Minkki sai mustapään

Nyt se saapui! Uusi moottori siis. Minkki Crew:n tekniikkavastaava tilasi moottorin Hämeenlinnasta, koska Tammerforssassa ei taida edes löytyä Mercuryn edustajaa. Myyjä tuli vielä mukavasti vastaan myöhästyneen toimituksen vuoksi ja tarjosi moottorin bussirahdin Tampereelle. Hyvää palvelua kaikenkaikkiaan. Minkki Crew kiittää ja suosittelee.

Pakkauksen koko hieman yllätti sillä yleensä allekirjoittaneen tilaihmeeseen on mahtunut kaikki mitä, sillä on yritetty kuljettaakin. Mercuryn pahvilaatikon kanssa meinasi kuitenkin tulla rajat vastaan. Toisaalta Minkki Crew venyttää rajoja aina kuin mahdollista ja "faster, harder, higher" - teeman motivoimana survoin laatikon auton takapenkille. "Mahtuu mahtuu..." Seuraava auto voisi kuitenkin olla farmarimallia...

Keskiviikkoinen vesisade ei varsinaisesti haitannut mitään, kun halu saada moottori paikalleen oli riittävän kova ja ukkeli ei meinannut pysyä nahoissaan. Olo oli kuin joulupukkia odotellessa, eikä siinä siis auttanut muu kuin viedä moottori rantaan ja vaihtaa päittäin Evarin kanssa. Moottoreiden vaihdossa ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä, ruuvit irti, Evari ylös, Mercury telineeseen, ruuvit kiinni ja lukko perään. Maltoin sentään lueskella huoltokirjan läpi  ennen ensimmäistä käynnistyskertaa ja tarkistaa, josko jotain pitäisi huomioida ennen ensimmäistä starttia. Eipä siinä mitään ihmeellistä oikeastaan ollut huomioitavaksi.

Hymy oli kyllä herkässä ja nostalgia-aallot hyökyivät pitkin selkää kun Mercury hörähti ensimmäistä kertaa käyntiin. Käyntiääni toi niin elävästi mieleen Honda Monkeyn ja omat mopoiluajat. Joo, kyllä sitäkin tuli teininä harrastettua ja kanttailtua mummojen kauhuna pitkin Kotkan katuja. Uudet EU-alueella myytävät perätuupparithan ovat kaikki nelitahtisia tiukentuneiden päästövaatimusten takia ja pienessä nelitahtisessa moottorissa on kyllä varsin omanlaisensa käyntiääni. Ei kuitenkaan millään tavalla epämiellyttävä verrattuna Evarin kaksitahtipärinään. Käyttelin Mustaa jonkun aikaa laiturissa ennenkuin uskaltauduin lähtemään liikkeelle. Niin kyllä, oli se ihan pakko päästä koeajamaan ja vielä ihan yksin. 4 tuntia sisäänajoa olisi kuitenkin suoritettava ennenkuin kone on täysin käyttökuntoinen.

Jänissaaren edessä rullutellessani niemen takaa lipui keskiviikkoisesta kylätappelusta palaava purkkari, jonka kannelta katseltiin vähän kummissaan meikäläisen touhuja. Itsellänihän fiilis oli kuin Monacon kisassa kurvaillessani kahdeksikon muotoista rataa Jänissaaren edustan poijujen välissä. Suoralla kaasutelleen ja mutkaan hillittömästi hidasten. Tuli siinä sitten kuitenkin mieleen, että kello on aika paljon, eikä tässä touhussa nyt suoranaisesti ole mitään järkeä päristellä edestakaisin pääsemättä yhtään mihinkään. Jänissaaren sorsienkin pitäisi päästä jo nukkumaan eivätkä rannan muutkaan asukit varmaan hirveästi arvostaneet manooviribriljeeraamistani puolikymmenen aikaan illalla. Rulluttelin Minkin takaisin omaan pilttuuseensa ja keräsin kamppeet ja poistuin vähin äänin paikalta.

 

Veneen ulkonäköön perässä roikkuva mustuainen vaikutti jonkun verran. Vanha likaisen valkoinen Evari sulautui värimaailmaan ja runkoon vähän huomaamattomammin, kun musta Mercury vastaavasti pomppaa perästä enemmän silmään. Makuasia kumpi on parempi. Itse vertaisin tummempaa peräpäätä tyttöjen alaselän tatskaan. Mercury on myös ulkomitoiltaan hieman isompi kuin Evari. Tuskinpa tuo nyt mitään haittaa.

Evarin kanssa vielä liikkeellä ja kiitos Wellamolle kuvasta