Minkki Crew runs Iso-Minkki Vol 2

Kielistä lantaojaa pitkin Brunsbutteliin 27.9

Kun merimies kuolee, sanotaan, että hänen sielustaan tulee Albatrossi. Kun taas konemies kuolee, niin hänestä tulee nokikana Kielin kanavaan. Olemme kyseisessä ojassa matkalla pohjanmerelle. Nokikanojen lisäksi muita bongattuja eläinkunnan edustajia ovat: sorsa, piereskelevä lehmä, 2-jalkainen Swaani, paikallinen kala ja aktivisti-hanhi.

Eilen illalla meillä oli pieniä vaikeuksia löytää Kielefjordenista laituripaikkaa Vahinelle, kun isoille paateille varatut paikat olivat kuulemma ISOILLE paateille ja pienille kipoille varattuista paikoista tahtoi uupua tilaa, niin kölin alta, kuin myös sivuilta. Onneksi eräs Saksalainen herrasmies tarjosi meille paikkaa oman 43-jalkaisen veneen kyljestä ja niin pääsimme yöpymään ihan kanavan suulla ja paskaiset purjehtijammekin pääsivät Sportboothafenin suihkuun ja purjehdustaiteilijat tutustumaan Kielin perjantai - iltaan.

Kyseisellä herrasmiehellä oli myös taka-ajatuksia liittyen ison purjeveneen kylkeen ottamiseen liittyen. Häneltä nimittäin uupui paatistaan moottori ja oli kyytiä vailla kanavan toiseen päähän korjaustelakalle.

Saimme häneltä sen verran apuja, niin paikan kuin vesiletkujen lainaamisen suhteen, ettei aamulla enää viittinyt jättää herraa sateeseen ihmettelemään, vaan Ivalu-niminen purkkarinsa otettiin hinaukseen ja painuttiin lukkojen kautta lantaojaan.

Hinattavan Ivalun kyytiin pistimme Tommin ja V-P:n. Odotamme poikien puhuvan kanavan toisessa päässä sujuvaa saksaa ja ihmettelemme jos snapsi ei ole maistunut, edes vähän. Mitäs muutakaan sitä keksisi näin kesäkeleillä, kun ei ruoriakaan tarvitse juuri käännellä?

Illalla painumme Brunsbuttelin lukoista Elbelle ja myötävirran avustuksella Pohjanmerelle. Seuraava pysähdys on näillä näkymin Saksan oma Åland, eli Helgoland.

Taas on kaikki mennyt yllättävän hyvin. Kop, kop. Eiköhän tässä taas kaikenlaista ehdi sattua!

Germanishe Kustwakten ja P.O.B-Operaatio 25.9

Keskiviikon valjetessa alkoi tuuli tyyntyä siihen malliin, että oli valitettavasti laitettava peltigenua päälle kulkua avittamaan. Miehistöä tämä pärinä ja kyydin äkillinen tasaantuminen ei näyttänyt haittaavan (itseä tietty korvensi). Sininaamaiset purjepeikot kaivautuivat punkistaan, vesipullojen kanssa, kannelle ihmettelemään aurinkoa ja kesäistä keliä. Sinisyys oli vaihtunut punaisiin poskipäihin.

Keskellä iltapäivää, vähän ennen Fehrmansbelttiä, saapui Saksalainen rannikkovartiosto RHIB-veneellä kylkeemme ja halusi nousta kyytiin. Kyllähän se sopi. Politzei halusi nähdä kaikkien passit ja veneen asiakirjat. Todettuaan kaiken olevan reilassa Politzei sanoi heippa saksaksi ja poistui yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Koko operaation ajan ajoimme isopurje ylhäällä, koneella avustaen, noin 7 solmun vauhtia.

Sitten alkoi tapahtua...

Pistäessäni mantookin vaijeriporttia kiinni, passini tipahti taskusta jorpakkoon. Ensimmäisenä saattoi päästä kirosana, en muista,  mutta sitten "PASSI YLI LAIDAN!"

Seuraavan muutaman minuutin toiminta oli kuin suoraan oppikirjasta. Kannella oleva porukka katsoi ja osoitti kelluvaa asiakirjaa ja ruorimies käänsi käskystä yli vasemmalle. Isopurje tuli peränais Siekkisen toimesta kahdessa sekunnissa alas ja minuutin päästä oltiin jo kelluvan asiakirjan välittömässä läheisyydessä. Passi ei vain millään halunnut uida kannelta uitettavaan sankoon.

Tässä vaiheessa ruorista vapauttamani Sami ei kahta pyyntöä tarvinnut vaan oli alushoususillaan ennätysajassa (näytti harjoitetulta manöverilta). "valmiina hakemaan päällikön passi, Sir!" - ja molskis!

Asiakirja ja Sami nostettiin menestyksekkäästi kannelle ja sitten olikin taas alles gudt! Ei kuulemma ollut edes kylmää vettä.

Tänään ei sitten muuta tapahtunutkaan...