Minkki palaa kotiin

Helatorstaina se sitten tapahtui. Minkki lähti lentoon ja laskeutui turvallisesti Näsijärveen. Tapsin rannassa oli 35 venettä odottamassa omaa pulahdustaan ennen Minkkiä ja kokemus kertoo, että tunnissa lasketaan 5-6 venettä. Saavuimme pelipaikoille hyvissä ajoin ja tarkastettuamme tilanteen päätimme perinteiseen tapaan aloittaa tauolla ja lähteä syömään.

Lounasbreikiltä palatessa Naistenlahdessa oli enää 8 venettä ennen Minkkiä odottamassa omaa laskuaan. Kieltämättä tilane oli vähän jännittävä ja muutama suruvaippa ja yksi nokkosperhonen pyörivät vatsassa omaa laskuvuoroa odotellessa... Tilanne oli päällä yllättävän nopeasti ja pian jo aseteltiin nostoliinoja Minkin ympärille. Puolitoistatonnia naiskauneutta nousi ilmaan varsin kevyesti ja laskeutui tasaisesti Näsimereen. 

 

 kiitokset kuvasta Purjeen viemää - blogille

Tässä vaiheessa laskupäivää oltiin mukavasti edellä aikatulussa ja Minkin kelluessa järvessä kaikki näytti erittäin hyvältä, mutta kaikki ei ole sitä miltä ensin näyttää ja asiat alkoivatkin mennä hyvin äkisti pieleen. Jo aiemmin tässä blogissa esitelty Evinrude hörähti kiltisti käyntiin ja sammui lähes yhtä nopeasti kuin oli käynnistynytkin. Tuuli painoi venettä kohti vastarantaa ja veneiden lasku jatkui lähtöpaikassamme, joten takaisinkaan ei voinut mennä. Onneksi Naistenlahti on varustettu melko monella poijulla ja yksi niistä tarjosi meille ensimmäisen turvapaikan Evarin ensiapua varten. Eihän siitä elvytyksestä mitään tullut, kun käynnistysnarukin jumittui ja jäi roikkumaan puoliksi ulkona. Meloskeltiin Minkki läheiseen laituriin ja töijattiin perä edelle puikkoihin.

Evarin purkaminen on luku sinänsä ja tulipahan varmistettua moottorin amerikkalainen alkuperä ja tuumamittaiset pultit. Alkoi siinä jo hieman ohimo tykyttämään, kun yläkopan pulteissa 9 millinen oli vähän nafti ja 10 millinen pyörii kuin Lielahden Prisman hedelmäpelin rullat . Jakoavaimella irtosi 3 4:sta pultista ja porakoneella tuhoamalla se viimeinen. Käynnistynarun takaisinkelausvieteri lävähti käsille heti yläkopan irrottamisen jälkeen ja syke ohimossa ei ottanut laantuakseen, kun noin 4 metriä vieteriä levisi laiturille. Ihme ja kumma vieteri saatiin takaisin ja pienellä öljyämisellä ja herkistelyllä saatiin koko käynnistysmekanismi pelaamaan.

Käynnistyksen fiksaamisen jälkeen pääsimme käsiksi varsinaiseen ongelmaan, eli koneen sammumiseen. Meillä ei edelleenkään ole mitään käsitystä mikä sille tuli, mutta loppujen lopuksi selivisi, että 2 pyttyisessä Evarissa oli tulppien kuivauksen yhteydessä vaihtunut tulpanjohtojen järjestys. Kokeilemallahan se oikea järjestys selviää, mutta olisihan sen voinut nopeamminkin hoksata. 4-5 tuntia meni Naistenlahdessa Evaria rassatesssa ennenkuin matka kohti Jänissaarta pääsi alkamaan.

Evari pörisi, pärisi ja värisi kuljettaen Pikku-Minkin Siilinkarin eteläpuolelta kiertäen Jänissaareen. Moottori alkoi (ylläriylläri) yskimään muutama kymmenen metriä ennen kotilaituria... Ei herätä Evari luottamusta ei...

Pikaisen ruokatauon ja koiran ulkoilutuksen jälkeen palasimme takaisin rantaan ja päristelimme mastonnostopaikalle. Salko pystyyn, Windexiä perinteiseen tapaan kolhien, ja takaisin omaan laituriin. Kylkikiinnitys ja kotiin pötköttämään. Helatorstai paloi käytännössä kokonaan veneen (=Evarin) kanssa tapellessa.

Helatorjantain kokemuksia kelatessa päädyimme ratkaisuun hankkiutua eroon epäluotettavasta Evarista ja hankkia Minkin perään uusi ja luotettavampi päristin. Emme ilmeisesti vieläkään saaneet tarpeeksemme amerikkalaisista moottoreista ja tuumamittaisista mutterista ja pulteista, kun valinta kohdistui mustanpuhuvaan moottoriin. Valintaa puolsi moottorin pieni paino ja kohtuullinen hankintahinta. Tehoja uudessa Mercuryssä on 3,5 heppaa, eli yhden ponin puolikkaan verran vähemmän kuin Evarissa.Vankka usko kuitenkin on, että kyseinen puolikas hevonen on jo muuttunut Metwurstiksi Evarin elinaikana ja käytännössä vanha Evari ja uusi Mercury ovat melko yhteneväiset suorituskyvyltään. Oma kiva pikkulisä on, että Mercury on nelitahtikone. EU-alueella ei saa enää myydä noita likaavia, saastuttavia ja päriseviä kaksitahtisia perämoottoreita ja näin Minkki-Crew kantaa oman kortensa kekoon ja pelastaa maailmasta taas oman osuutensa.

Minkin runkokatsastus tehtiin jo viikko sitten ja tänään oli vuorossa varsinainen katsastus. Minkki luonnollisesti läpäisi syynin heittämällä ja sai uuden tarran mastoonsa, jossa lukee "katsastettu 2013". Minkki sai myös tänään pitkästä aikaan peräänsä Ännän lipun, jota se kovin iloisesti liehutteli pitkin päivää. Näytti Minkki pitävän tutusta perälipustaan.

 

Minkki on palannut kotiin ja Minkki Crew saunoo normaaliin tapaan 

Tänään illalla käytiin vielä syömässä iltapalaa Pikku-Minkillä ja tutustuttamassa Pikku-Minkki ja Minkki Crew:n toisen osapuolen parempi puolisko toisiinsa. Tilanne oli kutkuttavan jännittävä, kun saman miehen kaksi naista kohtasivat toisensa.... Hyvin näyttivät tulevan juttuun, kunhan Minkki ensin suvaitsi päästää toisen neidon kannelleen. Jänissaaren ilta-aurinko oli lämmin ja tarjosi miellyttävän ympäristön herkkupatongin sisäistämiselle.