Kauden 2014 päätös

Aiemmin tapahtunutta: Minkki Crewn kova ydin hyppäsi Hassen siivelle ja lentää liihotteli Pariisiin, tuohon patongin ja punkun pääkaupunkiin. Lento meni kohtuullisen mukavasti ja Charles de Gaullelta poimittu kumijalka siirti kaksi miestä ja rinkat Saint Lazarelle. Pierre polki, liikennesääntöjä uhmaten ja vaaroja halveksuen, Priusta pitkin poikin Pariisin pikkukatuja ja päätyi lopulta sadan metrin päähän käsketystä määränpäästä. Saint Lazarelta matka jatkui paikallisen VR:n kyydissä kohti Normandiaa ja Tjäreborgia, jossa tämän kertainen kulkupeli odotteli jo Minkki Crew:n karvaisia käsiä ja käskevää otetta. 

9.10.2014 Bayona – Porto

Sunnuntai-maanantai yön myräkkä Biskajalla ei oikeastaan kestänyt kovin kauaa, mutta kyseisen synkän ja myrskyisen yön läpi runtanneet I ja II vahti joutuivat tekemään täyden yötyön kuljettaessaan Hellua hellästi, kuin työterveyshoitaja vanupuikkoa virtsaputkeen, läpi 8 metristen aaltojen. Vahdinvaihdon yhteydessä kuultu luonnehdinta ”kuin helvetti olisi valloillaan” piirtää jokseenkin realistisen kuvan puolenyön aikan kannella vallinneesta tilanteesta. Meri velloi vaakatasossa vastaaan neulanterävien suolatikkujen piiskatessa instrumetteja tihrustavia silmiä. Ruorin pyöriessä s-marketin hedelmäpelin rullien lailla Hellu ryskytteli vasten Atlantin aaltojen treffipaikalla vallinneita aaltorave:jä. 35+ solmuisen etelätuulen soittaessa rikiurkuja pääsimme osaksi näitä ihmissilmin koettuna jokseenkin kakofonisia bileitä.

Alkaneen viikon ensimmäisten tuntien takauma tuntuu jo tässä vaiheessa kovin kaukaiselta, lähes unenomaiselta episodilta, yhteisellä matkallamme kohti Lissabonin kirkkaita valoja ja sykkiviä öitä. Ennen saapumista tuohon maineikkaaseen merenkulkukaupunkiin töijaamme Hellun ainakin Portossa, ja jos vetistensalien suurvisiiri ja taivaallisen tuulettimen ohjailusta vastaava taho niin sallivat ehdimme mahdollisesti sisäistää töijausoluset vielä jossain vaihtoehtoisessa marinassa.

Hellun kölin puuduttaminen Bayonassa on pian ohitse ja on aika lähteä lönköttelemään kohti etelää ja uusia sekoiluja. Bayona tarjoili meille sateista säätä, mutta mukavan miljöön virkistäytyä ja palauttaa nestetasapaino skönarille sopiviin toleransseihin. Nyt on parempi jo jatkaa matkaa ja raportoida lisää Portosta.

13.10.2014 Lissabonin edustalla

Lissaboniin on matkaa enää kolmisenkymmentä mailia ja koko biskajan typhoonin läpi mamminut III-vahtikin sai tänään osakseen pikku teaserin siitä miltä meri voi tuntua. Keskipäivän myräkkä suolasi vahtia ja Vauhti-Kaisa joutui ruoratessaan ottamaan porukan leveimmän ajoasennon Hellun ruorin takana. Tukka putkella, suojalasit silmillä ja keskittynyt ilme kasvoilla painoi Kake Hellulla menemään ja kuvitteli ilmeisesti olevansa Team SCA:n pinkin paholaisen ruorissa halkomassa Atlantin aaltoja. Taisi siinä oikeasti tulla tämän reissun nopeusennätyskin.

Vanhan sanonnan mukaan meri ottaa ja meri antaa ja tällä kertaa keskipäivän kirnu otti Hellun dingistä Tohatsun ikuiseen syleilyynsä. Suurehko aalto hyökkäsi takaoikelta ja riuhtaisi kyseisen peräpäristimen mukaansa eikä vieressä tusannut täkkäri ehtinyt kuin karjua PERÄMOOTTORI ja sitten olikin jo myöhäistä. Paljon seilasit ja jonkin verran pärisit, kunnes tulppasi kastui. Olkoon nämä Tohatsun muistosanat. Päristimen ohella meri on vaatinut itselleen yhden pelastusrenkaista, jonka toinen murhanhimoinen aalto vei mukaansa jo Biskajalla. Biskaja otti myös omakseen yhden älykkään puhelimen, jolle allekirjoittanut joutui hankkimaan korvaajan jo Bayonassa.

Muutama sananen vielä edellä mainitusta Tohatsun kuolemaa läheltä seuranneesta täkkäristä. Tämä Ahvenanmaan oma poika ja lahja suomalaiselle merenkululle meni hankkimaan itselleen merimieshenkisen piipun ja unohti nimetä kyseisen kapistuksen. Kollektiivinen raati nimesi kyseisen korsteenin espanjalaishenkisesti José:ksi. Jos Henkka mitään muuta enää väittää niin se ei pidä paikkaansa! Hänen piippunsa on José. Siitäkin huolimatta, vaikka joku vääräleuka saattaisikin keksiä jonkin kuluneen vitsin Henkasta ja hänen imemästään espanjalaisesta herrasmiehestä.

-----****-----

Hellu on jo jatkanut matkaansa Cascaisista eteenpäin Team Pinkyn komennossa ja tähän väliin täytyy kuitenkin todeta, että toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä. Mr. Pinky rummuttaa aina Hellun puolesta ja on muistaakseni joskus päässyt oikein telkkariin kehumaan tuota hienoa Kuunaria. Säätiön vehkeistä Minkki Crew ajaa kuitenkin mieluummin Isoa-Minkkiä kuin Hellua. Ovathan molemmat tietty hienoja paatteja, mutta Ison-Minkin herkkyys, jos siitä nyt voi 30 tonnisen ja 20 metrisen joutsenen kohdalla puhua, on kuitenkin ihan toista luokkaa kuin Hellulla. 

Minkki Yhtymän lippulaivakin alkaa olla jo nostoa vaille. Sunnuntaina kaatui masto ja keskiviikkona on aika nostaa Pikku-Minkki ylös Näsimerestä ja pikkuhiljaa peitellä neitokainen talviunille. Loppukautena tuli purjehdittua Minkillä harmittavan vähän. Kelitkään nyt eivät olleet ihan ihan parhaita mahdollisia, mutta vene tykkää, että sillä ajetaan. Pienellä puutuu köli jos ei mitään tapahdu pitkään aikaan... 

Minkki Crew nakutteli lokiin tämän kesän aikana noin 1300 merimailia kolmella eri purjehärvelillä; Pikku-Minkillä, Isolla-Minkillä ja Hellulla. Minkki Yhtymä kiittää itseään, yhteistyökumppaneitaan sekä muita mukana touhunneita hulttioita kuluneesta kaudesta. 

ps. Portugalissa kannattaa säästää luontoa ja tehdä turistikierrokset sähkömopoautoilla. Niillä voi myös ajaa rallia pitkin pieniä ja sokkeloisia kyläkatuja