Pirates of the Barents

alkuperäinen lähde

Minkki Crew runs Iso-Minkki Vol 5

3.10.2013

Joutsen nousi siivilleen Calaisin aallonmurtajan päässä ja ylvään olennon eteneminen sai ansaitsemansa huomion myös kanaalin ylitykseen suunnanneelta autolautalta, jonka komentosillalla otettiin asento ja tervehdittiin asiaankuuluvalla tavalla. Vetisten Salien suurvisiiri on suonut suosionsa Joutsenen matkalle ja sallinut vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen hyvät sääolot. Syksyisellä Pohjanmerellä yleensä kummittelevat mörkömatalat ovat loistaneet poissaolollaan ja kuljetusvoimaa on varsin poikkeuksellisesti virrannut koko ajan itäiseltä sektorilta. Joutsen on slööraillut käytännössä koko matkan aina Kielistä, Helgolandin ja Calaisin kautta Sateenvarjokaupunkiin asti, jonne tullaan saapumaan reilusti etuajassa. Kainosti kuin neitsyt hääyönään on Iso-Minkki lasketellut aaltoja alas ja innostunut välillä jopa surffailemaankin. Toisinaan meno on silti muistuttanut ratsastuskoulun laiskimman konin kannustamista parin metrin laukkaan.

Purjehdusmatkoihin kuuluva pohjakosketus toteutui kropsun polttamisella uunivuokaan ja taas tarvittiin, jo aiemmin sankarinviitan hankkinutta ja POB-operaatiossa kunnostautunutta, erityismaininnan ansainnutta pintapelastajasavusukeltaja Luukkasta, joka vaaroja uhmaten ja itseään säästämättä syöksyi tuntemattomaan, repi käryävän kropsun ulos Helvetin tulista ja saatteli tuotoksen Kanaalin saksalaisten sukellusveneiden ja muiden hylkyjen sekaan. Tukalien tilanteiden ja ylitsepääsemättömien haasteiden erikoismies jälkihoiti tilanteen salamannopeasti avaamalla meriklaaratut luukut ja tuulettamalla veneen. Hetken aikaa aluksen habitus muistutti viime vuosisadan alun höyrypurjealusta. Herkkä mieli käsittelee edelleen shokeeraavaa tilannetta ja sen jälkeisiä traumatisoivia hetkiä. Intensiivisiä terapiaistuntoja jouduttaneen pitämään Tjäreborgin viinituvissa.

.................

Vetisten salien Suurvisiiri:
Huh, taputeltu alkaa taas olla tämä armada. Noin 1000 mailia, josta 700 tuulivoimalla on varmastikin tämän kyseisen legin ennätys. Legin huippunopeuskin tuli laitettua uusiksi Cherbourgin satama-altaan jo siintäessä, kun Tommi ruorasi tauluun 12,5 solmua, 13m/s sivuvastaisessa. Omasta puolesta iso kiitos taas kaikille osasyyllisille ja legendaarista Koka-Ollia lainatakseni: "lisää paskaa vaan housuun ja seuraavaa säätiön reissua odottelemaan"
Tässä kohtaa vielä erikoiskiitos Raimo "Rami" "Rampe" Siirolle, joka kiitettävällä intensiteetillä tekstaili meille mieluisia sää - ja logistiikkatietoja koko matkan ajan.

Peränais-Siekkinen:
Luulin kuusi ja puoli vuotta sitten jääneeni eläkkeelle  sail training -hässäkästä elikäs vapaaehtoisesta nuorisotyöstä maailman merillä. Harvinaisen hauskan Karibian keikan jälkeen tehdyn lopeta vielä kun on kivaa -päätöksen pyörtäminen taisi olla oikea ratkaisu, semminkin kun näiden välivuosien aikana Pohjanmerellä onkin tauonnut tuulemasta 30 m/s päin lärviä, konsernin kurahaalarit lakanneet vuotamasta ja muonaksi saa ostaa muutakin kuin pussikeittoa. Ja nämä maksavat oksentelija...asiakkaat ovat olleet todella lystikästä sakkia. Kiitokset kaikille ja erityisesti kiitokset Iki-seilorin sääfaksipalvelulle ja Jusa Santalan eksakteille neuvoille merkkaamattomia poijuja kylvävistä sakuista ja epämääräisistä suisidaalifiskareista.

Saukkonen:
Edelliseen blogiin oli lainattu erästä lausahdustani, ja koska lainaus oli erittäin epätäsmällinen, lienee paikoillaan hieman asiaa oikaista.
Veneitä suunnittelee sekalaisen amatöörisuunnittelijajoukon lisäksi korkeasti koulutettuja alansa ammattilaisia. Allamme oleva Swan on iästään huolimatta erinomainen alus, mutta jotain pientä mielipahan tynkään tähänkin on lipsahtanut maineekkaasta suunnittelijastaan huolimatta. Tarkoitan vessaa.
Olen täyteläisen ämmän (M) kokoinen rotuperseinen keskiäkäinen suomalainen mies, jonka hanuri ei pienene piiruakaan alukseen astumalla. Enkä ole kuullut, että kenenkään muunkaan beba olisi kaijalta kannelle astuessa niin tehnyt. Siksipä hämmästelenkin suuresti, että miksi ihmeessä tässä uljaassa kulkimessa on normiveneen messin kokoisissa kolmessa vessassa kussakin munakupin kokoinen venevessan miniatyyri, ihan kuin nukkekodista lainaan otettu. Ja poikittain veneen keskilinjaan nähden. Joka ikinen pönttö. Kiesus. Tarkoitukseni on seuraavaksi hieman kuvailla sitä, että mitä kaikkea harmia tästä koituu. Tarina sisältää joitakin merielämän raakoja perustotuuksia, jotka saattaa merielämää tuntemattoman maakravun aamiaiseen antaa ondon bukén. Eli sarjakuvat saattaa olla juuri nyt sinulle parempi valinta.

Aluksen irrottua rannasta alkaa tietysti pakollinen venevessan käyttö. Mutta tätä edeltää detalji, joka on syytä mainita kokonaisuuden hahmottamista helpottamaan.
Yleisten tapainturmellusten ja perinteitten tallomisten vuoksi merimiehet ovat joutuneet luopumaan päivittäisestä rommiannnoksestaan. Taitava seilori hoitaa nestetankkauksen tietysti lähtöä edeltävänä iltana, mutta koska oudoissa maissa ja vieraissa satamissa mittayksiköt ovat joskus epätarkkoja, niin kovin helposti tuo tarkkuutta vaativa toimenpide lipsahtaa ylikunnon puolelle, jonka seurauksena seuraavana päivänä kakki on hyvin märkää.
Vatsan murahtaessa ja paatin ollessa reilu 20 astettakin länässä alkaa poikkipuolisen miniatyyrivenevessa-irvikuvan äärellä outo näytelmä. Siis rotuperseisen miehen asettaessa screbansa mukavasti pöntön puolelle, on tanakamman tavaran exitti takalauteen päällä. Kaki nyt siinä sitten. Eli ensin pitää harmaavesien puolelta lirauttaa tankki tyhjäksi siihen munakuppiin loiskumaan. Kuppi on etukenossa sen parisenkymmentä astetta, ja kun edellisen illan nestetankkauksen vuoksi liru on hieman vaatimatonta runsaampi, niin siinähän ne screbat sitten kelluu omassa ureassa. Ei oikeen vaikuta Swan-purjehtijan meiningiltä. Mutta eipäs jumiteta tähän, vaan jatketaan sen tanakamman tavaran parissa. Jos paatti onkin niin päin länässä, että pönttö on alatuulen puolella, niin sillon paskominen on ikään kuin riu'ulla istumista mäkihyppääjän alamäkikyykyn kaltaisessa tiukassa etukenossa, kun koitat yltää tarpeettoman suuren vessan vastaseinässä olevaan kahvaan tukea saadaksesi. Peräsuolessa vellova märkä kakka kehittää tietysti seurakseen tömäkkää paineista suolikaasua, jolloin pieninkin epätarkkuus sulkijalihaksen hallinnassa aiheuttaa ripulipaskan räjähdyksen omaisen leviämisen mäkihyppykyykyssä pöntönreunalla taiteilevan seilorin hanurista sotkien takaseinää vessapaperirullasta ovenkahvaan saakka. Swan-purjehtijan itsetunto rispaantuu tästäkin hieman.

Toivomukseni olisi, että seuraavan upgreidauksen aikana nää nykyiset vessan nurkassa naurattavat minikalusteet palautetaan sinne nukkekotiinsa tai johonkin, ja tilalle istutetaan täysmittainen pönttö aluksen keskilinjan suuntaisesti. Sillon Swan-purjehtijan habitus pysyy suihkunraikkaana, eikä vessakäynti ole tolkutonta tarpeetonta kikkailua.

Mutta on minulla toinenkin toivomus. Aina tavatessasi henkilön, joka kehuu olevansa jossain tekemisissä venesuunnittelun tai-rakentamisen kanssa, niin muista aina kysyä, että pitkittäin vai poikittain. Jos vastaus on poikkipuolinen, niin sivalla lepattavan keulapurjeen skuuttiköyden terävyydellä kunnon korvatillikka. Ehkä jokupäivä saadaan maailmasta parempi, ja se viimeinenkin poikkipuolisen kakkimon piirtäjä tulee oikeaan uskoon; pitkittäin.


Ai niin.

Meri on kaunis.

kaikkea hyvää

tks


Tompatti:
Syvien vesien pieni kala etsi taas itseänsä kanaalin matalissa vesissä

V-P-J-P-K-P:
Odotukseni legille juontuivat aikaisemmasta legistä Vahinella sekä huhuista pätkän vastaisista tuulista. Ensimmäiset pari päivää meni odotusten mukaisesti, keinutusta piisasi ja kamppeet pysyivät kosteina vahtien välin. Alkuun huonovointista miehistöä katsellessa mietin, että mahtaa tulla tylsä legi. Kuitenkin jo parin päivän jälkeen väki heräsi horroksesta ja aikaisemmista matkoista tuttu hurtti huumori alkoi värittämään matkaa. Purjehtiminen sujui hieman totuttua tylsemmissä merkeissä, käännöksiä oli vähän ja kelikin oli komea. Hienoina kokemuksina reissusta jäi mieleen mammisen ohella Kielin kanava, joka oli maisemiltaan satumainen.

Jugi:
Paras retki.

Mage:
Loota tyhjä, mutta positiivista palautetta pukkaa!

Kaisa:
paskan läpi rämpiminen ventovieraiden kanssa voi olla yllättävän hauskaa. Suosittelen :)

Ella:
Ei puuttunut kuin Whatsapp, instagram, mese, fese ja Wi-Fi. Kannen luukkuihin voisi myös asentaa kosketusnäytöt.

Ellu:
On se jännä, että sitä haluaa maksaa vajaat viisi hunttia (vaikkei se meille Swan-ihmisille olekaan raha eikä mikään) siitä, että saa mm. oksentaa ventovieraiden ihmisten kanssa ja nukkua märissä kamoissa (pelastusliivit mukaan lukien) koska on liian väsynyt ja huonovointinen riisumaan niitä. Toisaalta reissu myös antoi paljon: opin, että suihku on luksusta ja pari kertaa viikossa riittää vallan mainiosti. Jos on tarpeeksi nälkäinen, lähes mikä tahansa maistuu hyvältä, esim. spagetti+ketsuppi=maukas kasvispasta. Samoille jutuille voi nauraa vaikka kaksi viikkoa. Vessa, joka toimii nappia painamalla eikä käsin pumppaamalla, on hieno asia. Hienoja asioita ovat myös pizza, maakalja, kuivat hanskat ja sänky, joka ei keinu. Parasta on kuitenkin se, että sen jälkeen kun on maannut upouudella tiikkikannella oksentamassa kymmenettä kertaa pelkkiä mahahappoja, tajuaa, että normaalisti suurilta asioilta tuntuvat jutut ovatkin vain kärpäsen paskaa universumissa.

Pintapelastaja Luukkanen:
Etuajassa maalissa, onko minua huijattu? Kai sitä voi ilmastonmuutosta hieman syyttää, ettei paljoa manöövereitä matkalle sattunut. Alun allokko ja sen tuoma pahoinvointi vei kuitenkin luulot pois kovimmiltakin reissulaisilta ja viime mailien nopeusennätys toi itselleni esille sen tärkeimmän eli purjehtimisen(kilpailu) ja luonnon voimat joiden edessä sitä hiljenee hymy naamarissa. Koukussa ollaan pahemmin kuin suomen lippu vaapussa Swanin perässä.

En tiedä näin jälkikäteen ajateltuna mitä edes odotin tältä reissulta. Seikkailua varmastikin kuten jo legin myyntilauseessa luvataan. Ajatukset 12 hengen BB veneestä on pitänyt hyvin paikkansa tosin päiväkirjahuonetta ei ole tarvittu vaan naurua on väännetty koko ajan asiasta kuin asiasta. Itkua ei paljon ole kapteenin yöllisten vaikerrusten lisäksi kuulunut, mutta erisävellajin kuorsauksia sitäkin enemmän. Reissusta tuli opittua se ettei salakuljetusta kannata ottaa bisnekseksi näillä merialueilla. Parit passitarkastukset ja parit kopterin yliölennot jätti turvallisen kuvan maiden rannikkotoiminnasta. Sanoisin ettei se Saksa ole se paska maa vaan Ranska. Kiitos Purjelaivasäätiölle ja sen legille pakottamalle alipalkatulle miehistölle joka sai pidettyä amätöörit ruodussa loppuun saakka. Erityismaininta kapteenille hinauksesta jonka suoritimme kanavassa. Pliis kaikki mukana olleet, ottakee miut fb kaveriksi.

Virpi:
Etukäteen odotin tältä purjehdukselta, että oksennan koko pari viikkoa. Odotukset tältä osin eivät onneksi täyttyneet. Vuorokauden intensiivinen ylenantaminen vei voimat tyystin heti purjehduksen aluksi. Päin seiniä lennessä litimärissä purjehdusvaatteissa jatkuvasti mahan sisältöä tyhjentäen sai hetken ajaksi miettimään miksi tänne tulin. Ensimmäisessä merivahdissa olin pahoinvointilääkkeestä niin sekaisin, että meinasin nukahdella ruoriin ja oksensin jopa ruorista yli laidan. Banaani tyhjentyi kahdessa eri erässä ja värisävyssä tiikkikannelle, sen sain itse siitä pestä myöhemmin pois ja samalla pesin myös pintapelastajan huonosti pureskellut jauhelihakeitot, jotka oli tyhjennetty osaksi keittiön ikkunaan ja osaksi tiikkikannelle.  Olin ensimmäinen joka aloitti kalojen ruokkimisen, mutta vasta kolmas joka kovassa merenkäynnissä laatoitti uutta tiikkiä. Merisairauden alkaessa helpottaa iski flunssa ja Kielin kanava meni maatessa punkassa. Kun vointi alkoi vähitellen helpottaa tajusin vesisateessa pimeässä yössä merivahdissa klo 00-04, että tämä on minun juttuni. Jatkossa koin purjehtimisen riemua ruorissa kovassa aallokossa auringon paisteessa. Lapsenomaista oppimisen ja uuden kokemisen iloa. Seikkailua. Kaksitoista erilaista ihmistä samassa veneessä, paljon puhetta, vielä enemmän naurua, laadukkaita ja vähemmän laadukkaita juttuja. Ajantaju hävisi jo heti purjehduksen alussa meritaudin kourissa ja sen jälkeen ei ole oikein ollut käsitystä mikä päivä edes on. Purjehdusta rytmittivät sopivasti satamissa käynnit, joissa ensimmäisenä piti päästä suihkuun. Maa huojui kummasti alla kävellessä. En ollut osannut odottaa minkälaista on olla näin pienessä suljetussa tilassa pari viikkoa samojen ihmisten kanssa. Kokemus on ollut erittäin mielenkiintoinen, hyviä keskusteluja, kohtaamisia.  Purjehtimisesta olen oppinut paljon, itsestäni varmastikin vielä enemmän. Tämä oli ensimmäinen tällainen purjehdus minulle, taisin jäädä kerrasta koukkuun.



Että semmoista! Viimeisen ehdollisen bakkanaalit ovat täydessä vauhdissa ja Jugi ilmoitti juuri alkupalojen valmistumisesta. Sitloodan Kalifi kuittaa!

Martti
Johtaja
S/y Vahine
Gdansk-Cher 2013

Minkki Crew runs Iso-Minkki Vol 4

Helgoland - Calais 1.10

Saimme todistaa hyvin hämmentävää, vuodenaikaan kuulumatonta sää-inversiota nimeltä "myötätuuli" ulostautuessamme Helgolandin aallonmurtajalta sunnuntaiaamuna. Ilmiöstä otettiin kaikki irti ja rättiä nostettiin taivaalle isolla kädellä. Koko German Bightin loikottelimme menemään noin 9 kn keskinopeutta, huippujen ollessa noin 12 kn. Illallisella Jukan broiler innostui myös kovasta purjehduksesta ja heräsi lautasella eloon pyrkien välittömästi lentoon.

Joutsen tuntuu houkuttavan vesiviranomaisia kuin tuoppi musikanttia, sillä Europoortin edustalla Hollannin wasserpolitzei tuli tarkistamaan asiakirjojen tilan ja yleisen habituksen. Tällä kertaa passini ei edes tippunut mereen.

Itäinen 20-40 kn puhaltava tuuli roimi Joutsenen hyvää vauhtia koko matkan ajan ja purjehdimme koko matkan Helgolandista Calaisiin asti.

Tähän väliin oppilastason avautuminen...

Purjehduksella on ollut muuten mukavaa, paitsi:

- Nenä on palanut
- Vauhti on ollut liian kovaa
- Nakkisiiliä ei menussa
- Painovoima
- Ekat kaksi vuorokautta
- Vessanpönttöjen suunnittelu ei kohtaa laatutakamukseni mittoja (Kone.Pääl Saukkonen)
- Epämääräinen kopelehtiminen (herätykset)
- Lewikset repesi (Ella)

Muuten tämä armada onkin sitten tapahtunut suurinpiirtein käsikirjaelman mukaisesti (Kop, kop). Keskiviikkona häippäsemme yläveden aikaan takaisin kanaaliin ja kohti viimeistä määränpäätä, Cherbourgia.

Minkki Crew runs Iso-Minkki Vol 3

29.9.2013 Helgoland klo 1:20 CET

Saksalainen herrasmies purkkeineen saatiin onnistuneesti dumpattua Brunsbuttelin vieraskaijaan ja matka jatkui Elbelle. Pari shekkiä ukko tarjosi meille suorittamastamme päivän hyvästä työstä ja ne dollarit menivätkin miehistön virkistysrahastoon.

Helgoland, tuo Pohjanmeren saksalainen veroparatiisi otti Vahinen vastaan ja tarjosi taas kerran virkistystä sekä joutsenperheen fyysiselle habitukselle, että heidän mielelleen kun vaativa ja vaivalloinen matka Cuxhavenista Helgolandiin oli ohi. Kyseinen purjehdusrupeama tarjosi muutaman kymmenen mailin verran kevyttä tuulta, auringonpaistetta, pari hyljettä ja muutaman hemmetin ison kiskan näyttävän(?) ohituksen. Elben virta ja laskuvesi takasivat joutsenelle melko reippaan kyydin ulos saksalaisen kalatalouden kulmakiven vaikutuspiiristä ja turskan haju oli tällä kertaa taakse jäänyttä elämää.

Helgolandin siintäessä horisontissa pidettiin Isolla-Minkillä rättisulkeiset ja valkoiset designlakanat altistettiin ilmanpaine-eron katalysoimalle entropialle, jolloin mullan tuoksuiset noviisit saivat kunnian tutustua jaloista jaloimpaan tapaan siirtää materiaa paikasta toiseen. Eksperimentin aikana reilu 30 tonnia Nautorin terästä ja muovia saavutti huikean 3 solmun nopeuden täydessä tällingissä. Vauhtia tärkeämpää oli kuitenkin käydä detaljitasolla lävitse mitä Vahinen kannen yläpuolelta löytyy ja mihin mikäkin narunpätkä vaikuttaa.

Joutsenen saavuttua Helgolandiin oli aika pihauttaa sumpit ja tuhota porukalla kaksi kappaletta mannersaksalaisia pakastetäytekakkuja joutsenperheessä vietetyn iloisten perhetapahtumien johdosta. Minkki Crew:n yhteisten 62-vuotisjuhlien jälkeen oli aika poistua täyskärit vatsassassa kohti Helgolandin sykkivää yötä ja kirkkaita valoja. Totuus paikallisista mähinöistä iski vastaan heti sataman jälkeen. "***tu täällä ole ketään" ja ensimmäiseen soittosyömälään pohtimaan tilannetta. Joutsenjoukkio ei kyseisestä paikasta päässytkään sitten sen pitemmälle vaan keskittyi nauttimaan saaren vieraanvaraisuudesta ja perisaksalaisen maltaan mausta.

Joutsenelle paluun ja itse tuunatun"kissanruoka" iltapalan jälkeen seitsemän meren ylipäällikkö, valkoisen vesilinnun kalifi, veroparatiisin suurvisiiri ja saksalaisittain "johtaja" kömpi yhtenä persoonana skanssistaan esiin ja raapusti pikaisesti laiturivahtilistan yllättäen nousseen tuulen takia. Pitää myöntää, että laituriväijy ei nyt ollut ensimmäisenä allekirjoittaneen odotuslistalla, mutta minkäs teet. Joutsenen unen valvonta ja blogin kirjoittaminen täyttivät tämänkin laituriväijyn.

Sitten pohjanmerelle!

Minkki Crew runs Iso-Minkki Vol 2

Kielistä lantaojaa pitkin Brunsbutteliin 27.9

Kun merimies kuolee, sanotaan, että hänen sielustaan tulee Albatrossi. Kun taas konemies kuolee, niin hänestä tulee nokikana Kielin kanavaan. Olemme kyseisessä ojassa matkalla pohjanmerelle. Nokikanojen lisäksi muita bongattuja eläinkunnan edustajia ovat: sorsa, piereskelevä lehmä, 2-jalkainen Swaani, paikallinen kala ja aktivisti-hanhi.

Eilen illalla meillä oli pieniä vaikeuksia löytää Kielefjordenista laituripaikkaa Vahinelle, kun isoille paateille varatut paikat olivat kuulemma ISOILLE paateille ja pienille kipoille varattuista paikoista tahtoi uupua tilaa, niin kölin alta, kuin myös sivuilta. Onneksi eräs Saksalainen herrasmies tarjosi meille paikkaa oman 43-jalkaisen veneen kyljestä ja niin pääsimme yöpymään ihan kanavan suulla ja paskaiset purjehtijammekin pääsivät Sportboothafenin suihkuun ja purjehdustaiteilijat tutustumaan Kielin perjantai - iltaan.

Kyseisellä herrasmiehellä oli myös taka-ajatuksia liittyen ison purjeveneen kylkeen ottamiseen liittyen. Häneltä nimittäin uupui paatistaan moottori ja oli kyytiä vailla kanavan toiseen päähän korjaustelakalle.

Saimme häneltä sen verran apuja, niin paikan kuin vesiletkujen lainaamisen suhteen, ettei aamulla enää viittinyt jättää herraa sateeseen ihmettelemään, vaan Ivalu-niminen purkkarinsa otettiin hinaukseen ja painuttiin lukkojen kautta lantaojaan.

Hinattavan Ivalun kyytiin pistimme Tommin ja V-P:n. Odotamme poikien puhuvan kanavan toisessa päässä sujuvaa saksaa ja ihmettelemme jos snapsi ei ole maistunut, edes vähän. Mitäs muutakaan sitä keksisi näin kesäkeleillä, kun ei ruoriakaan tarvitse juuri käännellä?

Illalla painumme Brunsbuttelin lukoista Elbelle ja myötävirran avustuksella Pohjanmerelle. Seuraava pysähdys on näillä näkymin Saksan oma Åland, eli Helgoland.

Taas on kaikki mennyt yllättävän hyvin. Kop, kop. Eiköhän tässä taas kaikenlaista ehdi sattua!

Germanishe Kustwakten ja P.O.B-Operaatio 25.9

Keskiviikon valjetessa alkoi tuuli tyyntyä siihen malliin, että oli valitettavasti laitettava peltigenua päälle kulkua avittamaan. Miehistöä tämä pärinä ja kyydin äkillinen tasaantuminen ei näyttänyt haittaavan (itseä tietty korvensi). Sininaamaiset purjepeikot kaivautuivat punkistaan, vesipullojen kanssa, kannelle ihmettelemään aurinkoa ja kesäistä keliä. Sinisyys oli vaihtunut punaisiin poskipäihin.

Keskellä iltapäivää, vähän ennen Fehrmansbelttiä, saapui Saksalainen rannikkovartiosto RHIB-veneellä kylkeemme ja halusi nousta kyytiin. Kyllähän se sopi. Politzei halusi nähdä kaikkien passit ja veneen asiakirjat. Todettuaan kaiken olevan reilassa Politzei sanoi heippa saksaksi ja poistui yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Koko operaation ajan ajoimme isopurje ylhäällä, koneella avustaen, noin 7 solmun vauhtia.

Sitten alkoi tapahtua...

Pistäessäni mantookin vaijeriporttia kiinni, passini tipahti taskusta jorpakkoon. Ensimmäisenä saattoi päästä kirosana, en muista,  mutta sitten "PASSI YLI LAIDAN!"

Seuraavan muutaman minuutin toiminta oli kuin suoraan oppikirjasta. Kannella oleva porukka katsoi ja osoitti kelluvaa asiakirjaa ja ruorimies käänsi käskystä yli vasemmalle. Isopurje tuli peränais Siekkisen toimesta kahdessa sekunnissa alas ja minuutin päästä oltiin jo kelluvan asiakirjan välittömässä läheisyydessä. Passi ei vain millään halunnut uida kannelta uitettavaan sankoon.

Tässä vaiheessa ruorista vapauttamani Sami ei kahta pyyntöä tarvinnut vaan oli alushoususillaan ennätysajassa (näytti harjoitetulta manöverilta). "valmiina hakemaan päällikön passi, Sir!" - ja molskis!

Asiakirja ja Sami nostettiin menestyksekkäästi kannelle ja sitten olikin taas alles gudt! Ei kuulemma ollut edes kylmää vettä.

Tänään ei sitten muuta tapahtunutkaan...

Minkki Crew runs Iso-Minkki vol 1

Gdansk - Cherbourg 23-24.9

Vahine on ollut puolitoista kuukautta kunnostettavana Polski Hak - telakalla Gdanskissa. Nyt uusi tiikkikansi kiiltää ja Furunon tuliterät navigointilaitteet huutavat jo merelle. Lähdimme täystuvallisen (10kpl) oppilaita kanssa kohti Cherbourgia eilen. Ensimmäiseksi stopiksi on suunniteltu Holtenau, ennen Kielin kanavan suuta.

Heti aallonmurtajan jälkeen meitä odotti 15m/s suoraan päin näköä puhaltava vastapallo. Eteläineen itämeri oli myös kyseisen puhurin voimasta yltynyt hiukan kuoppaiseksi ja kannella alkoikin heti näkyä tuttuja sinisiä naamoja. Ensimmäinen vuorokausi puskettiin kuoppien läpi vastapalloon, odottaen seuraavan päivän illalle luvattua tuulen moinaamista ja pohjoiseen kääntymistä. Ruoka ei juuri näyttänyt kenellekkään maistuvan ja jo nautitut ruoka-annokset päästettiin takaisin luontoon kovalla prosentilla.

"Ihan hirweetä, kuinka voi olla näin kauhea olo! Milloin on eka satama? Ollaanko kohta perillä?!"

Näin kommentoi ensimmäisen vuorokauden tapahtumia Elina. Tätä kirjoittaessa hän jo hymyssä suin pilkkoo sipulia messissä ja naureskelee.

Saimme Tiistai-iltana luvatun sivutuulen ja Joutsen lähti lentoon. Puolitoista vuorokautta hyvää purjehdusta.

"Tasaista on Swanin kulku, jumalauta! Vauhti on kohdillaan ja suunta pysyy kuopista huolimatta", huusi Sami ruorin takaa ohittaessamme Bornholmin eteläkärkeä.

Seuraaviksi päiviksi on luvattu jopa epäilyttävän hyvää keliä. Eihän semmoinen nyt oikein sovi tämän reissun perinteisiin.

Eiköhän tässä nyt vielä jotain yllättävää satu ...