Yhden aikakauden loppu

Helatorstaina se sitten tapahtui ja Minkki fleet pieneni yhdellä veneellä, kun Vikla löysi uuden omistajan ja kodin Lahden suunnalta.Tulihan siitä vähän haikea olo, kun yksi perheenjäsen muutti muualle. Mun täytyy nyt vain ajatella asian valoisia puolia ja, että Flying Ragdoll pääsi hyvään kotiin ja sillä aiotaan jatkossa kouluttaa perheen pienimpiä uusiksi purjehtijoiksi.

"Vene tykkää, että sillä ajetaan." sanoi jo Parantaisen Jaakkokin ja olen kyllä samaa mieltä, että enemmin myyn paatin pois, jotta sillä on jollekulle käyttöä, kuin seisotan sitä Jänissaaren rannassa. Viklahan ei viime kesänä päässyt kertaakaan vesille ja tänä vuonna sen purjehtimiset olisivat varmaan rajoittuneet Ännän veneilypäivän demoveneenä toimimiseen. Jos jossain vaiheessa innostun uudestaan jollailusta niin pitää sitten hankkia joku yksinpurjehdittava kuntokone Jänissaaren rantaan.

Vedä narusta ja nauti kesästä

Viime syksynä teloin Minkin fokan skuutin barberin plokiin jolloin köydestä kuoriutui pinta. Pehmeäpintainen köysi pääsi vähän pieleen (=ihan perseelleen) menneessä vendassa hakkaamaan ja tarttui jotenkin metallireunaisen plokin reunaan. Skuuttia vinssaillessa en sitten huomannut, että köysi kuoriutui plokin reunaa vasten. Totesin kuitenkin, että reilu puolimetriä kuorittua skuuttia saa välttää loppukauden ja siirsin kyseisen nartsan uusinnan tälle keväälle. Noh. uusinta venyi ja venyi, kunnes oli pakko tehdä jotain ja käväisinpäs sitten olosuhteiden pakosta jo kerran aiemmin dissaamassani tamperelaisesssa venetarvikeliikkeessä hakemassa Minkille uutta kaasupoljinta.

En siis kertakaikkiaan voi ymmärtää miten tuossa liikkeessä on niin järjettömän vastenmielistä asioida. Joo sain kyllä hakemaani sikahintaista 10 millistä dyneemaa kun tiesin mitä tarvitsen. Mutta siitäkin huolimatta myyjä katsoo päälle kuin olisin halvinta lauantaimaggaraa hänen itsensä olemuksensa ollessa kuin yhden syönyt ja toista aloittamassa. Ai että kun aina riemuitsen tuolla käydessäni. Kassalle päästyäni samaisen myyjän silmät pyörivät kuin Kalevan ABC:n hedelmäpelissä kun kehtasin maksaa ihan kylmällä käteisellä.

Niinkuin aiemminkin olen kirjoittanut niin en ole yksin tämän kokemuksen kanssa vaan lähes jokainen, joka jonkin mutkan kautta kuuluu Minkki Crew:n läheisiin sidosryhmiin, on kertonut aivan vastaavia asiakaskokemuksia kyseisestä puulaakista. Voi miksi pitää vielä tänäpäivänä, jolloin verkosta tilaamalla saa venetarvikkeiden lisäksi kokonaisia veneitä, kokea sellaista kohtelua kivijalkamyymälässä, ettei varmasti tee mieli tulla uudestaan kuin ihan pakottavimmassa hädässä.

Enkä kirjoita tätä vain vittuillakseni, vaan ihan oikeasti mielelläni kävisin paikallisessa venetarvikeliikkeessä, mutta kun joka hemmetin kerta harmittaa kun sieltä ulos astuu. Jos vielä joskus joudun tuonne menemään ja satun saamaan hyvää palvelua niin lupaan kertoa siitä täällä.

Kauden korkkaus ja muuta toimintaa

Muutama hetki ehti vierähtä ja paljon vettä virrata Tammerkoskessa sitten viimeisimmän postauksen. Syy tähän on kuitenkin varsin ilmeinen ja se on kaiksessa yksinkertaisuudessaan allekirjoittaneen kalenteri ja krooninen pula vapaa-ajasta. Heti Minkin vesillelaskun ja maston noston jälkeisenä päivänä allekirjoittanut hyppäsi flygariin ja syöksähti 3 viikon työkeikalle Aasiaan. Työkeikka kuulostaa sinänsä platkulta ja sitähän se oikeasti onkin, mutta mahtuihan sillekin reissulle kaikenalaista... 

Bangkokissa vastaan tulvahti 40 astetta trooppista ilmaa ja Vichyt olivat pinnassa heti lentokentältä ulos astuessa. Thaimaassa on kuulemma vuoden kuumin aika ja paikallisten kollegoiden mukaan nyt on ollut tavallista kuumempi (=tuskallisempi) vuosi. Kiitos vaan tiedosta... helpotti merkittävästi Pohjoisnavalta saapuvan valkoisen valaan sopeutumista lämpötilaan. Taidettiin muuten tehdä eräänlainen ennätys Tuk Tukiin ahtautumisessa kun 8 pallosilmäistä länkkäriä ja 6 eri kansallisuutta ahtautuivat samaan kulkupeliin. Heti ensimmäisellä viikolla maa vavahteli jalkojen alla ja Bangkokissa mitattiin noin 6 magnitudin maanjäristys. Länsimedia sivuutti käytännössä koko aiheen, kun kukaan ei loukkaantunut eikä kummempia tuhoja tapahtunut, mutta paikanpäällä tärinä oli kyllä varsin tuntuvaa. Talo tärisi ja tavarat liikkuivat... 

Tärinästä siirryttiin toiseen, kun ensimmäisenä viikonloppuna napattiin Commutern Hiace alle ja ssuunnattiin Pattayalle. En nyt suuremmin ihastunut paikkaan ja päällimmäiseksi muistikuvaksi jäi mieleen paikanluonne "isojen poikien leikkikenttänä". Illalla rantakatua tallaillessa laskin 150 metrin matkalla 120 paikallaan päivystävää palveluntarjoajaa ja näiden lisäksi perässä roikkui vielä muutama mopolla liikkuva mobiilipalveluntarjoaja. Ihan kiva paikka, mutta en varmana lähde Pattayalle lomailemaan.

Toisena viikonloppuna osui sattumalta silmään, että kirkolla soitetaan Suomirokkia. Päätöksentekoon ei kovin montaa sekuntia mennyt ja iltaohjelma oli omalta osalta valmis. Skytrainilla päätepysäkille ja mustasta pörssistä liput puoleen hintaan 15 minuuttia ennen keikan alkamista. Ehdittiin pari jollotusta kuunnella paikalliselta lämppäriltäkin ennen Pompajärven Poikien settiä.

Thaimaan poliittinen tilannehan on ollut jossain määrin sekava ja levoton viime vuoden puolelta lähtien. Viimeisellä viikolla julistettiin armeijan toimesta poikkeustila, joka myöhemmin muuttui sotilasvallankaappaukseksi. Rauhallistahan siellä oli, mutta liikenne oli aivan sekaisin ja tiesulkuja vartioitiin aseistettujen sotilaiden voimin. Bangkokissa kruisaili panssariautoja ja vaikkei tilanne tuntunutkaan mitenkään kuumottavalta niin pieni suomalainen ituhippi ei kokenut oloansa kovin kotoisaksi tallustellessaan sotilaiden keskellä. Arkipäiväähän tämä on monessa paikassa, mutta tottumattomalle hillopullalle se oli jos ei nyt järkyttävä kokemus niin ainakin ajatuksia herättävä eksperimentti.

AY90 tuli tonttiin Helsinki-Vantaalla perjantai-iltapäivänä ja allekirjoittaneen matka jatkui kohti Mansesteria. Heti lauantaina oli sitten edessä Minkin rikauksen viimeistely ja kesän purjehdusten korkkaus. Kiukkuinen lokki oli sitten tehnyt pesänsä juurikin Minkin keulan eteen ja hautoi siellä muniaan. Tästä voi tulla vielä eräänlainen rasite kesän aikana, jos tuo Näsimeren Steven Seagull alkaa yli-innokkaasti suojelemaan pesäänsä ja syöksypommittamaan veneitä. Allekirjoittanutkin joutui heti ensitöikseen piikkaamaan kämmenen kokoista tuotosta Minkin peräkannelta.

Purjehdukset oli tarkoitus aloittaa yön yli kestävällä reissulla Säynäsille. Minkki Crew oli tällä legillä kutistunut yhteen henkilöön, mutta kulkeehan se vene yksinkin. Pääsin liikkeelle Jänissaaresta neljän jälkeen ja menomatka eteni varsin leppoisasti sivumyötäisessä. Oranssia Kostajaa en viitsinyt yksin alkaa virittelemään mastoon, mutta ajoittainen virsikirjan veisaus on kyllä ihan vihoviimeistä hommaa. Navigaatioseuran Lampparin tukikohdassa näytti olevan muutama vene paistattelemassa ilta-auringossa... Ei näkynyt Orvokkia ei... Viimeinen näköhavainto Orvokista on Jänissaaresta, jossa paatti oli vielä maissa...

Minkki jatkoi matkaansa Lampparista Säynäsille. Sipaisin köydet kiinni ja samantien heräsi ajatus, että mitä ihmettä miä täällä yksin teen... 30 minuutin Pit Stopin jälkeen Minkki oli taas irti ja kryssimässä kohti kotia. Tyyntyvässä iltatuulessa pääsin Kusikarille asti purjeilla, mutta sitten loppui veto. Näsimeri oli kuin margariinin pinta, ei vären värettä, eikä aallon aaltoa. Ei yhtään pilveä taivaalla ja ilmanpaine lievästi laskussa. Tuulta olisi siis tulossa, mutta ei varmaan ihan tähän hätään. Panin purjeet pakettiin ja lähdin koneistamaan kohti Jänissaarta... On aina niin mieltäylentävää pärisyttää Freddietä lämpöisenä kesäyönä umpipläkällä järvellä ihmisten istuskellessa mökkiterasseillaan ja nautiessa illasta. 

Pikku-Minkin uimakoulu

Nyt sillä on musteet pohjassa ja kiiltoa kyljessä. Näsimeri huljuttelee Minkin vahattua kylkeä ja neiti tuntuu heti olevan enemmän hereillä kuin koskaan viimeisten kuukausien aikana. Minkin kyljet myllättiin wappuviikolla ja paatti valmisteltiin Sini Järvisen vierailuun Wapun jälkeiselle perjantaille. Säähän oli mitä hienoin koko alkuviikon ja kun wapuksi sitten vähän kylmeni niin perjantaina tuli jo räntää taivaalta. Melko koleissa merkeissä aloitti Pikku-Minkki tämän kesän seikkailunsa. Sini laski veneen veteen ammattilaisen ottein, eikä Minkin tarvinnut kovin kauaa keikkua nosturin nokassa. Raukka pieni kun pelkää korkeita paikkoja. 

Freddie päräytti ensimmäisen nuottinsa ilmoille muutaman harjoituksen jälkeen ja ylivuotiset bensat tuntuivat kelpaavan sillekin ihan hyvin. Mitään käyntihäiriöitä ei ilmaantunut ja moottori puksutteli Minkin kunniakierroksen saattelemana mastonnostopaikalle. Syksyllähän Nebillä lyhennettiin Minkin vantit ja vaihdettiin vanttiruuvit uudenkarheisiin ja kyllä nyt kelpasi kiristellä salkoa sopivaan asentoon. Ison fallilla luotaamalla rakeksi saatiin melko tarkkaan 45 cm ja sen pitäisi olla Minkille ihan ok. Windex sai taas tuttuun tapaan vähän kyytiä noston aikana ja alun perin huolella suunnatut kryssikulmat ovat sitten tämänkin kesän ihan päin seiniä, mutta takapuolituntumallahan Minkkiä on ajettu ennenkin.

Oma lukunsa oli muuten oviluukun ja sitloodan loostereiden kansien kunnostus. Kasariluvulta peräisin oleva tasohiomakone ei oikein purrut luukkuihin ja ”hiottujen” luukkujen päälle sipaistu vanha venelakkakin kuivui melkein viikon. Puuttuikohan siitä jokin olennainen komponentti vai oliko meillä vain täysin väärä pinta + aine yhdistelmä. Remonttilistalle menee siis luukkujen uusinta tai ainakin kunnostus oikeilla vehkeillä. Vinkkejä Tampereen seudun puusepistä otetaan vastaan. Minkki Crew:n suorittamalla puuosien kunnostuksella ei nimittäin olisi läpäisty huonekaluartesaanin loppututkintoa, mutta johan Paulig teki Juhla Mokka mainoksessaan tunnetuksi sloganin ”paskalla on tekijänsä”.

Maston noston jälkeen Minkki ajeltiin Ännän H-venelaituriin muiden sisarustensa seuraan. Minkki pääsi pronssisijalle aikaisimman lasketun H-veneen kisassa ja jäi odottelemaan muita kavereita vierelleen. Ännän veneiden yhteislasku on seuraavan viikonloppuna, joten eiköhän sinne kohta muitakin veneitä pääse pörräämään Minkin kainaloon.