keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

UUBABBAEEAAEEAA UUBABBAOO

Näin se homma etenee.. Pääasia, että tiimi toimii ja saadaan palautetta.. sun muita kliseisiä letkautuksia voisi viljellä tähän muka-raflaavaan tekstinalkuun, mutta taidanpa kuitenkin vaan mennä asiaan. 

Minkki kelluu taas, kun Sini kävi hänet veteen nostamassa. Hommassa ei kovin montaa ylimääräistä minuuttia ehtinyt tärvääntyä, kun nostoliinat olivat jo Minkeroisen alla, koko komeus korkealla ilmassa sisariensa yläpuolella ja matkalla kohti kotoista ja luontaista elementtiään. Myöhemmin saimme lukea Jänissaaren Sanomien yleisönosastosta tuohtuneen kirjoituksen, jossa paikallinen Tiira-muori rähisi siitä, että pikkunisäkkäitä tunkeutuu hänen luontaiseen elementtiinsä. Seuraavan päivän Jänkkärissä olikin jo sitten vastine, jossa luontotoimittaja J.Änis opasti Tiira-muoria, että lepakkokin on pikkunisäkäs...










Pikku-Minkki sai kunnian olla ensimmäinen Ännäläinen H-vene vedessä tänä keväänä. Mikäs siinä, "ei ole häpeä olla nopea" niinkuin entinen kollega asian aikoinaan ilmaisi. Enpä tiedä mihin hän kommentillaan viittasi, mutta näin hän kuitenkin sanoi. 



Asiasta kukkaruukkuun ja sitä rataa, mutta niinkuin aiemmassa postauksessa kerroin, viime syksynä väkivaltainen Pupuluodon laituripultti hyökkäsi Minkeroisen kimppuun tämän nukkuessa viimeistä yötään vedessä ennen talviunille siirtymistä, tehden erittäin ikävän hiertymän neidon oikeaan kylkeen. Kyseinen hiertymä v*****i allekirjoittanutta koko talven ajan. Mietin ja vatvoin asiaa ja velloin murheenalhossa talven kylminä ja tuulen tuivertamina öinä, vain kissa, takkatuli ja konjakkilasi seuranani ja yritin keksiä ratkaisua, jolla neitokaisen kylki saataisiin taas kuntoon. Ratkaisu löytyi Motonetista Autokorrek - Kliinerin muodossa, jolla käsipelillä kävin veneen kyljet läpi ja sen jälkeen vahasin kahdesti Hempelin Boat Waxilla ja lopputulos on tässä. 




Ainakin omasta mielestä hiertymän piilottaminen onnistui ihan kohtuullisesti. Katsotaan mitä kesä tuo tullessaan ja alkaako hiertymä paistaa kyljestä UV-säteilyn absorboinnin seurauksena. 

Minkkiyhtymän PR-osaston saamassa asiakaspalautteessa toivottiin enemmän audiovisuaalisuutta ja liikkuvaa kuvaa urhean ja uljaan Pikku-Minkin, tuon aikamme legendan, urotöistä. Seuraavassa salaa kuvatussa klipissä pääsemme kurkistamaan sisään kaikkein pyhinpään, eli Minkeroisen sisätiloihin. 



Toinen videoklippimme on saatu suoraan Minkkiyhtymän viestinnästä. Kyseinen video on osa tekeillä olevasta kokoillan jännityselokuvasta Pikku-Minkki ja kun maailma ei riitä. Elokuvaa tähdittää NäsiSean Konneri ja tarina sijoittuu Jänissaareen, Näsiselälle, Mustaanlahteen, Pimeensalmelle ja Säynässaarille. Luvassa on vauhtia, vaarallisia tilanteita, äkkinäisiä liikkeitä ja tanakkaa toimintaa alusta loppuun. 












ps. saimme muuten parin kaiffarin kanssa tällaiset Navigaatioseuran 50-vuotiskekkereillä:


pps. Pandionkin on laskukunnossa ja solahtaa mereen aivan lähipäivinä


torstai 18. helmikuuta 2016

Talven 2015-2016 pullistunut välilevy

Noniin talvenselkä nyrjähti, kun välilevyn pullistuma nimeltään Båt16 avasi ovensa ja Näsimeren Valtaajien delegaatio vahvistettuna Tampereen Navigaatioseuran bussilastilla syöksyi messukeskuksen ovista sisään heti avajaislauantaina. Tästä se sitten taas alkaa, hillitön keväänodotus ja lopulta uusien seikkailujen (sekoilujen) täyteinen purjehduskausi 2016. Toivotaan hyviä tuulia ja enemmän lähtöjä, kuin viime kesänä. Pikku-Minkin lokikirjaan ilmestyi kuittaukset kokonaisuudessaan 22 lähdöstä kaudelta 2015. Suurempiakin lukuja olisi voitu havitella, mutta alkukesän surkeat kelit tosiaan sotkivat pakan ja mahtuihan siihen menneeseen suomensuveen muutakin härväystä niin töitten kuin muiden asioiden osalta.

Nyt on kuitenkin aika kaivaa satamakirjat naftaliinista esiin ja antaa ajatuksen kiertää tulevan kesän toilailuja suunnitellessa. Melkoisen varmasti Minkki Crew pysyy Näsi- ja Itämerellä, suorittaen urotekojaan Affenanmaalla, Saaristomerellä ja Suomenlahdella, tietenkään ilta-ajoja Tampereen lähistöllä unohtamatta. Merikierros sai sinetin, kun pandionporukan kanssa kokoustaessa Minkki Crew:n mieluisaksi tehtäväksi valikoitua ajaa kalikka jostakin päin Saaristomerta takaisin kotiin, itäisen Suomenlahden helmeen. Aikaa tälle episodille varattiin kaksi viikkoa, joten mistään pakkotahtisesta siirtopurjehduksesta ei tarvitse puhua. Ajatus olisi kruisailla ensin ympäriinsä ja sitten rykäistä vaikka Tallinnan kautta kotiinpäin.




Tulevan kesän soundtrack on vielä hakusessa, mutta asiaan kuuluvaa purjehduspoppista on alkanut jo soimaan eetterissä, niin töissä, autossa kuin vapaallakin. Orastavan huolenaiheen nostaa Pikku-Minkin akkukesto, sillä Minkeroisessahan ei ole mitään kunnollista venekäyttöön sopivaa laturia. Freddien virrananto on jotain olemattoman ja äärimmäisen vähäisen välissä ja aurinkopaneelit ovat vielä toistaiseksi jääneet hankkimatta ja tuskinpa niitä ikinä asennetaankaan. Käytössä on siis vain verkkovirtaan kytkettävä akkulaturi, jonka käyttö jäi viime kesänä valitettavan vähäiseksi. Sen seurauksena Minkeroisen akku tuli vahingossa niistettyä tyhjäksi vähävirtaisella MP3-soittimella viimeistä virranpisaraa myöten. Syksyllä kun tuikkasin ajovalot päälle niin eivätpä hehkulamppuvalot enää syttyneetkään, mutta musiikki loppui. Pikainen tarkastus osoitti, että akun kuntoa illustroiva indikaattori näytti ihan väärää väriä ja manuaalin mukaan akkuhuolto olisi edessä. Eipä ole sitäkään huollettu, mutta sen sijaan akkua on kovasti yritetty elvyttää talven aikana. Jos siitä ei enää kunnon kalua tule niin pitänee investoida uuteen virtapankkiin jossain välissä kuluvaa kesää.

Toinen projekti joka odottaa tekijäänsä on Minkeroisen oikeaan kylkeen syksyllä sattunut hiertymä. Kunhan nyt sää lämpenee ja pressu putoaa niin pitää uhrata vähän ajatusta, aikaa ja työtä hiertymän korjaamiseen.


ps. meri on Kotkassa jo auki


Kotka mainittu