Minkki Crew runs Iso-Minkki Vol 3

29.9.2013 Helgoland klo 1:20 CET

Saksalainen herrasmies purkkeineen saatiin onnistuneesti dumpattua Brunsbuttelin vieraskaijaan ja matka jatkui Elbelle. Pari shekkiä ukko tarjosi meille suorittamastamme päivän hyvästä työstä ja ne dollarit menivätkin miehistön virkistysrahastoon.

Helgoland, tuo Pohjanmeren saksalainen veroparatiisi otti Vahinen vastaan ja tarjosi taas kerran virkistystä sekä joutsenperheen fyysiselle habitukselle, että heidän mielelleen kun vaativa ja vaivalloinen matka Cuxhavenista Helgolandiin oli ohi. Kyseinen purjehdusrupeama tarjosi muutaman kymmenen mailin verran kevyttä tuulta, auringonpaistetta, pari hyljettä ja muutaman hemmetin ison kiskan näyttävän(?) ohituksen. Elben virta ja laskuvesi takasivat joutsenelle melko reippaan kyydin ulos saksalaisen kalatalouden kulmakiven vaikutuspiiristä ja turskan haju oli tällä kertaa taakse jäänyttä elämää.

Helgolandin siintäessä horisontissa pidettiin Isolla-Minkillä rättisulkeiset ja valkoiset designlakanat altistettiin ilmanpaine-eron katalysoimalle entropialle, jolloin mullan tuoksuiset noviisit saivat kunnian tutustua jaloista jaloimpaan tapaan siirtää materiaa paikasta toiseen. Eksperimentin aikana reilu 30 tonnia Nautorin terästä ja muovia saavutti huikean 3 solmun nopeuden täydessä tällingissä. Vauhtia tärkeämpää oli kuitenkin käydä detaljitasolla lävitse mitä Vahinen kannen yläpuolelta löytyy ja mihin mikäkin narunpätkä vaikuttaa.

Joutsenen saavuttua Helgolandiin oli aika pihauttaa sumpit ja tuhota porukalla kaksi kappaletta mannersaksalaisia pakastetäytekakkuja joutsenperheessä vietetyn iloisten perhetapahtumien johdosta. Minkki Crew:n yhteisten 62-vuotisjuhlien jälkeen oli aika poistua täyskärit vatsassassa kohti Helgolandin sykkivää yötä ja kirkkaita valoja. Totuus paikallisista mähinöistä iski vastaan heti sataman jälkeen. "***tu täällä ole ketään" ja ensimmäiseen soittosyömälään pohtimaan tilannetta. Joutsenjoukkio ei kyseisestä paikasta päässytkään sitten sen pitemmälle vaan keskittyi nauttimaan saaren vieraanvaraisuudesta ja perisaksalaisen maltaan mausta.

Joutsenelle paluun ja itse tuunatun"kissanruoka" iltapalan jälkeen seitsemän meren ylipäällikkö, valkoisen vesilinnun kalifi, veroparatiisin suurvisiiri ja saksalaisittain "johtaja" kömpi yhtenä persoonana skanssistaan esiin ja raapusti pikaisesti laiturivahtilistan yllättäen nousseen tuulen takia. Pitää myöntää, että laituriväijy ei nyt ollut ensimmäisenä allekirjoittaneen odotuslistalla, mutta minkäs teet. Joutsenen unen valvonta ja blogin kirjoittaminen täyttivät tämänkin laituriväijyn.

Sitten pohjanmerelle!