tiistai 17. marraskuuta 2015

Lentäviä merilintuja ja pikkunisäkkäitä

Vähän on surkeeta, kun blogitekstiä on tänä kesänä tullut niin vähän. Ajattelen asian kuitenkin niin, että ei tänne kannata väkisinkään ihan pelkkää kuonaa suoltaa. Jos nyt tämän blogin kaunokirjallinen taso muutenkaan ihan Finlandia-palkintotasoa on, mutta kuitenkin. Kesä nyt oli ja meni... alkua odoteltiin ja odoteltiin ja odoteltiin vielä vähän lisää. Kyllähän se sieltä sitten keikkui paikalle ja nyt tuntuu, ettei kaudelle tunnu olevan päätöstä ollenkaan. Periaatteessahan tuolla olisi vieläkin ihan pätevät veneilykelit, mutta aika pimeäksi ovat illan menneet ja kyllä mua kuitenkin vähän kauhistuttaa ajatus, että joulunpyhien alkaessa olisi vene vielä vedessä ja kaikki syyshommat tekemättä. 

Viimeisiä viedään @näsimeri

Minkki on spotattu Tornista

Näsimeren Vaeltava Aave spotattiin toisen kerran Tornista


Viimeinen uloslähtö 2015

Minkeroisen kesä 2015 on ajettu

Pikku-Minkki lopetti uimakauden ja asettui pedilleen 28. lokakuuta ja sai peiton korvilleen seuraavana päivänä. Harmittava takaisku sattui, kun mimmi vietti viimeistä yötään vedessä tällä kaudella ja oli kyljittäin kiinnitettynä laituriin Jänissaaressa. Yöllä tuuli nousi sen verran, että vene alkoi vähän enemmän liikkumaan laiturissa ja keskikohdan fendari pääsi pomppaamaan veneen ja laiturin välistä pois. Seurauksena ikävännäköinen hiertymä oikeassa kyljessä. Onneksi jälki ei ole syvä. Ihan muutamia millimetrin kymmenyksiä ja tässä on nyt sitten arvuuteltu mitä sille tehdään. Lähtisikö se ihan hiovalla vahalla ja kunnolla myllyttämällä, vai pitäisikö siihen alkaa tuhraamaan topcoatin kanssa? Todennäköiseti jonkinlainen korjausjälki kuitenkin jää kylkeen... Harmillista, mutta rouvaikään ehtineen veneen kylki on kuitenkin sen verran ehtinyt patinoitua auringossa, että sävy-sävyyn tuskin löytyy korjausmaalia. Enkä nyt aatellut alkaa sitä kylkeä ihan mittailemaankaan...








Ja kyllä ottaa päähän
Sinin auto odotti jo paikalla nostohommiin valmiina, kun allekirjoittanut pyyhälsi paikalle. Morottamisen jälkeen ei hommassa kauaa nokka tuhissut, ennenkuin Minkki pötkötteli paikallaan ja pukki oli säädetty uuden talvisäilytyspaikan mukaan. Niin Minkeroinen tosiaan siirrettiin 20 metriä toiseen paikkaan edellisten talvien säilytyspaikastaan. Nykyinen paikka on itseasiassa jopa parempi, koska paatti ei ole niin pahasti tuulelle alttiina. Jo legendaariset mittasuhteet saaneesta Näsimeren Valtaajien - purjehdusporukasta Minkki oli viimeinen paatti, joka jätti tältä erään taakseen luontaisen elementtinsä. 

Minkki-Yhtymän osittain omistama ja merellä operoima Pandion nostettiin myös vedestä marraskuun toisena viikonloppuna. Pienen aikataulusäätämisen jälkeen saatiin sopiva talkooviikonloppu junailtua ja Pykäläisen auto tilattua paikalle. Itseäni jotenkin huvitti, kun Pykäläinen näytti operoivan täsmälleen samanlaista autoa veneennostossa, kuin Sini pyörittelee Tampereen suunnalla. Ammattitaitoa tuntuu kyllä löytyvän molemmilta, eikä ylimääräisiä sydämentykytyksiä saatu Pandioninkaan nostossa aikaiseksi. Spinnufalliin lenkki ja koukku kiinni, hallittu kiristys nosturilla, jonka jälkeen ammutaan lankavantit kohti taivasta ja sitten vaan koko 15 metrinen salko kraanan päähän roikkumaan. Koko komeus kaadettiin mastopukeille, jossa siitä irroteltiin molemmat saalinkiparit ja vantit. Masto säilytystelineeseen ja itse veneen kimppuun. Homma polkaistiin käyntiin pujottamalla nostovyöt rungon alle ja kyllä, muistimme varoa potkuriakselia... Kyseiseen potkuriakseliin liittyy eräskin sattumus, mutta palataan niihin joskus myöhemmin. Nostoliinojen asettamisen jälkeen Sääksi (Pandion haliaetus) nousi merestä Pykäläisen Volvon kyytiin, jonka jälkeen matka kohti Saharaa alkoi. Niin Sahara on siis KPS:n talvisäilytysalue, eikä matka oikeasti ollut kuin 50 metriä pitkä, mutta venettä piti kuitenkin siirtää auton kyydissä se 50 metriä. 









Kohti Saharaa
Pandionin pukittamisen jälkeen allekirjoittanut huudatti 45 minuuttia Kärcsheriä, jonka jälkeen pohja olikin jo ihan toisen näköinen. Kesä 2015 taitaa jäädä historiaan melko huonona näkkivuotena, kuin Pandionin pohjasta niitä ei löytynyt kuin kymmenkunta. Eipä se mitään, en minä nyt mitenkään pala halusta päästä piikkaamaan näkkejä irti pohjasta. Väkisin muistuu mieleen eräs Iso-Minkin (Vahine) keväthuolto, kun härveli oli juuri palannut Karibialta talvenvietosta Uuteenkaupunkiin ja Minkki-Yhtymän pelastuspartio hälytettiin pohjanpesuhommiin. 65 jalkaisen Iso-Minkin pohjassa olikin sitten päivän homma, jotta kaikki näkinkengät ja muu ryönä saatiin irroteltua. 




Vaikka syksy ja veneilykauden päätös on aina jotenkin haikeata aikaa, niin kuitenkin kuitenkin jollain tavalla myös pidän tästäkin ajasta. Vaikka veneily, merenkulku ja muu vesielementtiin liittyvä häröily onkin itselleni lähes loputun kiinnostuksen ja intohimon kohde niin muutaman kuukauden paussi tekee kuitenkin oikein hyvää. Kolmanneksen vuodesta saavat kaverit ja muutkin kuunnella jotain muuta hölötystä, kuin allekirjoittaneen veneilyjuttuja. 

tiistai 1. syyskuuta 2015

Tähän mennessä tapahtunutta

On tää nyt taas tämmöistä, kun kesä valuu kovaa vauhtia käsistä, blogia ei ehdi kirjoittamaan, mutta eipä sinne nyt ihan hirveästi sisältöä olisi tältä kesältä tullutkaan. Jos noi edellisetkään parranpärinät nyt ovat niin sisältörikkaita olleet. Minkki tosiaan solahti Jortaaniin normiaikoihin, mutta alkukesän hyvin lähelle onnettomat purjehduskelit pilasivat alkukesän reissut. Minkki Crew yhdisti voimansa Sailventuresin kanssa ja ilmoittautui Rieväkylän Regattaan, mutta tuuli oli jo lähtiessä sen verran reipas, että katsottiin paremmaksi jäädä rantaan. Jänissaaren aallonmurtajalla ihmettelimme, kun isommat veneet kaatuilivat järvellä ja todettiin yksissä tuumin, että mitäs jos jäätäisiin tällä kertaa rantaan ja siirtyisimme jonkin paikallisen kapakan tarjoilujen pariin läpsyttelemään toisiamme selkään ja onnittelemaan loistavasta päätöksestä. Näin tapahtui.



Pari viikkoa Rieväkylän jälkeen Pikku-Minkki oli taas menossa ja tällä kertaa lähtöviivalla Kesäyönpurjehduksessa. Plakkariin kalahti retkisarjan kolmas sija ja kisasarjassa ajaneen toisen H-veneen kyykyttäminen kisan aikana. Retki- ja kisasarja ajoivat siis samaa reittiä niin pitkään, kunnes retkeilijät kääntyivät Säynäsille saunomaan ja kisasarja jatkoi ylöspäin kohti kääntömerkkiä. Yöllä taisi kyllä tuuli loppua käytännössä kokonaan, eikä Minkin haastajaa näkynyt enää koko viikonloppuna. Veikkailtiin, että menivät Kippariin kiinni ja jättivät leikin kesken.




Suuret meriseikkailut ovat tältä kesältä jääneet väliin ja edellisinä kesinä nakutellut nelinumeroiset maililuvut jäävät tänä vuonna pahasti jälkeen. Joitakin satasia sentään tulee niskaan, mutta eipä siinä vielä hirveästi aihetta ole purjehdushaalarin henkseleiden paukuttelulle. Hienoja reissuja joka tapauksessa, vaikkei maileja niin rutkasti olekaan tullut kirjattua.





Yksittäinen kesän merkittävä tapahtuma, merkkipaalu ajanjatkumossa, ajanvirstanpylväs, joka muistetaan yhdessä ja erikseen oli Minkki Crew:n toiminnan laajentuminen pysyvämmin merelle. Minkki fleettiin liittyi osaomistuksella uusi purkkari, joka pitää kotisatamanaan Kotkaa, tuota legendaarista itäisen Suomenlahden helmeä, jota skönet kunnioittavat ja heinäkengät pelkäävät. Uusi tulokas Minkki Fleetissä on solakka MP 35, luovikone, nimeltään S/Y Pandion, joka heiluttelee perässään KPS:n lippua. Tänä kesänä Pandion on jättänyt perävanaa kotivesien lisäksi ainakin Viroon ja Gotlantiin.  Kyseiseen paattiin viitattiin joskus aiempina vuosina tässä blogissa, kun Minkki Crew kävi päristelemässä pulpettiveneellä ympäri Kotkaa, joten eräänlaisesta ympyrän sulkeutumisesta on siis kyse tässä tapauksessa. Ekat reissut Pandionillakin ovat jo takana ja vene alkaakin jo tuntua tutummalta. Olemukseltaan vene on kovin H-veneen kaltainen. Pitkä ja kapea olemus varustettuna melko korkealla salolla ja reippailla neliöillä antaa kyllä vauhtia ja kallistuskulmaa niin, että reivikynnys tulee vastaan jo suhteellisen pienillä tuulilla. Tavoite nyt ei ole varsinaisesti ajaa parras meressä. Hieno vene se on joka tapauksessa ja asennetta tuntuu löytyvän ihan niin kuin pitääkin.  







sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Minkin pulahdus

Johan tässä nyt taas ehti aikaa vierähtää viimeisestä blogipostauksesta. Melkolailla paljon on vettä ehtinyt virrata Tammerkoskessa ja kaiken tapahtunen muistaminen pari kuukautta jälkikäteen alkaa olla jo melko hankalaa. Kevääseen on mahtunut niin Minkin kiillottelua, työreissuja, Navigaatioseuran koulutuksia, lomareissua ja purjehdusta. 


Toukokuun viidentenä Sinin kuljettaja pyyhälsi Pupuluodolle suurella sinisellä Volvollaan, eikä siinä kovin kauaa nokka tuhissut, kun Minkki keikkuikin jo nosturinnokassa matkallaan luontaiseen elementtiinsä. Freddiellä oli vielä ylivuotista bensaa suonissaan, mutta eipä tuo näyttänäyt juurikaan haittaavan. Mustuainen käynnistyi muutamalla narun nykäisyllä ja kesästä nauttiminen saattoi alkaa. 



Minkeroinen on päässyt jo muutaman kerran oikeasti ulos ja testailemaan uutta purjekertaansa. Hyvän setin oli Rike tehntyt ja mimmillä on menohaluja selvästi enemmän kuin aiemmin. Ensimmäillä ulkoilutuksella tosin havaittiin, että uusi isopurje on joko hieman korkeampi tai sitten masto on madaltunut talven aikana. Dyneemafallien nyt ei pitäisi kovin paljoa venyä... mutta siis jokatapauksessa uusi isopurje roikkui noin 3cm liian alhaalla verrattuna vanhaan purjeeseen. Ehkä vanhassa Nortissa oli sitten vähän erilainen leikkaus tai jotain. Pienellä fallilukon säädöllä purje sai kuitenkin varsin kauniin muodon ja alkoi luonnollisesti toimimaan paremmin. 

Uusista purjeista innostuneena Minkki Crew yhdisti voimansa Sailventuresin kanssa osallistuakseen Rieväkylän regattaan. Ilmoittautumisen yhteydessä sääennuste näytti vielä varsin mukavalta, jokseenkin puuskaista tuulta ja sadetta oli luvassa, mutta muuten kaikki näytti kohtuulliselta. Kisa-aamuna raahustimme Jänissaareen vain toteamaan, että eiköhän syödä eväänä olleet apinankeuhkot tässä ja lähdetä kotiin. Kisakeli oli kuin toisinto viime kesän Kesäyönpurjehduksesta, ilman tummia pilviä. Siilinkarin tuulitiedot näyttivät 18m/s puuskia ja 14 m/s keskituulta, eikä järvellä suuremmin ollut ruuhkaa. Muutama seilivene näkyi olevan selällä kaatuilemassa, eikä kisaaminen juuri silloin enää tuntunut siltä mukavimmalta tavalta viettää lauantaita. Toivottavasti tämän vuotisessa Kesäyössä olisi sitten kelit kohdallaan ja pääsimme oikeasti mukaan. Taps ei ole vielä julkaissut tuloksia netissä, mutta pitäisihän sieltä löytyi Pikku-Minkin kohdalla DNC status. 

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Kevättä ja sen pitkää odotusta...

Täällähän näytti hetken aikaa jo ihan keväiseltä, mutta tänään sitten tuli taas vähän lunta Tampereeseen. Eilen käväisin viimaa ja olematonta pakkasta uhmaten Jänissaaressa tarkastamassa missä kunnossa Minkin pressut ovat. No olivathan ne päällä, mutta pohjoisesta pöhöttänyt puuskainen typhooni repi lakanoita varsin ikävän näköisesti. Olihan sieltä sitten muutama nartsanpätkäkin nirhautunut poikki ja eihän siinä auttanut muuta kuin alipukeutuneena näperrellä naruihin jatkosolmuja ihan helv***tin kylmässä viimassa. Sain pressun jotenkuten kuosiin, mutta faktahan on, että se on vähän liian iso ja tästä syystä kyseistä lakanaa on mahdoton saada oikein siististi veneen päälle. Ko. pressu hankittiin viime talvea vasten ja sopivan kokoiset olikin silloin juuri sopivasti loppuneet... Minkki Crew:n tapanahan ovat aina olleet nopeat ja äkkinäiset liikkeet, joten eihän sitä pressua lähdetty hankkimaan, kuin vasta silloin kun sitä jo kiireellisesti tarvittiin. Noh, elämä on ja nyt sitten ihmetellään suu ymmyrkäisenä, kun pressu lepattaa. Onhan siihen tullut jo muutama repeämä tuon rempomisen seurauksena. Josko seuraava lakana olisi sitten oikean kokoinen ja sitä myötä vähän pitkäikäisempi. Onneksi sentään varauduin syksyllä talveen ja melko tuuliseen telakointipaikkaan surraamalla pressulle harjapuuna toimivan maston kolmella köydellä riittävän tiukasti kiinni. Pitäisi sen nyt vielä kuukauden verran kestää siinä ennenkuin on viimein aika pudottaa pressut ja aloittaa pintojen kiillotukset. 

Launtainahan Nässyllä oli myös jääpursikisat. Aamulehti oli kuulemma varoitellu lenkkeilijöitä retkiluistelureitillä järkättävästä kisasta... Niin siis 15m/s tuulessa jääpursihan saattaa liikahtaa jo lähes moottoritienopeuksilla... En jäänyt sen kummemmin ihmettelemään kisoja, kun rannassa oli tosiaan ihan riittävän kylmä ilman toppatakkia ja pitkiä tykkejä. 


Viime viikonloppuna maisema oli vähän toisenlainen,kun käväisin Espanjassa tutkimassa miltä aurinko näyttää. Löysin Alicantesta uudestaan jo viime vuonna vieraillun Volvo Ocean Race museon ja siellähän oli luonnollisesti pakko käydä. Nyt on taas uutta fanituotetta vaatekaapissa ja elämä hymyilee :D Pirates of the Caribbeankin oli palautettu oikeaan väritykseen. Vuosi sitten kirjoitetussa blogiteksissä on kuva ko. jollasta jossain custom-värityksessä. Minusta tuo oikea väritys on kyllä paremman näköinen. Tarkkasilmäinen voi bongata kuvasta myös piraattiveneen takaa keltaisen Brasil 1:n rungon. Brasil oli mukana samassa kisassa Piraatin kanssa ja on siis samaan tyyppinen VO70-vene. Kyseessä ei kuitenkaan ole yksityyppivene, mutta en minä noita kahta ainakaan toisistaan erottaisi, jos väritykset olisivat identtiset. Brasiliin olisi myös päässyt sisään, jos olisimme osuneet paikalle 15 minuuttia aiemmin. Noh.. toisaalta olen nähnyt niin paljon kuvia noista, ettei siellä nyt varmaan mitään kovin yllättävää olisi tullut vastaan :) Pienoinen pettymys oli, että VOR kisakeskuksessa ei ollut juuri mitään merkkiä käynnissä olevasta kisasta. Mikään ei ollut muuttunut ja kaikki oli aivan samanlaista kuin viime vuonna. Jotenkin olisin odottanut, että siellä olisi vähän satsattu... Ainoa uusi härveli oli VOR simulaattori, joka sekin oli kyllä varsin kesy. Vähän tärinää ja vesisuihkuja sprinkleristä ei nyt varsinaisesti pystynyt välittämään mitään tajunnan räjäyttävää endorfiinipläjäystä. 


Tottakai Epsanjassa piti sitten syödä paellaa :) otettiin kyllä ihan turistiversio, kun kumpikaan meistä ei ole varsinaisesti mikään äyriäisten suurkuluttaja. Hyvää se kanapaellakin silti oli.






Musta tuli Aviksen avulla myös pariksi päiväksi Audi-kuski. Ihan kivasti pikku-Audikin kuljetti, mutta lähes naurettavan pieni ratti teki käännöksistä aavistuksen vauhdikkaita :) epsanjalaiset tuntuvat rakastavan liikenneympyröitä ja Minkki Crewn vauhdikas kahva edellä eteneminen saattoi jopa aiheuttaa muutaman vaaratilanteen. Onneksi espanjalaiset ovat liikenteessä yhtä joustavia kuin muuten ovat impulsiivisia  

Käväistiin myös Elchessä tutkailemassa kanavanpohjamaalauksia. =) siellä oli kyllä paljon muutakin nähtävää. Kaupunki oli kaikessa pikku boheemiudessaan, kuin eteläinen versio Jyväskylästä. Fiilis ja meininki oli jotenkin kovin samanlaista, vaikka näkymät luonnollisesti olivatkin kovin toisenlaiset.





tiistai 3. maaliskuuta 2015

Minkin uudet vaatteet ja hippejä morjenstamassa

Johan taas ehti tapahtua lyhyessä ajassa. Nokkelimmat pokkelimmat törmäsivätkin jo Facessa kuvaan kahdessa nyssykästä, jotka pitävät sisällään Pikku-Minkin uuden purjesetin. Venemessuilla jätin nipun tarjouspyyntöjä uusista purjeista ja tällä kertaa sisämaa pesi rannikon jokseenkin suvereenisti. Minusta on jotenkin hämmentävää, että juurikin se purjemerkki, joka kaikilla tulee ensimmäisenä mieleen, ei pidä mallistossaan H-veneen luokkasäännön mukaisia purjeita muualla kuin täydessä kisavarustuksessa. Täysin kisakireiden purjeiden hinta pomppaa kuitenkin jo toiselle tuhatluvulle ja se alkaa jo vaikuttamaan ostopäätökseen. Kyseessä ei nyt kuitenkaan ollut mikään useiden tonnien investointi. Yksityyppiluokissa on tiettyjä etuja :) Toinen on ollut hiljaa venemessuista lähtien ja samassa ajassa tamperelainen on jo tehnyt purjeet. Tuo stora on tietty tehty jo syksyllä ja siten se löytyi suoraan hyllystä ja ompelukonetta joudittiin käyttämään vain fokan synnyttämiseen, jolloin toimitusaika luonnollisesti oli melko lyhyt. Terkkuja vaan Kaarinaan ja toivotaan, että tarjouksen jättämättömyys johtuu pelkästään ylibookatusta tilauskirjasta.


Viikonloppuna piti myös sujahtaa Excursiolle Turkuun, kun Minkki Crew:n tiedusteluosasto nappasi tiedon, että "väsymätön Arktiksen puolustaja" Arctic Sunrise on matkalla Suomeen. Marine Traffic paljasti hippikanootin silloisen sijainnin Gotlannin tasalle ja määränpään Turuksi. Pikainen googlettaminen antoikin sitten lisäinfoa tulevasta ohjelmasta ja allekirjoittaneen lauantaiohjelma olikin sitten sillä kertaa selvä. Auto alle, kaveri kyytiin ja nilkka suorana Turkuun.

Palautetaan nyt vielä mieliin, että kyseessä on siis sama paatti, jonka venäläiset kaappasivat kansainvälisillä vesillä ja hinasivat Murmanskiin karanteeniin. Aluksen miehistö ja muut mukana olleet päätyivät pariksi kuukaudeksi boksiin ja varustamo oikeastaan saavutti tavoitteensa. Eli siis jackpotin kansainvälisen median huomion keskipisteenä.



Paatti oli kuulemma velivenäläisten jäljiltä aika hurjassa kunnossa ja kaikki yhtään arvokas oli varastettu. Sinänsä mielenkiintoista, että paatti oli kuitenkin sotasatamassa karanteenissa ja ikäänkuin vartioinnin alla koko ajan. Noh.. tää on tätä




Juurikin se sisäänpotkittu radiohytin ovi, joka nousi otsikoihin kansainvälisessä mediassa toissa syksynä. Miä jotenkin pidän tuosta GP:n huumorista. :)


Ei todellakaan jäänyt epäselväksi, että nyt ollaan hippikanootilla :)




Aluksen ruuma, jossa valmistellaan toimintapläjäykset ja hoidetaan muutkin tilaa vaativat toiminnot.




sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Aurinko nähty

Nyt on virallisesti kevättä ilmassa. Aurinko on nähty ja venemessutkin ovat takanapäin. Tänä keväänä Minkki Crew:n aikataulurajoitteiden takia jouduimme jättämään perinteisen seuramatkan Isolle Kirkolle ja sen kirkkaisiin valoihin tekemättä, mutta tilanne pelastettiin toisella tavalla. Avajaislauantaina näytti olleen koko Tampereen purjehdusskene liikenteessä, kun kaikki merkittävät mansesterilaiset veneilyinstituutiot järkkäsivät tahoillaan venemessubussimatkan samalle päivälle. Tuskailin tätä jo erinäisillä foorumeilla, mutta kyllä mua oikeesti otti päähän, kun paljon on kuitenkin puhuttu seurojen välisestä yhteistyöstä yms. niin kaikki kolme (N, Taps ja Tans) järkkäävät bussimatkansa samalle päivälle. Ehkä olen yksin ajatusteni kanssa, mutta minusta tuo nyt oli vain ja ainoastaan typerää. Minkki Crew ei kuitenkaan tästä takaiskusta sen kummemmin lannistunut, vaan tarttui sarvista härkää, tai itseasiassa tässä tapauksessa Volvon rattia ja kaasutteli tukka hulmuten sunnuntaiaamuna kirkkoaikaan kohti Messukeskusta. 

Kannatti taas lähteä ajoissa... pelipaikoille saavuttuamme suuntasimme vetävin askelin toiseen kerrokseen ja varustehalliin. Kyseisen tavaroiden taikamaailman koluamiseen menikin sitten puolipäivää... Itse asiassa kyseisen varustearkun takia sinne koko messuille mentiinkin, joten ei se nyt hukkaan heitettyä aikaa ollut. Eikä meille nyt varsinaisesti ollut tällä kertaa tarvetta uudelle laiturille (terveisiä vaan Petrille). Mukaan tarttui niin purjehdusasua, kuin laatuluettavaa, kolme purjetarjousta ja muutama hyvä kontakti tulevan kesän veneilykurssien opetusta varten. Jos kiinnostuit asiasta tai tarvitset muutenvaan lisäpätevyyksiä niin surffaapa Tampereen Navigaatioseuran sivuille.

Laatuluettavaa
Tänään Tampereen taivaan yllä näkyi myös helakan kirkas valoilmiö; joka rohkaisi jo raottamaan pressuja ja aloittelemaan talviunisen neitokaisen herättelyä. Hitaasti, mutta varmasti se kevät sieltä tulee... Jos nyt vielä saan tilattua Minkille uuden purjekerran niin eihän mua pidä taas mikään poissa vesiltä.



Kesää pitäisi muutenkin alkaa jo suunnittelemään. Äsken kävin läpi Näsimeren julkaistun kisaohjelman ja nyt pitäisi sitten alkaa sovittelemaan muita menoja niin, että joihinkin skaboihinkin päästäisiin mukaan. Viime vuoden Kesäyö:hän meni vähän pipariksi ukkosrintaman takia ja kisa meni meidän osalta kesken heti ekan merkin jälkeen. Tuulta nyt oli vaan vähän tarpeettoman paljon... Iso-Minkki reissujakin pitäisi vähän suunnitella ja jo edellä mainitut TaNS:n koulutushommat upottaa kalenteriin. Tämä kaikki yhdistettynä allekirjoittaneen vaihtuneeseen työnantajaan pitänee meikäläisen melko kiireisenä tänäkin kesänä.