Valohoitoa

Tänään oli suuri päivä. Ei pelkästään siitä syystä, että Wappu on ovella ja allekirjoittaneella on alkamassa muutaman päivän loma, vaan myös siksi, että Minkki kuoriutui talvisesta asustaan ja tiputti pressunsa. Suurta ilonhetkeä voi verrata kevään ensimmäiseen Leskenlehteen, joka on ainakin minulta edelleen löytämättä...

Minkki näytti talvehtineen varsin hyvin. Mitäään ei ollut hajonnut eikä hävinnyt. Linnunpesiä ei löytynyt, eikä veneessä kasvanut mitään sinne kuulumatonta.Ikivanha lainapeite meni suoraan jätesäkkiin ja roskikseen. Kyseinen loimi ei enää ollut Minkin arvoisessa kunnossa, joka tuli todistettua talvella, kun puhuri yritti tehdä parhaansa ja repiä Minkiltä peittoa päältä. Pressua sai olla kiristelemässä ja korjailemassa lähes joka viikko, kun tuuli teki parhaansa herätelläkseen Minkkiä talviunilta.Eipä sentään onnistunut.

Pressujen pudotuksen jälkeen oli aika siirtyä johtotehtäviin ja alkaa selvitellä mikä piuha kulkee missäkin suunnassa. Edellisten omistajien jäljiltä Minkin johdotus on varsin mielenkiintoisessa kunnossa, kun sama kaapeli vaihtaa väriään kolmasti ennenkuin se saavuttaa määränpäänsä. Tinaa ja kolviakin oli näköjään käytetty liitosten tekemiseen. Tinaaminen kuuluu sopivissa määrin veneilyyn, mutta sillä on yleensä vähän eri merkitys kuin liitosten tekeminen. Eiköhän me jotakin keksitä, jotta saadaan vene valaistua ja Minkin ghettoblasteri heräämään henkiin. Vika on joka tapauksessa johdossa, jos homma ei pelitä.

Vielä on viikko aikaa saada hommat kuntoon ennen suunniteltua katsastusta. Toisaalta jos menee liian tiukalle niin tuleehan noita katsastuksia.... ei tosta kuitenkaan kilvet lähde vaikka hommat olisikin vähän vaiheessa...