Minkki Crew Meripäivillä

Taas tuli se aika vuodesta, kun Kaakkois-Suomessa sijaitseva merikaupunki hostasi yhtä tämän maan suurimmista kesäfestareista. Minkki Crew jätti Pikku-Minkin pötköttämään Jänissaareen, jätti makeavetisen Näsimeren taakseen ja suuntasi maitse kohti Kotkaa ja Meripäiviä. Aina niin avulias Minkki Crew koukkasi matkallaan Kotkaan Jyväskylän kautta ja kävi hoitamassa kaverin muuton pois jaloista. Koko Minkki Crew:llä on muuten yllättävän paljon kytköksiä tuohon Keski-Suomen helmeen. Jynkkylä on hieno paikka, mutta valitettavan kaukana merestä. Minimuuttona markkinoitu tapahtuma osoittautui ruokapöytää vaille asunnon tyhjentämiseksi, joten Nykäskylässä menikin yllättävän pitkään... Kamojen lemppaamisen jälkeen vireystila autoiluun ei ollut enää ihan parasta a-luokkaa ja perille Kotkaan saapuessa tiuku löi jo puoltayötä.

Meripäivät polkaistiin torstaina käyntiin perinteiseen tapaan ja sitä perinteistä paraatiahan piti luonnollisesti olla vahtaamassa. Paraatihan siis vyöryy pitkin Kotkan pääkatua alkaen jostain "Norsupuiston" kulmilta ja päättyen torin liepeille. Paraati itsessään muistuttaa lähinnä sirkuksen saapumista kaupunkiin. Norsuja siellä ei sentään vielä ole näkynyt, mutta lähes kaikkea muuta on tullut vastaan. Enimmäkseen paraatissa on Kymenlaakson alueen yhdistyksiä, harrastajia yms. jotka haluavat toimilleen näkyvyyttä. Yleensä mukana on myös varsin kattava kavalkadi wanhoja autoja. Tänä vuonna paraatin ohitus kesti noin 50 minuuttia, kun viime vuonna mittasin 5 minuuttia lyhyemmän ajan.

Paraatin aloittavat tyttöset ovat näyttäneet ihan samalta joka ikinen vuosi. Mulle on vieläkin mysteeri, että ovatko ne samoja immeisiä kuin melkein 30 vuotta sitten... epäilen, että eivät, mutta varmuutta tästä ei ole.

KPS/KSS (Kotkan Pursiseura / Kotka Segelsällskap), johon allekirjoittanutkin aikoinaan kuului.

Kotkassa Minkki Crew muuttui hetkellisesti purjehtijoista moottoriveneilijöiksi. Wanhassa kotirannassa meitä odotteli Fiskarsin valmistama Buster-merkkinen peltivene, joka muutama vuosi sitten kastettiin Ämmäksi. Pikku-Minkin perässä laulavan Freddie Mercuryn ääni muuttui Ämmän Yamahan soittamiseen ja varsin vauhdikkaaseen etenemiseen pitkin Suomenlahtea.

Port of Kotka

Perinteinen satamanympäriajo ja meripäivävieraiden bongauskierros tuotti tuloksena muutaman kuvan Kotkaa kotisatamanaan pitävistä paateista ja Meripäiviä läsnäolollaan kunnioittavista vieraista.

Museojäänmurtaja Tarmo

Tarmolle on sen pitkän uran aikana ehtinyt tapahtua yhtä sun toista. Alus synnytettiin 1907 Englannissa New Castle Upon Tynessä, josta se heti koeajojen jälkeen puksuttikin Suomeen. Allekirjoittanutta on aina hieman kummastuttanut, miksei sitä alunperinkin rakennettu Suomessa. Ehkäpä suomalainen jäänmurtajarakentaminen ei ollut vielä ihan nykyisellä tasolla sata vuotta sitten. Suomen itsenäistymisen yhteydessä alus kaapattiin saksalaisten avulla Tallinnassa ja ajettiin putket punaisena lahden yli Suomen puolelle, jossa se liittyi itsenäisen Suomen murtajalaivastoon. Sota-aikana Tarmolla oli kevyttä omasuoja-aseistusta ja sen tehtävä oli lähinnä pitää laivaväylät auki huoltoa varten ja murtaa jäätä hyökkääjän suunnalla, jotta maihinnousu jäätä pitkin ei olisi mahdollista. Jatkosodan aikoihin Tarmo lähes upotettiin Kotkan satamaan, kun se joutui ilmahyökkäyksen kohteeksi. Alus kuitenkin säilyi pinnalla ja korjattiin. Sotien jälkeen hiilikäyttöinen Tarmo peruskorjattiin ja muutettiin öljykäyttöiseksi varsinaisen höyrykonetekniikan säilyessä ennallaan. Tarmo on muuten maailman vanhin yhä toimintakuntoinen höyryjäänmurtaja, joka viettelee eläkepäiviään merimuseon laiturissa.

Epäilemättä kolea palveluspaikka

Tässä voidaan nähdä jopa jotain erittäin kieroa ironiaa

Toinen Kotkassa majaileva perinnealus on kaljaasi Vivan. Porvoossa 1949 rakennettu entinen hiekkajaala, joka on nykyisin Vivan yhdistyksen omistuksessa. Vivan ajelee charteria ja tarjoilee virvokkeita Kotkan satamassa. Vietin joskus teininä reilun viikon Vivanilla purjehtien itäistä Suomenlahtea ristiin rastiin.

Ja pitihän sitä päästä verestämään vanhoja muistoja reilun tunnin mittaisella meripäiväkierroksella ja Ruotsinsalmen meritaistelua kuvaavalla historialuennolla.

Fort Slava, joka löytyy nykyisistä merikartoista nimellä Kukouri. Sen kaamean Åålannin sodan aikana brittiläisranskalainen laivasto-osasto posautti osan Ruotsinsalmen merilinnoitusta maata kiertävälle radalle. Nyt siellä ei ole kuin pieni pätkä vanhaa muuria pystyssä

Näinhän se menee. Puupaatti on aina puupaatti.

 

 Satamakierroksella oli myös modernimpaa kalustoa visiitillä Kotkassa.

Rajavartiolaitoksen työkalu

Hamina luokan ohjusvene Pori

Satamakierros jatkui Sapokkaan, elikkäs venesataman puolelle, josta löytyy poikkeuksetta melko paljon vierasveneitä ja tietty KPS:n omat paatit ja pursiseuran paviljonki Meriniemi.

Löytyipähän Sapokasta myös allekirjoittaneelle tärkeä purkkari, joka on ollut aikoinaan merkittävässä roolissa omaa purjehdusobsessiotani synnytettäessä. Kyseisellä MP 35:lla on tehty monta ikimuistoista reissua, koettu ensimmäiset ns. jännät paikat ja naurettu monet naurut. Sillä on myös tehty ensimmäiset kotimaan rajojen ulkopuolelle johtaneet reissut ja purjehdittu ensimmäiset ympärivuorokautiset pätkät. Yksittäisistä veneistä Pandion on omalta kohdaltani varmaan se merkittävin innoittaja.

Jos purjehdus aloitellaan jo ns. perhesportilla niin lienee ilmiselvää, että matkailuvaunupurjehdus ei juurikaan enää kiinnosta. Allekirjoittaneen mieltymys hyvin purjehtiviin veneisiin johtuu nimenomaan tuosta veneestä. Ennemmin tingin tiloista ja mukavuudesta kuin purjehdusominaisuuksista. Vaikkakin 35 jalkainen alkaa olla jo sen verran kookas, ettei tiloissakaan enää ole valittamista.