Kausi 2016 pähkinänkuoren omaisessa kääreessä

Jestas, että aika juoksee lujaa. Olo on kuin muistelmakirjailijalla, kun viimeisimmistä blogipäivityksestä on melkeen vuodenpäivät. No ei aivan, mutta muutamaa kuukautta vaille ja kohtahan se on taas aika jo raottaa pressuja. Venemessuihinkaan ei ole enää kovin montaa viikkoa ja siitä se kausi sitten taas alkaa lähestyä.

Kesä 2016 oli ja meni, jäi historiaan ja kirjattiin annaaleihin näin jälkikäteen muisteltuna ihan kelvollisena purjehduskesänä. Toki enemmänkin olisi voinut seikkailla siellä sun täällä, mutta tulihan sitä tässäkin. Allekirjoittaneen purjehdustarvetta lienee melko vaikea saada täysin tyydytetyksi, vaikka koko avovesikauden kelluttelisi tuuliajolla paikasta toiseen.

Pikku-Minkki ei tainnut päästä tänä kesänäkään Säynäsiä kauemmas, mutta eipä se mitään. Siilinkari kierrettiin joka tapauksessa useampaan kertaan ja hyvähenkistä purjehdusta paineltiin menemään pitkin Näsiselkää. Lähinnä Minkeroinen taisi kuitenkin kunnostautua Naistenlahden ja Mustalahden laiturien välissä pyörimisessä ja Naviksen koulutusajon häiriköinnissä satunnaismuuttujan ominaisuudessa. Purkkarilla on jollain tavalla perverssin mukavaa pyöriä ahtaissa väleissä ja lisätä samalla leveliä naviskurssien oppilaiden ajoharjoituksiin.

Pandionilla seikkailtiin legendaarisen purjehdusviisikon voimin juhannuspurjehduksella Kotkan edustan Bermudankolmiossa, jonka kärjet ovat Sapokassa, Kaunissaaressa ja Pitkäluodossa.

Äyspäänselkä

Pitkäluoto

Juhannuspurjehduksen ohella pyörittiin pari viikkoa Saaristomerellä, josta poikain kanssa kotiinpäin seilatessa pyörähdettiin Pandionilla Tallinnan kautta. Se kun nyt sattui olemaan suurinpiirtein matkan varrella...

Seili

Brännskär

Wimmaweppawimmaweppa... 

Ruissalo

Mitäpä tähän nyt sitte sanois

Hanko-Tallinna

Yönavigointitreenit Saaristomerellä syyskuussa

UUBABBAEEAAEEAA UUBABBAOO

Näin se homma etenee.. Pääasia, että tiimi toimii ja saadaan palautetta.. sun muita kliseisiä letkautuksia voisi viljellä tähän muka-raflaavaan tekstinalkuun, mutta taidanpa kuitenkin vaan mennä asiaan. 

Minkki kelluu taas, kun Sini kävi hänet veteen nostamassa. Hommassa ei kovin montaa ylimääräistä minuuttia ehtinyt tärvääntyä, kun nostoliinat olivat jo Minkeroisen alla, koko komeus korkealla ilmassa sisariensa yläpuolella ja matkalla kohti kotoista ja luontaista elementtiään. Myöhemmin saimme lukea Jänissaaren Sanomien yleisönosastosta tuohtuneen kirjoituksen, jossa paikallinen Tiira-muori rähisi siitä, että pikkunisäkkäitä tunkeutuu hänen luontaiseen elementtiinsä. Seuraavan päivän Jänkkärissä olikin jo sitten vastine, jossa luontotoimittaja J.Änis opasti Tiira-muoria, että lepakkokin on pikkunisäkäs...

Pikku-Minkki sai kunnian olla ensimmäinen Ännäläinen H-vene vedessä tänä keväänä. Mikäs siinä, "ei ole häpeä olla nopea" niinkuin entinen kollega asian aikoinaan ilmaisi. Enpä tiedä mihin hän kommentillaan viittasi, mutta näin hän kuitenkin sanoi. 

Asiasta kukkaruukkuun ja sitä rataa, mutta niinkuin aiemmassa postauksessa kerroin, viime syksynä väkivaltainen Pupuluodon laituripultti hyökkäsi Minkeroisen kimppuun tämän nukkuessa viimeistä yötään vedessä ennen talviunille siirtymistä, tehden erittäin ikävän hiertymän neidon oikeaan kylkeen. Kyseinen hiertymä v*****i allekirjoittanutta koko talven ajan. Mietin ja vatvoin asiaa ja velloin murheenalhossa talven kylminä ja tuulen tuivertamina öinä, vain kissa, takkatuli ja konjakkilasi seuranani ja yritin keksiä ratkaisua, jolla neitokaisen kylki saataisiin taas kuntoon. Ratkaisu löytyi Motonetista Autokorrek - Kliinerin muodossa, jolla käsipelillä kävin veneen kyljet läpi ja sen jälkeen vahasin kahdesti Hempelin Boat Waxilla ja lopputulos on tässä. 

Ainakin omasta mielestä hiertymän piilottaminen onnistui ihan kohtuullisesti. Katsotaan mitä kesä tuo tullessaan ja alkaako hiertymä paistaa kyljestä UV-säteilyn absorboinnin seurauksena. 

Minkkiyhtymän PR-osaston saamassa asiakaspalautteessa toivottiin enemmän audiovisuaalisuutta ja liikkuvaa kuvaa urhean ja uljaan Pikku-Minkin, tuon aikamme legendan, urotöistä. Seuraavassa salaa kuvatussa klipissä pääsemme kurkistamaan sisään kaikkein pyhinpään, eli Minkeroisen sisätiloihin. 

Toinen videoklippimme on saatu suoraan Minkkiyhtymän viestinnästä. Kyseinen video on osa tekeillä olevasta kokoillan jännityselokuvasta Pikku-Minkki ja kun maailma ei riitä. Elokuvaa tähdittää NäsiSean Konneri ja tarina sijoittuu Jänissaareen, Näsiselälle, Mustaanlahteen, Pimeensalmelle ja Säynässaarille. Luvassa on vauhtia, vaarallisia tilanteita, äkkinäisiä liikkeitä ja tanakkaa toimintaa alusta loppuun. 

ps. saimme muuten parin kaiffarin kanssa tällaiset Navigaatioseuran 50-vuotiskekkereillä:

pps. Pandionkin on laskukunnossa ja solahtaa mereen aivan lähipäivinä

Talven 2015-2016 pullistunut välilevy

Noniin talvenselkä nyrjähti, kun välilevyn pullistuma nimeltään Båt16 avasi ovensa ja Näsimeren Valtaajien delegaatio vahvistettuna Tampereen Navigaatioseuran bussilastilla syöksyi messukeskuksen ovista sisään heti avajaislauantaina. Tästä se sitten taas alkaa, hillitön keväänodotus ja lopulta uusien seikkailujen (sekoilujen) täyteinen purjehduskausi 2016. Toivotaan hyviä tuulia ja enemmän lähtöjä, kuin viime kesänä. Pikku-Minkin lokikirjaan ilmestyi kuittaukset kokonaisuudessaan 22 lähdöstä kaudelta 2015. Suurempiakin lukuja olisi voitu havitella, mutta alkukesän surkeat kelit tosiaan sotkivat pakan ja mahtuihan siihen menneeseen suomensuveen muutakin härväystä niin töitten kuin muiden asioiden osalta.

Nyt on kuitenkin aika kaivaa satamakirjat naftaliinista esiin ja antaa ajatuksen kiertää tulevan kesän toilailuja suunnitellessa. Melkoisen varmasti Minkki Crew pysyy Näsi- ja Itämerellä, suorittaen urotekojaan Affenanmaalla, Saaristomerellä ja Suomenlahdella, tietenkään ilta-ajoja Tampereen lähistöllä unohtamatta. Merikierros sai sinetin, kun pandionporukan kanssa kokoustaessa Minkki Crew:n mieluisaksi tehtäväksi valikoitua ajaa kalikka jostakin päin Saaristomerta takaisin kotiin, itäisen Suomenlahden helmeen. Aikaa tälle episodille varattiin kaksi viikkoa, joten mistään pakkotahtisesta siirtopurjehduksesta ei tarvitse puhua. Ajatus olisi kruisailla ensin ympäriinsä ja sitten rykäistä vaikka Tallinnan kautta kotiinpäin.

Tulevan kesän soundtrack on vielä hakusessa, mutta asiaan kuuluvaa purjehduspoppista on alkanut jo soimaan eetterissä, niin töissä, autossa kuin vapaallakin. Orastavan huolenaiheen nostaa Pikku-Minkin akkukesto, sillä Minkeroisessahan ei ole mitään kunnollista venekäyttöön sopivaa laturia. Freddien virrananto on jotain olemattoman ja äärimmäisen vähäisen välissä ja aurinkopaneelit ovat vielä toistaiseksi jääneet hankkimatta ja tuskinpa niitä ikinä asennetaankaan. Käytössä on siis vain verkkovirtaan kytkettävä akkulaturi, jonka käyttö jäi viime kesänä valitettavan vähäiseksi. Sen seurauksena Minkeroisen akku tuli vahingossa niistettyä tyhjäksi vähävirtaisella MP3-soittimella viimeistä virranpisaraa myöten. Syksyllä kun tuikkasin ajovalot päälle niin eivätpä hehkulamppuvalot enää syttyneetkään, mutta musiikki loppui. Pikainen tarkastus osoitti, että akun kuntoa illustroiva indikaattori näytti ihan väärää väriä ja manuaalin mukaan akkuhuolto olisi edessä. Eipä ole sitäkään huollettu, mutta sen sijaan akkua on kovasti yritetty elvyttää talven aikana. Jos siitä ei enää kunnon kalua tule niin pitänee investoida uuteen virtapankkiin jossain välissä kuluvaa kesää.

Toinen projekti joka odottaa tekijäänsä on Minkeroisen oikeaan kylkeen syksyllä sattunut hiertymä. Kunhan nyt sää lämpenee ja pressu putoaa niin pitää uhrata vähän ajatusta, aikaa ja työtä hiertymän korjaamiseen.

ps. meri on Kotkassa jo auki

Kotka mainittu

Lentäviä merilintuja ja pikkunisäkkäitä

Vähän on surkeeta, kun blogitekstiä on tänä kesänä tullut niin vähän. Ajattelen asian kuitenkin niin, että ei tänne kannata väkisinkään ihan pelkkää kuonaa suoltaa. Jos nyt tämän blogin kaunokirjallinen taso muutenkaan ihan Finlandia-palkintotasoa on, mutta kuitenkin. Kesä nyt oli ja meni... alkua odoteltiin ja odoteltiin ja odoteltiin vielä vähän lisää. Kyllähän se sieltä sitten keikkui paikalle ja nyt tuntuu, ettei kaudelle tunnu olevan päätöstä ollenkaan. Periaatteessahan tuolla olisi vieläkin ihan pätevät veneilykelit, mutta aika pimeäksi ovat illan menneet ja kyllä mua kuitenkin vähän kauhistuttaa ajatus, että joulunpyhien alkaessa olisi vene vielä vedessä ja kaikki syyshommat tekemättä. 

Viimeisiä viedään @näsimeri

Minkki on spotattu Tornista

Näsimeren Vaeltava Aave spotattiin toisen kerran Tornista

Viimeinen uloslähtö 2015

Minkeroisen kesä 2015 on ajettu

Pikku-Minkki lopetti uimakauden ja asettui pedilleen 28. lokakuuta ja sai peiton korvilleen seuraavana päivänä. Harmittava takaisku sattui, kun mimmi vietti viimeistä yötään vedessä tällä kaudella ja oli kyljittäin kiinnitettynä laituriin Jänissaaressa. Yöllä tuuli nousi sen verran, että vene alkoi vähän enemmän liikkumaan laiturissa ja keskikohdan fendari pääsi pomppaamaan veneen ja laiturin välistä pois. Seurauksena ikävännäköinen hiertymä oikeassa kyljessä. Onneksi jälki ei ole syvä. Ihan muutamia millimetrin kymmenyksiä ja tässä on nyt sitten arvuuteltu mitä sille tehdään. Lähtisikö se ihan hiovalla vahalla ja kunnolla myllyttämällä, vai pitäisikö siihen alkaa tuhraamaan topcoatin kanssa? Todennäköiseti jonkinlainen korjausjälki kuitenkin jää kylkeen... Harmillista, mutta rouvaikään ehtineen veneen kylki on kuitenkin sen verran ehtinyt patinoitua auringossa, että sävy-sävyyn tuskin löytyy korjausmaalia. Enkä nyt aatellut alkaa sitä kylkeä ihan mittailemaankaan...

Ja kyllä ottaa päähän

Sinin auto odotti jo paikalla nostohommiin valmiina, kun allekirjoittanut pyyhälsi paikalle. Morottamisen jälkeen ei hommassa kauaa nokka tuhissut, ennenkuin Minkki pötkötteli paikallaan ja pukki oli säädetty uuden talvisäilytyspaikan mukaan. Niin Minkeroinen tosiaan siirrettiin 20 metriä toiseen paikkaan edellisten talvien säilytyspaikastaan. Nykyinen paikka on itseasiassa jopa parempi, koska paatti ei ole niin pahasti tuulelle alttiina. Jo legendaariset mittasuhteet saaneesta Näsimeren Valtaajien - purjehdusporukasta Minkki oli viimeinen paatti, joka jätti tältä erään taakseen luontaisen elementtinsä. 

Minkki-Yhtymän osittain omistama ja merellä operoima Pandion nostettiin myös vedestä marraskuun toisena viikonloppuna. Pienen aikataulusäätämisen jälkeen saatiin sopiva talkooviikonloppu junailtua ja Pykäläisen auto tilattua paikalle. Itseäni jotenkin huvitti, kun Pykäläinen näytti operoivan täsmälleen samanlaista autoa veneennostossa, kuin Sini pyörittelee Tampereen suunnalla. Ammattitaitoa tuntuu kyllä löytyvän molemmilta, eikä ylimääräisiä sydämentykytyksiä saatu Pandioninkaan nostossa aikaiseksi. Spinnufalliin lenkki ja koukku kiinni, hallittu kiristys nosturilla, jonka jälkeen ammutaan lankavantit kohti taivasta ja sitten vaan koko 15 metrinen salko kraanan päähän roikkumaan. Koko komeus kaadettiin mastopukeille, jossa siitä irroteltiin molemmat saalinkiparit ja vantit. Masto säilytystelineeseen ja itse veneen kimppuun. Homma polkaistiin käyntiin pujottamalla nostovyöt rungon alle ja kyllä, muistimme varoa potkuriakselia... Kyseiseen potkuriakseliin liittyy eräskin sattumus, mutta palataan niihin joskus myöhemmin. Nostoliinojen asettamisen jälkeen Sääksi (Pandion haliaetus) nousi merestä Pykäläisen Volvon kyytiin, jonka jälkeen matka kohti Saharaa alkoi. Niin Sahara on siis KPS:n talvisäilytysalue, eikä matka oikeasti ollut kuin 50 metriä pitkä, mutta venettä piti kuitenkin siirtää auton kyydissä se 50 metriä. 

Kohti Saharaa

Pandionin pukittamisen jälkeen allekirjoittanut huudatti 45 minuuttia Kärcsheriä, jonka jälkeen pohja olikin jo ihan toisen näköinen. Kesä 2015 taitaa jäädä historiaan melko huonona näkkivuotena, kuin Pandionin pohjasta niitä ei löytynyt kuin kymmenkunta. Eipä se mitään, en minä nyt mitenkään pala halusta päästä piikkaamaan näkkejä irti pohjasta. Väkisin muistuu mieleen eräs Iso-Minkin (Vahine) keväthuolto, kun härveli oli juuri palannut Karibialta talvenvietosta Uuteenkaupunkiin ja Minkki-Yhtymän pelastuspartio hälytettiin pohjanpesuhommiin. 65 jalkaisen Iso-Minkin pohjassa olikin sitten päivän homma, jotta kaikki näkinkengät ja muu ryönä saatiin irroteltua. 

Vaikka syksy ja veneilykauden päätös on aina jotenkin haikeata aikaa, niin kuitenkin kuitenkin jollain tavalla myös pidän tästäkin ajasta. Vaikka veneily, merenkulku ja muu vesielementtiin liittyvä häröily onkin itselleni lähes loputun kiinnostuksen ja intohimon kohde niin muutaman kuukauden paussi tekee kuitenkin oikein hyvää. Kolmanneksen vuodesta saavat kaverit ja muutkin kuunnella jotain muuta hölötystä, kuin allekirjoittaneen veneilyjuttuja. 

Tähän mennessä tapahtunutta

On tää nyt taas tämmöistä, kun kesä valuu kovaa vauhtia käsistä, blogia ei ehdi kirjoittamaan, mutta eipä sinne nyt ihan hirveästi sisältöä olisi tältä kesältä tullutkaan. Jos noi edellisetkään parranpärinät nyt ovat niin sisältörikkaita olleet. Minkki tosiaan solahti Jortaaniin normiaikoihin, mutta alkukesän hyvin lähelle onnettomat purjehduskelit pilasivat alkukesän reissut. Minkki Crew yhdisti voimansa Sailventuresin kanssa ja ilmoittautui Rieväkylän Regattaan, mutta tuuli oli jo lähtiessä sen verran reipas, että katsottiin paremmaksi jäädä rantaan. Jänissaaren aallonmurtajalla ihmettelimme, kun isommat veneet kaatuilivat järvellä ja todettiin yksissä tuumin, että mitäs jos jäätäisiin tällä kertaa rantaan ja siirtyisimme jonkin paikallisen kapakan tarjoilujen pariin läpsyttelemään toisiamme selkään ja onnittelemaan loistavasta päätöksestä. Näin tapahtui.

Pari viikkoa Rieväkylän jälkeen Pikku-Minkki oli taas menossa ja tällä kertaa lähtöviivalla Kesäyönpurjehduksessa. Plakkariin kalahti retkisarjan kolmas sija ja kisasarjassa ajaneen toisen H-veneen kyykyttäminen kisan aikana. Retki- ja kisasarja ajoivat siis samaa reittiä niin pitkään, kunnes retkeilijät kääntyivät Säynäsille saunomaan ja kisasarja jatkoi ylöspäin kohti kääntömerkkiä. Yöllä taisi kyllä tuuli loppua käytännössä kokonaan, eikä Minkin haastajaa näkynyt enää koko viikonloppuna. Veikkailtiin, että menivät Kippariin kiinni ja jättivät leikin kesken.

Suuret meriseikkailut ovat tältä kesältä jääneet väliin ja edellisinä kesinä nakutellut nelinumeroiset maililuvut jäävät tänä vuonna pahasti jälkeen. Joitakin satasia sentään tulee niskaan, mutta eipä siinä vielä hirveästi aihetta ole purjehdushaalarin henkseleiden paukuttelulle. Hienoja reissuja joka tapauksessa, vaikkei maileja niin rutkasti olekaan tullut kirjattua.

Yksittäinen kesän merkittävä tapahtuma, merkkipaalu ajanjatkumossa, ajanvirstanpylväs, joka muistetaan yhdessä ja erikseen oli Minkki Crew:n toiminnan laajentuminen pysyvämmin merelle. Minkki fleettiin liittyi osaomistuksella uusi purkkari, joka pitää kotisatamanaan Kotkaa, tuota legendaarista itäisen Suomenlahden helmeä, jota skönet kunnioittavat ja heinäkengät pelkäävät. Uusi tulokas Minkki Fleetissä on solakka MP 35, luovikone, nimeltään S/Y Pandion, joka heiluttelee perässään KPS:n lippua. Tänä kesänä Pandion on jättänyt perävanaa kotivesien lisäksi ainakin Viroon ja Gotlantiin.  Kyseiseen paattiin viitattiin joskus aiempina vuosina tässä blogissa, kun Minkki Crew kävi päristelemässä pulpettiveneellä ympäri Kotkaa, joten eräänlaisesta ympyrän sulkeutumisesta on siis kyse tässä tapauksessa. Ekat reissut Pandionillakin ovat jo takana ja vene alkaakin jo tuntua tutummalta. Olemukseltaan vene on kovin H-veneen kaltainen. Pitkä ja kapea olemus varustettuna melko korkealla salolla ja reippailla neliöillä antaa kyllä vauhtia ja kallistuskulmaa niin, että reivikynnys tulee vastaan jo suhteellisen pienillä tuulilla. Tavoite nyt ei ole varsinaisesti ajaa parras meressä. Hieno vene se on joka tapauksessa ja asennetta tuntuu löytyvän ihan niin kuin pitääkin.