja paatteja kuin Minkki Crew. Tiimit ovat yhdessä ja erikseen heittäneet nipun ikimuistoisia keikkoja vähän siellä sun täällä ja näitä tulee takuuvarmasti lisää. Pinky ajettiin Aurajoen suulta ulos ja Airistoa kohti kryssiessä hyödynnettiin käytännössä koko ojan leveys. 

Pinknik-risteilyllä aurinko paistoi ja Pinky hypähteli puuskasta toiseen. Pinkyn kaltaisen erittäin kevyen paatin ajotuntuma on varsin persoonallinen. Kiihtyvyys on häkellyttävä sekä positiiviiseen, että negatiiviseen suuntaan. Tuulen loppuessa Pinky pysähtyy kuin seinään ja pienilläkin peräsimen liikkeillä on välitön vaikutus sekä suuntaan, että nopeuteen. 

Turkuturnee johti Pinkypoppoon ja Minkki Crew:n pakkautumiseen samaan autoon, joka käänsi keulansa takaisin kohti Tamperetta. Tampereen yöelämä on luku sinänsä, mutta sen aiheuttamaa rekyyliä paranneltiin sitten sunnuntaina Pikku-Minkillä ja tukahduttavan kuumalla spinnuiluharjoituksella Näsiselällä. Oranssi Kostaja muistutti kuitenkin suurimman osan ajastaan enemmän mastoon vedettyä soputelttaa, kuin spinaakkeria. Jotain kertoo sekin, että uimalla todistettavasti pystyi ohittamaan spinnuttelevan Pikku-Minkin. Pallosaaren kiertoon ja kotiinpaluuseen meni aikaa melkein 5 tuntia... Onneksi ei oikeasti oltu menossa minnekään. 

Palliksen ohituksen jälkeen Minkki liittyi kotiinpalaavien purkkareiden virtaan ja yritti kaikinvoimin poimia päänahkoja back-to-Tampere ad hoc kevyen tuulen kryssikisassa. Pari venettä jäi taakse, mutta valitettavasti muutama pääsi myös karkuun. Tilannetta analysoitaessa päädyttiin siihen tulokseen, että joko meidän lakanat ovat liian venyneet tai sitten jenneillä ajavat isommat veneet saavat huomattavan paljon enemmän hyötyä solan tunneliefektistä. Tiukka kryssi kevyessä tuulessa ilman genuaa tekee isopurjeesta lähes tarpeettoman ja aktiivista canvasta on taivaalla vain murto-osa kaikista neliöistä. Venevauhtimme oli ok silloin kun pääsimme ajamaan riittävän alas, mutta tiukassa kryssissä Minkin vauhti oli melko onneton. Eniten häiritsti kuitenkin aivan onneton nousukulma. H-bååtin pitäisi kuitenkin olla melkoinen luovihaukka, mutta isommat perhesportit nousivat selkeästi paremmin. Tätä ei oikeastaan voi selittää mikään muu kuin genuan avulla tehty solan tunneliefekti. Ainakaan en suostu myöntämään, että meillä olisivat säädöt olleet 100-0 perseellään. Minkki on kuitenkin aina liikkunut varsin ripeästi, joten ei se nyt pelkästään trimmistä voinut tällä kertaa olla kiinni.