Minkki Crew:n seikkailu merellä osa 2. + vastapainoa vesielämälle

Meripäivistä selvittyämme eteläisen merialueen valloitus jatkui excursiolla Kaunissaareen. Kotkan oma poika loi aikoinaan samannimisessä laulussaan yhdenlaisen mielikuvan kyseisestä paikasta, johon on kyllä helppo samaistua. Itäisellä Suomenlahdella ei ole kovin monta ympäri vuoden asuttua saarta, eikä autenttisia kalastajakyliäkään löydy ihan joka kolkasta. Kaunissaaressa voi niin halutessaan vielä aistia sitä mennyttä aikaa, jota kaupungissa asustellessa on äärimmäisen vaikea enää löytää vaikka hakemalla hakisi.

Kaunissaareen johtava karikkoinen väylä

Kylän lahti

Nälkä pääsi yllättämään urhean Minkki Crew:n heti Kaunissaaren invaasion jälkeen ja nälkää lähdettiin torjumaan legendaariselle Kaunissaaren Majalle, jossa sisäistimme vähintään yhtä legendaarisen kalasopan. Niin ja sivuhuomautuksena, että se oikea kalasoppahan tehdään saaristolaiseen tapaan veteen eikä maitoon.

Ruumiin ravitsemisen jälkeen olikin aika saada ravintoa myös sielulle ja kulttuurinnälkäinen Minkki Crew suuntasi vetävät askeleensa kohti Saaristolaismuseota. Vanhaan kuuriin on kerätty varsin kattava kokoelma erinäistä kampetta ympäri saarta ja saaristoa. On siellä vähän eksoottisempaakin tavaraa, kuten hain hampaita yms..

Saaristolaismuseo

Kosintanuija

 Merkittävä määrä hilpeyttä lohkesi ylläolevan kosintanuijan kohdalla. Jotenkin alkoivat sormukset sun muut helyt ja hilut tuntua vaatimattomilta verrattuna kunnon nuijaan. Jos ei tuolla lohkea niin sitten ei lohkea millään tai sitten lohkeaa ihan jotain muuta... On tunnettu tosiasia, että elämä saaressa ja meren armoilla on ollut ja on edelleen kovaa, mutta tässä esineessä "kovuus" saavuttaa jo uuden abstraktio- ja konkretiatason.

Rannikolta paluun jälkeenkään ei Minkki Crew kyennyt sopeutumaan maaelämään, vaan suuntasi lähes suorinta tietä Pikku-Minkille ja kohti Säynäsiä. Matka Fort Säynäsaarelle meni leppoisasti spinnuillessa, eikä laiturissakaan juuri ruuhkaa ollut. Ilta meni mukavasti grillaillessa ja tuijotellessa auringon sukeltamista. Mollukan molskahduksen jälkeen tulikin kesän ensimmäinen oikea yö. Metsä Fort Säynäsen kuninkaallisen grillikatoksen ulkopuolella oli niin tumma, ettei Minkki Crew voinut poistua vartiopaikaltaan ennen aamunkoittoa. Pimeä kesäyö, nuotion loimotus ja hyvä punkku muodostivat varsin hyvän, lähestulkoon pyhän, kolminaisuuden, josta Minkki Crew pääsi naattimaan, kuin Juti aikoinaan.

 

Säynäsiltä paluun jälkeen Minkki Crew teki taas uuden aluevaltauksen itsensä liikuttamisen saralla ja kävi koeajamassa 1 hevosvoimaisen kulkupelin. Tai ei se koko Minkki Crew:lle aivan uutta ollut, sillä Minkkipurjehtijoista ainakin yksi on hevostellut teininä vuosikausia. Kieltämättä kyseisen henkilön menosta olisi ollut Lucky Lukekin vihreänä kateudesta, kun taas toiselle piti kädestä pitäen selittää, ettei tämä kulkupeli kiihdy skuuttia kiristämällä. Pikimminkin peruuttaa tai polttaa päreensä epäjohdonmukaisista "avuista". Huom. uusi sana Minkkislangissa, jolla ei ole mitään tekemistä purjehtimisen kanssa.

niin ja päästiin me traktorinkin kyytiin :) sisäinen pikkupoika heräsi taas kerran eloon