olipa kerran blogi

Kai se on vaan myönnettävä itselleen, että uusi blogi tästä tulee. Ensimmäinen teksti syntyi vain hetken mielijohteesta, mutta pakonomainen tarve dokumentoida ajatuksia ajaa kirjoittamaan toistakin tekstiä. Ihan upouusi kokemus tämä ei minullekaan ole. Vuonna 2007 naputtelin blogia opiskelijavaihdostani Universiteit Twentessä, jossa lähinnä opiskelin elämää. Tulihan siinä muutamia kursseja EU-lakia ja kansantaloustiedettä kahlattua läpi ja samalla kansainvälistyttyä koko rahan edestä. Itse asiassa jälkeenpäin voi sanoa, että kansainvälistyminen ja ylipäänsä asuminen ulkomailla oli koko vaihto-oppilasajan ehdottomasti tärkein opittu ja koettu asia. Teoriatiedon voi downloadata päähän ihan kotikulmillakin, eikä vaihto-opiskelu varsinaisesti nopeuttanut valmistumistani. Vaihtoajan blogin lähtökohta oli silloin kovin itsekäs. En viitsinyt kirjoittaa samoja asioita kaikille erikseen sähköpostilla, niin mieluummin latasin koko sotkun kaikkien luettavaksi. Ko. blogi löytyy edelleen http://jalkipyykinpesutupa.blogspot.fi/ osoitteesta. Minkki-blogi käsittelee kuitenkin ihan jotain muuta…

Näsimeri ei ota sulaakseen. Veneet pitäisi laskea jo muutaman viikon sisällä, mutta järvenselkä näyttää edelleen varsin talviselta. Ihmeellistä kyllä, pilkkijöitäkään en ole nähnyt järvellä. Ehkä jää on vielä liian paksua ja pilkkimisen olennainen osa, eli heikoilla jäillä samoaminen, ei ole vielä riittävän jännittävää ja sitä myöten ajankohtaista.

Kevätkunnostuksessa on kuitenkin päästy jo alkuun ja ensimmäiset varuste- yms. -hankinnat on jo tehty. Kävin todella pitkää painimatsia henkilökohtaisen Jaakobini kanssa koskien purjehdusasun päivitystä. Valmennusta ja kommentteja asunvalintaan kävin hakemassa venemessuilta, jolloin sovitin, hypistelin ja konttailin eri merkkisissä ja mallisissa varusteissa pitkin messuhallia. Tietty samalla selvitin mikä on kuuminta hottia ja varmasti satamauskottavaa vaatetusta tulevana kesänä. Ultimaattinen jahkailija kun olen, niin tätä sparrausta on toki harrastettu jo viime kesästä lähtien. Hyvissä ajoin aloin tenttaamaan eri kamppeiden käyttökokemuksia kavereilta. Oma kokemus ikivanhoista Mustoista oli jokseenkin miellyttävä kun taas Henri Lloyd on osoittautunut lieväksi pettymykseksi. Viimeisessä erässä väänsin Jaskan hartiat mattoon ja päätös oli valmis. Musto MPX it is. Perustelin investoinnin Näsimerelle vähän ylimitoitettuihin varusteisiin sillä, että onhan reissuja tehty oikeasti kovissakin olosuhteissa isommillakin vesillä ja on se keli joskus melko kylmä Nässylläkin, vaikkei merenkäynti nyt ihan alkukeväistä Pohjanmerta vastaakaan. Venemessujen myyjä vaikutti hankintaan sen verran, että sipaisin MPX pöksyt salopet-mallina ja jätin perus MPX pöksyt henkariin. Kokeilun perusteella salopetit olivat mukavammat päällä, vaikkakin aavistuksen hankalammat pukea. Niin ja enhän minä niitä kamoja tietenkään Suomesta ostanut. ”Wetsuitoutlet.com sinne ne purjehdusvarusteet menneet on” (http://www.wetsuitoutlet.co.uk/) . Voin suositella ko. puotia muillekin. Kamat olivat merkittävästi halvempia kuin kotimaisilla myyjillä, valikoima on runsaampi ja toimitus kesti vain reilun viikon. Muita pikkuhankintoja on tähän mennessä kertynyt uuden fikkarin verran, nippu paristoja ja korjaustarvikkeita Minkin muutamaa mustelmaa varten. 

Niin tosiaan Minkkihän ei ole ainoa paatti, jota Näsimerellä käskytän. Jänissaaresta löytyy myös Flying Ragdoll-niminen Vikla, joka viime kesänä pääsi lentoon valitettavan harvoin. Yritetään korjata tilannetta tänä kesänä. Viklahan on 1930-luvun designia ja rungoltaan varsin silmää miellyttävän näköinen laitos. Alun perin viklat suunniteltiin puuveneiksi ja kätevän tee-se-itse miehen koottaviksi. Tämä ajattelu näkyy edelleen veneen muodoissa. Samankaltaisia rungon muotoja on nähtävissä muun muassa Lightningissa, joka on viklan aikalainen ja kotoisin samalta mantereelta. Aktiivisesta liti-purjehduksesta voi lukea lisää mm. täältä http://turnipsisailing.blogspot.fi/. Vikla ei varsinaisesti ole mikään avotuuliraketti melko painavan ruumisarkkurunkonsa ja puuttuvan spinnun takia. Allekirjoittanut on kylläkin saanut elämänsä kyydit Flying Ragdollilla ajaessaan virsikirjaa elokuisessa ukkospuuskassa. Silloin Räggäri tosiaan lensi. Kryssillä ja sivutuulilla vene on parhaimmillaan, kunhan trimmin saa kuntoon. Perustrimmi ei ole vaikea, mutta hienosäätämistä viklasta löytyykin käytännössä yhtä paljon kuin mistä tahansa bermudarikistä. Siitä ei oikeastaan puutu mitään. Hieno vene, joka mukautuu eri-ikäisten (huom. kankeusaste) ja painoisten seiloreiden alla melkein keliin kuin keliin. Ei se nyt ehkä ihan lasten vene kuitenkaan ole ja vastaavasti vauhdinhurma saattaa jäädä kokematta, jos kyytiin heitetään satakiloinen kippari ja vielä isompi puntti.