Kauden korkkaus ja muuta toimintaa

Muutama hetki ehti vierähtä ja paljon vettä virrata Tammerkoskessa sitten viimeisimmän postauksen. Syy tähän on kuitenkin varsin ilmeinen ja se on kaiksessa yksinkertaisuudessaan allekirjoittaneen kalenteri ja krooninen pula vapaa-ajasta. Heti Minkin vesillelaskun ja maston noston jälkeisenä päivänä allekirjoittanut hyppäsi flygariin ja syöksähti 3 viikon työkeikalle Aasiaan. Työkeikka kuulostaa sinänsä platkulta ja sitähän se oikeasti onkin, mutta mahtuihan sillekin reissulle kaikenalaista... 

Bangkokissa vastaan tulvahti 40 astetta trooppista ilmaa ja Vichyt olivat pinnassa heti lentokentältä ulos astuessa. Thaimaassa on kuulemma vuoden kuumin aika ja paikallisten kollegoiden mukaan nyt on ollut tavallista kuumempi (=tuskallisempi) vuosi. Kiitos vaan tiedosta... helpotti merkittävästi Pohjoisnavalta saapuvan valkoisen valaan sopeutumista lämpötilaan. Taidettiin muuten tehdä eräänlainen ennätys Tuk Tukiin ahtautumisessa kun 8 pallosilmäistä länkkäriä ja 6 eri kansallisuutta ahtautuivat samaan kulkupeliin. Heti ensimmäisellä viikolla maa vavahteli jalkojen alla ja Bangkokissa mitattiin noin 6 magnitudin maanjäristys. Länsimedia sivuutti käytännössä koko aiheen, kun kukaan ei loukkaantunut eikä kummempia tuhoja tapahtunut, mutta paikanpäällä tärinä oli kyllä varsin tuntuvaa. Talo tärisi ja tavarat liikkuivat... 

Tärinästä siirryttiin toiseen, kun ensimmäisenä viikonloppuna napattiin Commutern Hiace alle ja ssuunnattiin Pattayalle. En nyt suuremmin ihastunut paikkaan ja päällimmäiseksi muistikuvaksi jäi mieleen paikanluonne "isojen poikien leikkikenttänä". Illalla rantakatua tallaillessa laskin 150 metrin matkalla 120 paikallaan päivystävää palveluntarjoajaa ja näiden lisäksi perässä roikkui vielä muutama mopolla liikkuva mobiilipalveluntarjoaja. Ihan kiva paikka, mutta en varmana lähde Pattayalle lomailemaan.

Toisena viikonloppuna osui sattumalta silmään, että kirkolla soitetaan Suomirokkia. Päätöksentekoon ei kovin montaa sekuntia mennyt ja iltaohjelma oli omalta osalta valmis. Skytrainilla päätepysäkille ja mustasta pörssistä liput puoleen hintaan 15 minuuttia ennen keikan alkamista. Ehdittiin pari jollotusta kuunnella paikalliselta lämppäriltäkin ennen Pompajärven Poikien settiä.

Thaimaan poliittinen tilannehan on ollut jossain määrin sekava ja levoton viime vuoden puolelta lähtien. Viimeisellä viikolla julistettiin armeijan toimesta poikkeustila, joka myöhemmin muuttui sotilasvallankaappaukseksi. Rauhallistahan siellä oli, mutta liikenne oli aivan sekaisin ja tiesulkuja vartioitiin aseistettujen sotilaiden voimin. Bangkokissa kruisaili panssariautoja ja vaikkei tilanne tuntunutkaan mitenkään kuumottavalta niin pieni suomalainen ituhippi ei kokenut oloansa kovin kotoisaksi tallustellessaan sotilaiden keskellä. Arkipäiväähän tämä on monessa paikassa, mutta tottumattomalle hillopullalle se oli jos ei nyt järkyttävä kokemus niin ainakin ajatuksia herättävä eksperimentti.

AY90 tuli tonttiin Helsinki-Vantaalla perjantai-iltapäivänä ja allekirjoittaneen matka jatkui kohti Mansesteria. Heti lauantaina oli sitten edessä Minkin rikauksen viimeistely ja kesän purjehdusten korkkaus. Kiukkuinen lokki oli sitten tehnyt pesänsä juurikin Minkin keulan eteen ja hautoi siellä muniaan. Tästä voi tulla vielä eräänlainen rasite kesän aikana, jos tuo Näsimeren Steven Seagull alkaa yli-innokkaasti suojelemaan pesäänsä ja syöksypommittamaan veneitä. Allekirjoittanutkin joutui heti ensitöikseen piikkaamaan kämmenen kokoista tuotosta Minkin peräkannelta.

Purjehdukset oli tarkoitus aloittaa yön yli kestävällä reissulla Säynäsille. Minkki Crew oli tällä legillä kutistunut yhteen henkilöön, mutta kulkeehan se vene yksinkin. Pääsin liikkeelle Jänissaaresta neljän jälkeen ja menomatka eteni varsin leppoisasti sivumyötäisessä. Oranssia Kostajaa en viitsinyt yksin alkaa virittelemään mastoon, mutta ajoittainen virsikirjan veisaus on kyllä ihan vihoviimeistä hommaa. Navigaatioseuran Lampparin tukikohdassa näytti olevan muutama vene paistattelemassa ilta-auringossa... Ei näkynyt Orvokkia ei... Viimeinen näköhavainto Orvokista on Jänissaaresta, jossa paatti oli vielä maissa...

Minkki jatkoi matkaansa Lampparista Säynäsille. Sipaisin köydet kiinni ja samantien heräsi ajatus, että mitä ihmettä miä täällä yksin teen... 30 minuutin Pit Stopin jälkeen Minkki oli taas irti ja kryssimässä kohti kotia. Tyyntyvässä iltatuulessa pääsin Kusikarille asti purjeilla, mutta sitten loppui veto. Näsimeri oli kuin margariinin pinta, ei vären värettä, eikä aallon aaltoa. Ei yhtään pilveä taivaalla ja ilmanpaine lievästi laskussa. Tuulta olisi siis tulossa, mutta ei varmaan ihan tähän hätään. Panin purjeet pakettiin ja lähdin koneistamaan kohti Jänissaarta... On aina niin mieltäylentävää pärisyttää Freddietä lämpöisenä kesäyönä umpipläkällä järvellä ihmisten istuskellessa mökkiterasseillaan ja nautiessa illasta.