Minkki ja sen turkki

Minkki on minkki vaikka jo puuman iässä onkin. Minkki valloitti kahden nuoren miehen sydämen syksyllä 2012 ja se oli sitten menoa siitä hetkestä lähtien. Paperit pantiin kuntoon ja pelimerkit siirtyivät taskusta toiseen. Suurta ilonpäivää varjosti vain se, että Minkki nousi vedestä samana päivänä kuin kaupat käteltiin pois. Uusien innokkaiden omistajien ensimmäisenä tehtävänä oli siis peitellä Minkki talviunille ja palata asiaan pitkän, kylmän ja synkän talven jälkeen. Nyt kun viimein tämän äärettömän pitkän talven skolioosinen selkä alkaa olla taitettu, on viimein tullut aika tiputtaa pressut Minkin päältä ja alkaa valmistella valkokylkistä kaunotarta uuteen kauteen. Valkoista kylkeä koristaa sininen raita ja, jotta suomineito-vaikutelma olisi täydellinen, on Minkin kannen yläpuolinen osa myös kovin vaalea. Koko komeuden kruunaavat tummennetut ikkunat, jotka erottuvat valkoista kylkeä vasten, kuin kauniisti korostetut silmät kauniissa kasvoissa. Kuukauden päästä Minkin pitäisi olla katsastuskunnossa ja ehdottomana deadlinena tälle on toukokuun alku, jolloin Minkki laskeutuu takaisin luonnolliseen elementtiinsä. Hankintalistalla ovat muun muassa uudet hätäraketit ja – soihdut, mutta lista ei valitettavasti rajoitu vain näihin varusteisiin. Sammutin pitää katsastaa ja lähes Minkin itsensä ikäinen Evinrude pitäisi saada hörähtämään talviuniltaan. Tässä vaiheessa purjehduskautta ei vielä ole rakentunut kovin suurta luottamusta liki allekirjoittaneen ikäiseen perätuuppariin. Harras toive on, että Evari osoittaa ennakkoluulot vääräksi ja tulee olemaan luottamuksen arvoinen neljän hevosen vahvuinen voimanpesä. Ellei näin tapahdu niin Evarille saattaa vielä käydä kuin eräälle saman vahvuiselle Marinerille muutama vuosi takaperin eräällä itä-suomalaisella järvellä. Tällöin Ahdin valtakunta veti ässän hihasta, voitti game seven: in, juoksi kunnarin, teki hattutempun, tyrmäsi vastustajan ja muutti leppoisan uisteluretken muistuttamaan kaleerin kiskomista kohti Roomaa. Saappaat jalassa, tai siis potkuri pörräten hukkui hän.

Väännetään nyt vielä rautalangasta, eli Minkki on siis purjevene. Melko vanha sellainen, mutta jäntevässä kunnossa niin kuin liikuntaa harrastanut keski-ikäinen neitokainen yleensä on. Minkki synnytettiin Kangasalalla vuonna 1976 ja kätilönä (sekä äitinä) toimi Artekno-nimisen yrityksen ammattilaiset. Nyt melkein 40 vuotta myöhemmin voi sanoa, että Arteknon kaverit oikeasti tiesivät mitä tekivät. Minkin muodot ovat edelleen timmissä kunnossa. Pientä käytönjälkeä näkyy, mutta niin näkyy jokaisessa nelikymppisessä. Bemarin käytettyjen autojen mainosta mukaillen ”all of them are not brand new but you’ll get the great ride anyway”. Minkki on pienehkö purjevene, jolla on suuri perhe. Maailmalla hänellä on yhteensä yli 5000 sisarusta, joista noin tuhat yksilöä löytyy kotimaasta. Minkki edustaa suomalaista designia siinä missä Iittala, Pentik tai Alvar Aallon luomukset. Minkin muodot ovat lähtöisin Hans Groopin kynästä aikana jolloin maailma oli vielä mustavalkoinen ja veneet tehtiin sekä järjellä, että tunteella. Minkki edustaa suurta H-veneperhettä ja sillä on monta isosiskoa, mutta vielä enemmän pikkusiskoja. Pienestä koostaan johtuen Minkki on saanut nimeensä etuliitteen ”pikku”, joten hänen nimensä kokonaisuudessaan on Pikku-Minkki. Oikeasti nimellä on myös toinen tarina, mutta jätetään se kuitenkin vain ja ainoastaan sisäpiirin tietoon.

Minkki on vuosikymmenien ajan kantanut perässään Ännän lippua, mutta joutui sittemmin omistajan vaihdoksen myötä siirtymään lahden toiselle puolelle ja sai peräänsä TAPSin tunnuksen. Nyt Minkki tulee palaamaan takaisin oikeaan kotiinsa ja purjehtii takaisin Jänissaareen heti kun Näsimeri aukeaa.