Valoa kohti

Alkaa näyttää siltä, ettei Tampesteriin tule talvea ollenkaan. Ensimmäiset keväänmerkitkin on jo nähty, kun venemessut olivat ja menivät. Perinteistä poiketen Minkki Crew ei tänä vuonna suunnannutkaan Isolle Kirkolle vaan junaili laajennetulla delegaatiolla Turkuun ja sieltä koeajamaan Vikin Gracea Saaristomerelle. Matkasta itsessään nyt ei jäänyt paljonkaan julkaisukelpoista kerrottavaa jälkipolville, mutta tulipahan risteiltyä poikain kanssa uudenkarhealla paatilla. Mukava reissu oli se. 

Amorella lähti Maarianhaminasta täsmälleen samalla kellonlyömällä vastakkaiseen suuntaan.

Pikku-Minkkiä on käyty morjenstelemassa aina silloin tällöin ja neitokaisen talviunet ovat sujuneet ilman suurempia hämminkejä. Oikeastaan ainoa mainitsemisen arvoinen tapahtuma sattui melko pian pressutuksen jälkeen, kun syysmyrsky onnistui riuhtomaan katonharjanvirkaa tekevää mastoa jokseenkin väkivaltaisesti ja kaataamaan taaemman mastopukin. Allekirjoittanut sukelteli sitten pressujen alla ja riuhtoi maston ja pressun paikalleen. Lisäsin samalla tuplavarmistukset maston kiinnityksiin ja kiristin vanhat sidokset. Pressurystinki olikin sitten välittömästi tukevampi paketti ja lakana on siitä lähtien pysynyt paikoillaan. 

Kevättä odotellessa on jo katse alkanut kääntyä tulevaan kauteen ja ensimmäiset reissusuunnitelmatkin on jo lyöty lukkoon. Minkki Yhtymä risteilee sekalaisella kokoonpanolla tuttuun tapaan Pikku-Minkillä Näsijärvellä, mutta heinäkuussa käydään antamassa kyytiä myös Isolle-Minkille ja testaamassa vanhan rouvan kisakunto (sinänsä hupaisaa, että Isoa-Minkkiä pidetään vanhana rouvana ja Pikku-Minkkiä neitokaisena vaikka paatit ovat jokseenkin samanikäisiä). Pieni on ilmeisesti jotenkin söpömpää tässäkin asiassa. Purjehduskauden kruunu tulee sitten lokakuussa, kun viedään Mammutti-Minkki (=Puuma) Atlantille. Kesään tietty kuuluu myös Navigaatioseuran veneilykurssit ja niiden puitteissa tapahtuva veneily. Viime kaudella Minkki Crew nakutteli noin 1500M ja nyt olisi hyvä sauma rikkoa 2000M kaudessa. Nähtäväksi jää... Tietty viime kesä oli purjehduskelien puolesta aivan mahtava ja venepäiviä tuli siitäkin syystä melko monta. Täytyy pitää kaikki liikenevät peukalot ja isot varpaa pystyssä hienon kesän puolesta. Jännempää tämä on kuin olympialaisten lätkämatsit.

Yksi aikakausi tulee kuitenkin päättymään tähän kevääseen. Niinkuin blogistakin on huomannut niin allekirjoittaneen ylimääräinen aika on erittäin vähissä ja näin ollen jollapurjehdukselle ei enää yksinkertaisesti ole jäänyt aikaa. Tästä syystä laitan Viklan lähiaikoina myyntiin. Mukaan tulee autotraileri ja 2,5 purjekertaa. Sanaa saa levittää eteenpäin ;) minusta on kuitenkin parempi, että veneet liikkuvat eivätkä makaa sataman rannassa tyhjänpanttina. Jos jossain vaiheessa innostun uudestaan jollapurjehduksesta niin voihan sitä aina hankkia toisen veneen.