Minkille nimi

Launtaiaamuna allekirjoitanut palasi työreissusta ja koitti kovasti palautua matkasta ennen iltasella tapahtuvaa Minkin kastetta. Matka meni kohtuullisen mukavasti ja yleensä Aasian reissuilla vaivannutta Uralin ympäristöön sijoittuvaa ketutusta ei tällä kertaa esiintynyt juuri lainkaan, sillä onnistuin koisimaan lähes koko lentomatkan mennen tullen. Luonnollisestikaan jetlagista toipumista ei edistetty minkäänlaisilla päiväunilla, vaan koko lauantaipäivä painettiin menemään erinäisiä asioita hoidellessa.

Iltapäivällä koko Minkki Crew kokoontui Jänissaareen ja poksautti shampanpullonkorkin kohti ohi leijaillutta cirrocumulus -hörpylää. Skumppa jaettiin kristillisiä perinteitä noudattaen tasan kaikkien läsnä olevien henkiolentojen kesken. Luonnollisesti itse juhlakalu sai yhtäsuuren osan kuin muutkin. Aiemmin suunnitellut puheet olivat varsin lyhyitä ja ne korvattiin pääasiassa levottomalla ja mauttomalla läpänheitolla. Toisaalta makuhan se on huonokin maku ja onhan se naapurin koirakin väittänyt, että makuja on monia samalla kun se keskittyi nyssyköidensä putsaamiseen. Se niistä puheista siis. Minkin kasteen yhteydessä Minkki Crew sai upouudet tiimipaidat kauniimmilta puoliskoiltaan.

Edestä

Takaa

Jatkossa Minkki Crew purjehtii siis asiaankuuluvissa ja yhteneväisissä varusteissa. Kastejuhla jatkui sitten Tampereen yössä koulunsa lopettaneiden valkolakkien keskellä.

Sunnuntaina Minkin keula suunnattiin varsin olemattomassa tuulessa kohti Aitolahtea, jonne pääsy kesti reilun 3 tuntia. Matkaahan Hare Islandilta Real Coveen ei ole kovin paljoa, mutta kun ei tuule niin ei tuule ja kun se vähäinenkin on vastaista niin se matka sitten kestää. Mercuryahan ei tosipurjehtija käytä, jos se vain suinkin on mahdollista. Lisäksi purjehtijahan on perillä heti kun köydet irtoavat kotilaiturista. Aitolahdelta takaisinpäin tultiin sitten jonkun verran vauhdikkaammin ja Minkkiä varjostanut isompi purjevene jäi killumaan kauas taakse. Kyseinen vene oli tikannut ylöspäin samaa vauhtia meidän kanssa, mutta avotuulella se näytti selkeästi jäävän jalkoihin. Kotiinpäin matka taittui jopa sen verran nopeasti, että koukattiin Naistenlahden ja Pajasaaren editse suoran kurssin sijaan.

Maanantaina Minkki Crew lähti suuremmalla joukolla liikenteeseen tuulessa, joka olikin yllättävän puuskainen. Hieman epäonnistuneen trimmin takia vene kallisteli vähän turhan voimakkaasti ja nousukulma jäi vähän turhan vaatimattomaksi. Reittisuunnitelma näytti Pallosaaren kiertamistä ja menomatka saaren taakse asti sujui hetkittäin varsin vauhdikkaasti, mutta selkeästikin tässä on vielä keskusteltavaa Minkin kanssa, jotta sen aivoitukset selviävät myös meille. Pallosaaren takana hetkittäin navakka tuuli tyyntyi sitten lähes täysin. Erittäin kevyessä tuulessa pelkkään spinaakkeria pumpaten matka taittui kuitenkin yllättävän nopeasti, kunnes aikataulu alkoi vastustamattomasti painaa päälle. Loppujenlopuksi ei meille jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin tulla maitojunalla kotiin ja pöräyttää Mercury käyntiin. Paljon tuli kuitenkin kokemusta ja oppimiskäyrä veneen suhteen otti jyrkemmän positiivisen kulmakertoimen. Ei se nyt vielä eksponentiaalisia mittasuhteita saanut, mutta hyvä reissu oli kuitenkin.