Pikku-Minkin herätyskello soi pääsiäissunnuntaina ja neitokainen heräteltiin puoliväkivaltaisesti talviuniltaan, kun peitto kiskottiin päältä ja valkoinen välly rojahti tonttiin Minkin talviunipukin viereen. Peiton alta paljastui jotain tuttua ja kaunista, mutta silti jotenkin unisen näköinen vaaleaverikkö. Talvi oli kohdellut Minkkiä ihan hyvin, mutta eipä kukaan yleensä aamutuimaan ole ihan parhaimmillaan. Poislukien tietty meidän toinen kissa, joka käynnistyy välittömästä tajunnan palattua silmien taakse. Nepa on kyllä ainoa henkilö, jonka tiedän toimivan tällä tavalla. Eiköhän tuo Pikku-Minkkikin tuosta saa loistetta kylkeen ja unihiekat pois päältään, kunhan kaikki pesut ja vahaukset on tehty.
Suomen toiseksi hilpeimmät purjeveneet seilaavat karvaisissa käsissä pitkin ja poikin vähän siellä sun täällä. Enemmän siellä, kuin täällä. Purjehdusta, veneilyä ja muuta häröilyä jo mustavalkoisista vuosista lähtien.
maanantai 21. huhtikuuta 2014
Tilulilulii nyt se ei oo enää kii
Pikku-Minkin herätyskello soi pääsiäissunnuntaina ja neitokainen heräteltiin puoliväkivaltaisesti talviuniltaan, kun peitto kiskottiin päältä ja valkoinen välly rojahti tonttiin Minkin talviunipukin viereen. Peiton alta paljastui jotain tuttua ja kaunista, mutta silti jotenkin unisen näköinen vaaleaverikkö. Talvi oli kohdellut Minkkiä ihan hyvin, mutta eipä kukaan yleensä aamutuimaan ole ihan parhaimmillaan. Poislukien tietty meidän toinen kissa, joka käynnistyy välittömästä tajunnan palattua silmien taakse. Nepa on kyllä ainoa henkilö, jonka tiedän toimivan tällä tavalla. Eiköhän tuo Pikku-Minkkikin tuosta saa loistetta kylkeen ja unihiekat pois päältään, kunhan kaikki pesut ja vahaukset on tehty.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)