Kylmää ja kosteaa nuhannusta

Voihan visva mikä juhannus oli kelien suhteen. Majoittuminen Minkillä tarjoaa käytännössä telttailutason mukavuuksia lisättynä parilla luxusbonuksella, kuten kuivalla patjalla, vuotamattomalla katolla, sähkövaloilla ja semipäräyttävillä poppivehkeillä, mutta siinä se käytännössä sitten on. Tietty pöperöä ja juomaa mahtuu Minkkiin enemmän kuin 65 litraiseen rinkkaan, mutta eihän sekään mikään suoranainen tilaihme ole. Kun sääennuste lupaili juhannukseksi viime joulua kylmempää ilmaa päätettiin yksissätuumin antaa Minkin makailla kotilaiturissaan ja viettää keskikesänkemuja toisella tapaa. Vrt. viime kesän suuri juhannussekoilu

Minkki Crew kokoontui aatonaattona grillailemaan takapihalle ja fiilistelemään hetkellisesti paistanutta aurinkoa. Joo kyllä se Mansesterissa paistoi torstai-iltana. Uutena innovaationa Minkkimenuun ilmestyi grillattuja pekonisiivuihin kääräistyjä leipäjuuston paloja. Oli muuten ihan älyttömän hyviä. Vinkvink. Grillattu maissi tai kesäkurpitsa alkoi yhtäkkiä tuntua niiiiin so-last-season tuotokselta. Seuraavaksi voisi koittaa grillata vaikka jäätelöä...

Nuhannusaattona minkkimobiilin keula käännettiin kohti Pohjois-Pirkanmaata, kesämökkiä ja juhannuskokkoa. Paikalliset aboriginaalit ja kyläpäälliköt olivat perinteiseen tapaan koonneet kaikesta ylimääräisestä palavasta materiasta kyläkokon, jota koko kulmakunnan mökkiläiset saapuvat sankoin joukoin ihmettelemään. Vettähän sielläkin tuli koko ajan melko railakkaasti, mutta sainpa filmattua muutaman otoksen kokosta ja kaaresta samassa kuvassa.

Tuolta sateenkaaren päästää löytyy juurikin se Leevi and the Leavingsin tunnetuksi tekemä nakkikioski

Aiemminkin tässä blogissa on viitattu Minkki Crew:n ja erinäisten elukoiden symbioosiin ja tällä kertaa vuoroon pääsivät uudemman kerran heposet ja ensimmäistä kertaa majavat. Eräs minkkiseiloreista on junnuna ratsastanut hevosta lähes yhtä paljon kuin allekirjoittanut on ajanut jollaa, hypännyt esteitä kuin joku toinen surffaillut aallolta toiselle ja meininki hevostellessa oli sitten taas sen mukaista. Varsinaisesta toiminnasta ei jäänyt todisteita jälkipolville, mutta alakuvan ruskea suomenhevonen oli ainakin kovin innokas kiipeämään allekirjoittaneen syliin. Täytyy myöntää, että tilanne tuntui välillä vähän kuumottavalta, kun 2-vuotias hepo omaa kissanpennun keskittymiskyvyn ja innokkuuden, eikä sitä oltu vielä kunnolla opetettu ratsastettavaksi.

Toinen experimentti juhannusturneella oli allekirjoittaneen molskahtaminen nivusia myöten suohon. Etsittiin porukalla kuvan metsäalueen hukuttanutta majavapatoa hetteikön keskeltä ja kas kummaa, kun jo ennestään märkä mätäs ei enää kannattanutkaan Nokian Kontion alla. Siellä sitä sitten patsasteltiin syvällä suonsilmässä muun Minkki Crew:n kiskoessa allekirjoittanutta ylös. Voin muuten kertoa, että maatumisprosessin käynnistyttyä ei kannata enää mennä kääntämään suota. Maatuvasta suosta pöllähtävä tuoksu saattaa aiheuttaa äkillisiä kouristuksia mahanpohjassa, josta merellä yleensä seuraisi ahventen ruokintaa.

Tämän lähemmäs majavia ei päästy

Minkki ehti surkeista säistä johtuen keräillä levää pohjaansa jo reilun viikon ja nyt oli korkea aika päästä vähän ajelemaan. Käytin Minkin yksin iltalenkillä melko kylmässä pohjoistuulessa, mutta hyvinhän tuo tuntui kulkevan. Olisi vain täytynyt ottaa pipo mukaan...

Perjantai 13. päivä ja Minkin takaisin varastaminen

Alkuviikosta oli taas aika hankkia vuoden 2014 katsastustarra mastoon. Deadline veneen katsastukselle taisi olla kesäkuun loppuun mennessä, mutta ajateltiin, että vene olisi hyvä saada tsekattua ennen Kesäyön purjehdusta. "Kesis" on siis Ännän järkkäämä matkapurjehduskisa, jonne Pikku-Minkki oli ilmoitettu mukaan. Sammuttimenkatsastus tehtiin juurikin samana päivänä, kuin itse veneen katsastuskin, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Katsastusiltana olin vielä ensialkuun avustamassa Sailventuresin Aegiria ja siirtämässä Orvokkia lahden toiselta puolelta Naistenlahdesta Jänissaareen niin ikään katsastettavaksi.

 Kannatuksen ja bibolaarisen veneilyseurajäsenyyteni vuoksi käytän aina Navigaatioseuran katsastajaa Ännän katsastajan sijaan, vaikka Minkki onkin niin Ännään kallellaan kuin olla ja saattaa. Tälläkin kertaa Naviksen mies tuli paikalle pyörimään Ännän katsastajien sekaan. Minkki meni luonnollisesti heittämällä läpi tarkastuksista ja ruskea 2014 tarra saatiin liimattua mastoon.

Operaatio Kaktuksen jälkeen Minkki oli teknisesti valmis Kesäyön purjehdukseen, mutta perjantai 13. päivä ei pettänyt. Kyttäilin koko perjantain Windgurua, Windfinderia ja Siilinkarin sääasemaa ja epäilykset heräsivät hyvissä ajoin, kun povattu tuuli oli jotain kuuden ja kahdeksan metrin välillä, mutta puuskaennusteet hipoivat 16 m/s. Taivas näytti koko päivän ikävältä ja puolituntia ennen starttia bongatut pilvimöllyskät olivat yhtä kaukana cumuluksista, kuin itä on lännestä. En nyt varsinaisesti ole ihan specialisti pilvibongauksessa, mutta luokittelisin ao. möllyskät, Nimbostratuksiksi. Joku kovempi sääprofeetta voi korjata, jos tuli tehtyä sivuosuma. Ei siellä kuitenkaan salamoita tullut, mutta varsin massiivinen tuuli ja vaakasuuntainen vesisade laittoivat kisakuntoon asetellun tuulitukkakampauksen uuteen uskoon jo ennen lähtöä.

 

tuulen voimistuminen tapahtui juurikin starttihetkellä

Starttasimme kuitenkin Kesikseen fleetin pienimpänä veneenä, vaikka olosuhteet olivat muuttumassa ikävästä surkeaksi. Lähtöä arvottiin kuitenkin niin pitkään, että meillä oli hommat ihan vaiheessa, kun lähtölinja aukesi. Myöhästyimme startista jonkun verran ja ensimmäistä merkkiä tavoiteltiin fleetin viimeisenä veneenä. Minkki oli kuitenkin fleetin kevyimpänä veneenä melkoinen surffilauta ja onnistuimme nostamaan itsemme sössitystä startista huolimatta mukaan kisaan. Aallolta aallolle hyppiminen on allekirjoittaneelle varsin tuttua hommaa jollailuajoilta ja tästä surffailukokemuksesta oli selkeästi hyötyä isompien takaa-ajossa. Homma muuttui kuitenkin ikäväksi lähestyessämme ensimmäistä merkkiä, jota voitaisiin tässä kohtaa kutsua myös alamerkiksi, kun jiipin yhteydessä isompi aalto pääsi yllättämään ja murtumaan sitloodaan. Minkki nappasi melkoisen kallistuman styyralle, eikä ihan rehellinen brouchikaan ollut kovin kaukana. Samaan aikaan keulagasti oli työpaikallaan värkkäämässä fokkaa kryssikuntoon ja jiipin seurauksena oli kovin lähellä, ettei kisaaminen muuttunut MOB-operaatioksi. Kaveri roikkui kädet maston ympärillä reisiä myöten Näsimeressä ja yritti pysyä kyydissä Minkin syöksyessä kohti kääntömerkkiä. Joo Nässylläkin voi olla ihan miehekkään kokoisia aaltoja, etenkin silloin kun tuuli pääsee keräämään vauhtia pohjoisesta koko Näsiselän ylitse. Niin ja mainittakoon vielä, että H-veneessä ei periaatteessa pitäisi olla reivejä ja purjekonfiguraatio on luokkaa "kaikki tai ei mitään". Meillä oli keliin nähdeen liikaa lakanaa ylhäällä, mutta ei sitä oikein voinut pienemmäksikään saada. Yhden vanhan ison voisi kyllä käyttää NEB:llä rei-itettävänä ja tehdä siitä reivattavan kovantuulen purjeen. Viime kesänä testatut Viklan purjeet lähtivät Flying Ragdollin myynnin yhteydessä uuden omistajan mukaan, joten niitäkään ei enää voinut käyttää.

Alamerkin sivuutuksen jälkeen alkoi kypsyä ajatus, että mitäs jos nyt vaan todettaisiin, että nyt tämä keli on vähän liikaa tälle kokoonpanolle. Vauhti oli kyllä edelleen ihan hyvä, mutta edessä oleva yö olisi ollut aika rankka edelleen kovenevassa tuulessa ja kryssiessä kohti ylävesiä. Mukavuudenhalu voitti kilpailuvietin ja yksissä tuumin Minkki ajettiin alamerkiltä Naistenlahteen Orvokin paikalle. Miksi Orvokki ei ollut täällä ja miksi tiesimme paikan olevan vapaa vielä jonkun aikaa, selvinnee Sailventuresista, mutta kerrotaan nyt jo tässä vaiheessa, että heidän kisansa meni vielä enemmän perseelleen kuin meidän... Kesiksen tulos Minkille oli DNF mutta elämä on joskus sellaista...

Minkki haettiin lauantaina kotiin Naistenlahdesta, mutta joitain kaikuja perjantai 13. oli edelleen nähtävissä, kun patsastelimme lukitun laiturinportin takana ja mietimme "miten hitossa me toi paatti saadaan tuolta pois?". Kukaan ei tullut avaamaan porttia, joten Minkki Crew joutui suorittamaan asepalvelusaikaisen ja merivoimissa hyvin ja huolellisesti harjoitellun rannikkotäsmäiskun yhdistettynä aluskaappaukseen. Surrattua rautalankaa pystyy kääntelemään Leathermanilla ihan kivasti ja saimme aikaiseksi sopivan kokoisen reijän aidan alle, josta pujahdimme laiturille. Pieni jännitysmomentti oli ilmassa, ettei kukaan soita poliiseja paikalle, kun olihan ne meidän touhut sivullisille vähän epäilyttävän näköisiä. Kun kulkuaukko oli taas väännelty tukkoon oli aika irroittaa Minkki ja karata järvelle. Lauantai-iltanahan olikin jo sitten varsin mukava purjehduskeli ja Minkki ajettiin pienen purjeidenkuivatuslenkin jälkeen takaisin kotiin siskojensa väliin. 

Ännän H-fleettiä ja Minkki siellä keskellä siskojensa välissä

Ps. Minkkimedia sivulla on viimein ensimmäinen video

Pinky ja Minky

Allekirjoittanut hilpaisi lauantaiaamuna Turkuun taputtelemaan maailmalta palannutta Isoa-Minkkiä. Iloinen jälleennäkeminen miellytti kovasti ja olihan viime kerrasta vierähtänyt jo puolisen vuotta. Minkki Crew:hän lähetti Ison-Minkin matkaan viime syksynä ja ajoi sitä ensimmäisen legin Ranskaan, josta se jatkoi vaihtomiehistön käsissä kohti lämpöisempiä vesiä. Talvi päiväntasaajalla oli kohdellut venettä ihan hyvin, mutta tuhannet ajetut mailit jättävät vanhaan ladyyn tietty oman patinansa. Tekniikaltaan Iso-Minkki alkaa olla huoltojen ja korjausten jäljiltä jo aika hyvässä kunnossa ja kesän jälkeen tehdään vielä perustavaa laatua olevaa runkohuoltoa, jonka jälkeen paatti on lähes pakasta reväistyn näköinen ja oloinen. Seuraavana talvena lady jääkin siis telakalle, mutta sitä ennen, eli itse asiassa reilun kuukauden päästä, on kuitenkin Minkki Crew:n vuoro hypätä Ison-Minkin puikkoihin ja lennättää joutsenta. 

Eihän lauantai Isolla-Minkillä ollut luonnollisestikaan pelkkää parran pärinää vaan pikkuhuoltoja tehtiin siellä sun täällä. Big Mamassa on melko paljon tekemistä ja aina jotain on kesken. Tällä kertaa keskityttiin vinssien rasvailuun ja suolan poistoon niiden koneistosta. Lisäksi selviteltiin fokan foilin murtumaa ja rassattiin Furunoja.

Isolta-Minkiltä Minkki Crew suuntasi vetävän jolkotuksensa kohti Turun tai jopa koko Suomen hilpeintä purjevenettä, Pink Boat:ia. Pinkyä operoivat duudsonit ajavat maailmalla samoja paatteja kuin Minkki Crew. Tiimit ovat yhdessä ja erikseen heittäneet nipun ikimuistoisia keikkoja vähän siellä sun täällä ja näitä tulee takuuvarmasti lisää. Pinky ajettiin Aurajoen suulta ulos ja Airistoa kohti kryssiessä hyödynnettiin käytännössä koko ojan leveys. 

Pinknik-risteilyllä aurinko paistoi ja Pinky hypähteli puuskasta toiseen. Pinkyn kaltaisen erittäin kevyen paatin ajotuntuma on varsin persoonallinen. Kiihtyvyys on häkellyttävä sekä positiiviiseen, että negatiiviseen suuntaan. Tuulen loppuessa Pinky pysähtyy kuin seinään ja pienilläkin peräsimen liikkeillä on välitön vaikutus sekä suuntaan, että nopeuteen. 

Turkuturnee johti Pinkypoppoon ja Minkki Crew:n pakkautumiseen samaan autoon, joka käänsi keulansa takaisin kohti Tamperetta. Tampereen yöelämä on luku sinänsä, mutta sen aiheuttamaa rekyyliä paranneltiin sitten sunnuntaina Pikku-Minkillä ja tukahduttavan kuumalla spinnuiluharjoituksella Näsiselällä. Oranssi Kostaja muistutti kuitenkin suurimman osan ajastaan enemmän mastoon vedettyä soputelttaa, kuin spinaakkeria. Jotain kertoo sekin, että uimalla todistettavasti pystyi ohittamaan spinnuttelevan Pikku-Minkin. Pallosaaren kiertoon ja kotiinpaluuseen meni aikaa melkein 5 tuntia... Onneksi ei oikeasti oltu menossa minnekään. 

Palliksen ohituksen jälkeen Minkki liittyi kotiinpalaavien purkkareiden virtaan ja yritti kaikinvoimin poimia päänahkoja back-to-Tampere ad hoc kevyen tuulen kryssikisassa. Pari venettä jäi taakse, mutta valitettavasti muutama pääsi myös karkuun. Tilannetta analysoitaessa päädyttiin siihen tulokseen, että joko meidän lakanat ovat liian venyneet tai sitten jenneillä ajavat isommat veneet saavat huomattavan paljon enemmän hyötyä solan tunneliefektistä. Tiukka kryssi kevyessä tuulessa ilman genuaa tekee isopurjeesta lähes tarpeettoman ja aktiivista canvasta on taivaalla vain murto-osa kaikista neliöistä. Venevauhtimme oli ok silloin kun pääsimme ajamaan riittävän alas, mutta tiukassa kryssissä Minkin vauhti oli melko onneton. Eniten häiritsti kuitenkin aivan onneton nousukulma. H-bååtin pitäisi kuitenkin olla melkoinen luovihaukka, mutta isommat perhesportit nousivat selkeästi paremmin. Tätä ei oikeastaan voi selittää mikään muu kuin genuan avulla tehty solan tunneliefekti. Ainakaan en suostu myöntämään, että meillä olisivat säädöt olleet 100-0 perseellään. Minkki on kuitenkin aina liikkunut varsin ripeästi, joten ei se nyt pelkästään trimmistä voinut tällä kertaa olla kiinni. 

Bollö-Runt

Viime viikko oli oikeastaan ensimmäinen viikko tänä kesänä kun pääsin oikeasti veneilyn makuun. Alkuviikko meni mukavasti ajattaessa Navista, tuota Näsimeren vinttikoiraa, ja opettaessa navigointia ja selittäessä manööverejä kurssilaisille yhdessä Team Sailventuresin kanssa. Tiistain manööveriharjoituksissa taivaalta tuli taas kaikkea mahdollista ja tuulikin oli ihan reipasta. Kerrankin oli töijaustreeneissä sellainen keli, että harjoittelussa on jotain mieltä. Yleensä veneilykursseilla on kärsitty liian hyvästä säästä. =) Veneenkäsittelyn harjoittelun kannalta olisi kuitenkin parasta, että keli olisi mahdollisimman huono, jolloin opeteltavia taitoja joutuisi oikeasti käyttämään. Perjantain navigointiharjoitukseen tultaessa keli olikin sitten ehtinyt muuttua jo ihan toisen näköiseksi. Tuollaisina päivinä allekirjoittanutkin pystyy jossain määrin nauttimaan moottoriveneilystä, vaikka yleisesti ottaen  koneistaminen aiheuttaa mulle haavoja sormiin, nostattaa todella kipeitä näppylöitä ja aiheuttaa pahoja mentaalipuolen ongelmia.

Viikonloppuna oli tarkoitus lähteä vain pyörimään Minkillä järvelle, mutta Navis, joka ilmeisesti vainoaa allekirjoittanutta, tulla tupsahti taas näkökenttään. Siinä se puksutteli Jänissaaren ohitse ja teki samalla MOB-harjoituksia. Viikonloppuksi oli skeduloitu veneilykurssin päätapahtuma, eli yön yli kestävä järvireissu Riekkolaan. Allekirjoittanut pystyi tällä kertaa skippaamaan kyseisen session Team Sailventuresin hoitaessa oikeat hommat ja Minkki Crewn keskittyessä yleiseen häiriköintiin. Järvireissun koulutusnakin välttely kyllä todennäköisesti kostautuu loppukesän päällikkökurssilla ja Siilinkarin kiertelyltä ei voi silloin enää välttyä.

Naviksen puksutellessa Näsiselällä allerkirjoittanut otti sinne pikainen radiopuhelinyhteyden ja tiedusteli mitä reittiä ovat ajamassa. Lupasivat kahvit ja sinappia jos tullaan käymään Pimeensalmella. Minkin alkuperäinen reittipläni Pallosaaren ympäri (Bollö-Runt) muuttuikin suoraksi sukellukseksi Pimeelle. Minkki jahtasi Navista Oranssin Kostajan ja Valkoisen Barbaarin voimin minkä pystyi, mutta joutui tällä kertaa nöyrtymään ja Navis pääsi pikkuhiljaa karkuun. 

Matka Pimeeltä kotiinpäin oli varsin hyvää kryssiä erittäin massiivisessa vesisateessa. Osuttiin juurikin sopivasti päivän kovimpaan sadekuuroon ja sitä vettä tuli sitten useamman Laudaturin arvoisesti. Minkin ja Minkki Crew:n kastuessa Näsimerellä joku muu vietti lakkiaisiaan ja kilisteli skumppalaseja. Alkuviikosta käytiin vielä heittämässä lyhyt rundi Mansesterin edustalla ja kuivaamassa purjeet lauantain jäljiltä.