Läpi synkän ja myrskyisän Näsimeren

Perjantaina tulikin sitten taas vodaa taivaalta, eikä tuulikaan näyttänyt mitenkään houkuttelevalta. Alkuperäinen ajatus oli liittyä Kesäyönpurjehdus fleettiin ja roikkua mukana jonkin aikaa, mutta ei me nyt niin innokkaita oltu kastumaan, että väkisin olisi pitänyt järvelle suunnata. Viikonlopun lähtö siirtyi suosiolla lauantaille, kun iltaa kohti oli luvattu jopa tuulen heikkenemistäkin. H-bååtti nyt on kuitenkin melko pieni ja 14m/s puuskat alkavat olla, jos ei nyt ihan riski, niin ainakin kaukana mukavasta purjehduskelistä.

Uusiutunut Minkki Crew suuntasi Hare Islandin marinaan puolikuuden aikoihin illalla ja keskittyi lähinnä hengailuun ja ihmettelyyn. Tuulta oli ihan purjehduskelpoisesti, mutta rannasta lähtö olisi saattanut olla vähintäänkin haastavaa kapeassa laiturivälikössä suoraan perän takaa puhisevien massiivisten tuulenpuuskien ulvottaessa vantteja. Niinpä aikaa tapettiin eväistä nauttien ja karttaa ihmetellen. Alkuperäinen suunnitelma olisi ollut suunnata Lamppariin Naviksen tukikohtaan ja viettää ilta siellä saunoen ja grillaten. Sunnuntain tuuliennuste näytti kuitenkin kryssittävää kotimatkaa ja pienellä aikataulupaineella varustettu Minkki Crew päätti ensin suunnata Pimeensalmelle ja katsoa siellä tilannetta uudestaan.

Minkki irrotettiin sopivassa kahden tuulenpuuskan välisessä aikaslotissa ja ampaistiin Freddie perässä kirkuen kohti Jänissaaren aalloonmurtajaa. Isopurje nykäistiin salkoon, mutta balanssihan on aivan onneton pelkällä isolla purjehdittaessa. H-veneen fokka taas tuntui hieman suurelta tässä kohtaa, joten peliliikkeenä nykäistiin viklan fokka ylös. Balanssi oli vieläkin huono, muttei sentään erittäin huono niinkuin ennen ko. rättiä. Vähän viritelmähän tuo oli, mutta neliöitä tuntui olevan juurikin sopivasti ylhäällä.

Joku kaunis ja ennenkaikkea tuulinen päivä koitan vielä viklan isoakin H-veneessä. Jos viklan lakanat toimivat tuossa niin sitten loppuu syyt olla purjehtimatta liian kovassa tuulessa.

Pimeensalmeen Pikku-Minkki sniikkasi silkin pehmeillä tassuillaan niin äänettömästi, että saunastaan uimaan pulahtaneella ja yllätetyksi tulleella Eevan asuisella suomi-neidolla tuli melkoinen kiire takaisin löylyihin. Alaston neitokainen kirmaamassa lämpöisessä kesäyössä on sitten kaunis näky. Tuulihan tyyntyi salmeen lähes täysin ja vietimme hetken jos tovin lillutellessa kivenheiton päässä edellä mainitusta saunalaiturista. Kirmausnäytteen antanut neito pysyi kuitenkin saunassaan, eikä enää tullut meitä tervehtimään.

Tuuli oli kuljettanut Pikku-Minkkiä varsin suotuisasti ja yksissä tuumin todettiin, että eiköhän me jatketa matkaa. Salmella oltaisiin kuitenkin oltu ihan kaksistaan ja ilta olisi kulunut pelkästään eväiden nauttimiseen ja kortin peluuseen. Purjehtimaanhan tänne oli tultu. Aikaisemmin suoritettu yhteyskokeilu Orvokin suuntaan kieli, että Vellamo ja Aegir majailevat Säynäsaarilla. Viklan fokka survottiin keulaluukusta sisään ja Minkin oma keulapurje nostettiin matkaa jouduttamaan. Veneelläkin tuntui olevan menohaluja, kun se suuntaisi keula kohisten kohti Säynäsiä. Jonkun verran saatiin jopa kiinni edellä kulkenutta purkkaria, joka näytti suunnistavan samaan kohteeseen, mutta oli valinnut reitikiseen Harvassalon itäpuolisen väylän ja oli siten kirinyt meihin melkoisen kaulan sillä välin, kun lilluttelimme Pimeensalmella saunalaiturin edessä. Kummalla nyt sitten oli paremmat näkymät tai enemmän tapahtumia jäänee jokaisen itsensä mietittäväksi.

Säynäsille saapuessa tiuku löi jo kymmentä ja kaikki saunavuorot olivat päättyneet. Aegir viritteli uudet tulet saunaan ja Minkki Crew suuntasi Aegirin kanssa lauteille. Saunan jälkeen alkoi perinteinen maggaran rillaaminen ja oli muuten ihan virallista Jutimaggaraa. Olihan se hyvää, mutta kalpeni kyllä Vellamon ja Aegirin grilliherkuille... Minkki Crew haistaa tässä eräänlaisen haasteen reissueväiden kilpavarustelun suhteen...

Maggaran liekityksen jälkeen olikin aika tehdä suuria tekoja ja päättää jäädäänkö Säynäsille yöksi vai jatketaanko matkaa kotiinpäin. Sunnuntaina olisi kuitenkin etelätuuli (=vastainen) ja Tampesterissa pitäisi olla ennen puoltapäivää. Neuvoa antavan evään jälkeen päätös oli selvä. Palaamme Pimeensalmelle nukkumaan, josta kotiin ei ole pahimmassakaan tapauksessa kovin pitkä matka. Minkki irrotti Säynäsiltä joskus yhden maissa yöllä ja suuntasi keulansa kainosti kuin neitsyt hääyönään kohti öistä Näsimerta ja Pimeensalmea. Perille pääsyn jälkeen ei kauaa tarvinnut unta odotella.

Kello soi aamuyhdeksältä ja pikaisten aamutoimien jälkeen Minkki oli taas menossa. Kotimatka oli mitä hienointa purjehdusta luovien pitkin Näsinselkää ja samalla haasten ilmeisesti Tapsin venettä, joka yritti välillä karata ja toisinaan tuntui pakittelevan vastaan. Taisto jäi ratkaisematta, kun meidän viimeinen tikki kuljetti Minkin suoraan Jänissaaren aallonmurtajalle Keissaaren kärkeä kirjaimellisesti hipoen. Etäisyys meidän ja tämän toisen purkkarin välillä oli koko Näsiselän läpi kryssimisen jälkeen suurin piirtein sama kuin Palliksen kulmilta alkaneen matchin alussa. Reissu oli loppucolaa vaille valmis ja oli aika pakata purjeet ja lähteä kotiin.

ps. kuvat tulevat seuraavassa päivityksessä
pps. kuvat lisätty
pps. kannattaa lukea ja katsoa mitä tapahtui samaan aikaan toisaalla