Hiipivä Minkki

Hups. Viimekertaisesta kirjoituksesta menikin jo vähän aikaa. Juhannuksen jälkeisellä viikolla käytiin muutaman kerran päiväpurjehduksella ja kerran kävin yksin päästämässä pahimpia purjehdushöyryjä. Matka ei tosin käsittänyt sen kummempaa reittiä kuin Siilinkarin kierron, mutta suurimmat tytinät aiheutti kovin yllättävä taho. Erään nimeltä mainitsemattoman tamperelaisen veneily- ja navigointikoulutusseuran nimeltä mainitsematon koulutuspaatti, jonka ohjaamosta bongasin ainakin erään nimeltä mainitsemattoman tutkakurssin vetäjän, posotti suorinta tietä kohti nimeltä mainitsematonta toimintakeskusta, joka sijaitsee nimeltä mainitsemattoman tamperelaisen huvipuiston välittömässä läheisyydessä. Kyseinen koulutuspaatti ei tuntunut juurikaan välittävän purjeilla liikkuvasta aluksesta vaan höyrysi hirmuista kuuden solmun vauhtia muuttumattomalla kurssilla suuntiman säilyessä samana. Siinä sitten tikkailtiin Lielahden suunnasta tulevan vetouistelijan ja nimeltä mainitsemattoman koulutusaluksen välissä kohti Naistenlahtea. Pitänee antaa nimetöntä palautetta eräälle nimeltä mainitsemattomalle tutkakurssin vetäjälle, joka istui tämän nimeltä mainitsemattoman koulutusaluksen ohjaamossa, kun tapaan hänet seuraavan kerran tuolla nimeltä mainitsemattomalla tamperelaisella veneily- ja navigointikoulutusseuralla. Pitänee palauttaa hänen mieleensä sääntö numero 1. purjehtija on vesistön kuin vesistön kunkku, jota kaikki muut väistävät kaukaa ja kumartavat ohittaessaan, ellei jokin lukuisista ko. säännön alakohdista täyty ;) jos haluat kuulla aiheesta lisää ja oppia koko litanian, niin tule tämän nimeltä mainitsemattoman tamperelaisen veneily- ja navigointikoulutusseuran kursseille. No ei siinä nyt mitään törmäysvaara ollut ja halusin pitää vähän suurempia etäisyyksiä muihin, kun manoveeraaminen yksin on aina vähän hankalampaa ja välillä pitäisi ehtiä vähän tähystääkin.

Perjantai-iltana Minkki ampaisi taas matkaan ja suuntasi hyvää kyytiä kohti Pimeensalmea. Ilmeisesti Pikku-Minkissä on jonkunlaista stalkerin ainesta, koska tälläkin kertaa se yllätti naku-uimarit Karson rannasta. Tällä kertaa uimareita oli 3 kappaletta ja kaikki he olivat nuoria miehiä, jotka eivät ilmiselvästi olleet moksiskaan Minkin läheisyydestä. Ehkä se oli heidän tarkoituskin… Olihan Minkin kannella myös naiskauneutta auringonottovetimissä. Mutta siis mitä opimme tästä? Kun seuraavan kerran menet alasti uimaan pidä varasi, sillä Pikku-Minkki saattaa olla lähistöllä. We’ll be watching you ;)

Pimeensalmeen kryssittiin sisään ja jumputettiin ghettoblasterista Ylex:ltä perjantai-iltaisin tulevaa Parasta ennen – ohjelmaa. Timanttinen ysärijyystö raikui pitkin rantoja kun Minkki lipui arvokkaana Pimeensalmen läpi ja terassilta vahtaavien katseiden ohitse. Purjehduksen eleganssi loppui kuitenkin lyhyeen, kun laiturien ohituksen jälkeen käännettiin keula tuuleen ja lakanat otettiin alas. Freddie pärähti käyntiin ja crew päätyi samaiselle terassille sammuttamaan janoa. 

Kotimatka oli hämmentävä sekoitus purjehdusta ja lilluttelua. Matka taittui välillä spinnulla ja välillä kryssillä, vaikka kulkusuunta pysyi samana. Myöhemmin illalla tuulikin tyyntyi vain viritäkseen jo pimenevässä illassa uudestaan. Pikkutunneille siirryttäessä ei Näsinselkää halkonut enää muut kuin Pikku-Minkki ja noin 10 uistelijaa. Olin jopa jokseenkin yllättänyt kuinka paljon uistelijoita perjantai-lauantai yönä surrutteli Järvellä. Henk. koht. en kyllä tuossa touhussa nähnyt juuri mitään mieltä, mutta varmaan uistelijat ajattelivat ihan samaa meistä. Ei siellä juurikaan purjeveneitä enää tuohon aikaan näkynyt. 

Lauantaina allekirjoittanut ampaisikin taas kohti Helsinki-Vantaata ja Malesiaa. Kunhan täältä pääsen kotiin niin lomille lomps.