keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Pimeetä touhua

Minkkiä käytettiin perjantaina ulkona ja tarkoitus oli olematonta tuulta uhmaton purjehtia Pimeensalmelle ja nauttia pirtelöstä. Suunnitelma toteutui vain osittain kun se olematonkin tuuli tyyntyi hyvissä ajoin ennen Pallosaarta. Nopeus ja nousukulmatkin tippuivat sellaisille lukemille, ettei niitä kehtaa edes mainita. Samalla koko touhusta katosi mielekkyys.  Vanha sanonta kuuluu: "Eteenpäin sanoi mummo lumessa ja Minkki Crew Näsimerellä", joten Mercury sai luvan hoitaa raskaamman työn Minkki Crew:n keskittyessä päivänpaistattelemiseen.

Matka kohti Pimeetä eteni niinkuin se nyt pienellä moottorilla voi edetä. Kohtuullista marssivauhtia ja tankkaustaukoja pidelleen. Mercury kiinteää tankkia ei selkeästikään ole tarkoitettu pitemmille siirtymille. Eipä tuo nyt sinänsä haittaa, kun yleensähän tarkoitus on kuitenkin liikkua purjeilla.

Pimeensalmelle saavuimme varsin lämpimässä auringonpaisteessa ja heti laituriin kiinnittämisen jälkeen veneellä alkoi varusteista kuoriutuminen. Järvellä oli kuitenkin melko kylmää, vaikkei tuulta ollut juuri ollenkaan. Riehakkaasti sujunut varusteidenvaihto muuttui kuitenkin itkuksi, parkumiseksi ja hammasten kiristelyksi kun Pimeensalmen pirtelöbaari ei ollutkaan auki... Minkki Crew oli pakotettu ehkäisemään mahdollisesta nestehukasta aiheutuvia kouristuksia, hallusinaatiota ja pahaa oloa turvautumalla Pikku-Minkin kannella 1 sijaitsevan Minkki-Baarin antimiin. Onneksi reissuun oli varustauduttu myös tältä osin asianmukaisella tavalla.

Pikaisen huollon (Mercuryn tankkaamisen) jälkeen matka takaisin kohti Mansesteria pääsi alkamaan. Nyt oli sitten se loppukin tuulosta loppunut ja moottorin pörinää kuunnellessa ajeltiin kotiapäin. Meneehän se tietty näinkin.


Allekirjoittanut pakeni, tosin työnantajan käskystä, sunnuntainailtana alkavan viikon veneilykurssin opetusnakkia Malesiaan ja Minkki köllöttelee Jänissaaressa kuin laiskanpulskea katti. Josta tulikin mieleeni, että Pikku-Minkki blogi aloittaa uuden säännöllisen epäsäännöllisesti säädyllisen kuvasarjan Pikku-Minkin kaimoista ja nimeämiseen vaikuttaneista esikuvista. Ensimmäiseksi vuoron saa allekirjoittaneen aikoinaan valmistujaislahjaksi saama "Pikku-Minkki". Jeejee, Minkki-Blogi pääsee edistämään meemiksi muodostuneen kissakuvatusten julkaisua ympäri intterventtiiliä ja aiheuttamaan tuskastuneen kuuloisia kämmenen läpsäyksiä otsaa vasten niiltä, jotka eivät voi sietää kissakuvia netissä.

"Pikku-Minkki" pääsi velipoikansa kainoloon päiväunille ja sitten kuvaaja yllätti ja herätti

Seuraavana viikonloppuna, kunhan nyt pääsen kotiin täältä maailmanlaidalta, on tarkoitus viimein virallisesti kastaa Pikku-Minkki ja toivottaa sille suotuisia tuulia niinkuin asiaan kuuluu. Samppakaljaa sopivassa suhteessa veneelle ja miehistölle, kullekin ansionsa mukaan, parit juhlapuheet ja sen jälkeen kaupunkiin. Josko sitä tulevana viikonloppuna ehtisi jossain välissä myös vesille... ois ihan kiva.

torstai 23. toukokuuta 2013

Minkki sai mustapään

Nyt se saapui! Uusi moottori siis. Minkki Crew:n tekniikkavastaava tilasi moottorin Hämeenlinnasta, koska Tammerforssassa ei taida edes löytyä Mercuryn edustajaa. Myyjä tuli vielä mukavasti vastaan myöhästyneen toimituksen vuoksi ja tarjosi moottorin bussirahdin Tampereelle. Hyvää palvelua kaikenkaikkiaan. Minkki Crew kiittää ja suosittelee.

Pakkauksen koko hieman yllätti sillä yleensä allekirjoittaneen tilaihmeeseen on mahtunut kaikki mitä, sillä on yritetty kuljettaakin. Mercuryn pahvilaatikon kanssa meinasi kuitenkin tulla rajat vastaan. Toisaalta Minkki Crew venyttää rajoja aina kuin mahdollista ja "faster, harder, higher" - teeman motivoimana survoin laatikon auton takapenkille. "Mahtuu mahtuu..." Seuraava auto voisi kuitenkin olla farmarimallia...

Keskiviikkoinen vesisade ei varsinaisesti haitannut mitään, kun halu saada moottori paikalleen oli riittävän kova ja ukkeli ei meinannut pysyä nahoissaan. Olo oli kuin joulupukkia odotellessa, eikä siinä siis auttanut muu kuin viedä moottori rantaan ja vaihtaa päittäin Evarin kanssa. Moottoreiden vaihdossa ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä, ruuvit irti, Evari ylös, Mercury telineeseen, ruuvit kiinni ja lukko perään. Maltoin sentään lueskella huoltokirjan läpi  ennen ensimmäistä käynnistyskertaa ja tarkistaa, josko jotain pitäisi huomioida ennen ensimmäistä starttia. Eipä siinä mitään ihmeellistä oikeastaan ollut huomioitavaksi.

Hymy oli kyllä herkässä ja nostalgia-aallot hyökyivät pitkin selkää kun Mercury hörähti ensimmäistä kertaa käyntiin. Käyntiääni toi niin elävästi mieleen Honda Monkeyn ja omat mopoiluajat. Joo, kyllä sitäkin tuli teininä harrastettua ja kanttailtua mummojen kauhuna pitkin Kotkan katuja. Uudet EU-alueella myytävät perätuupparithan ovat kaikki nelitahtisia tiukentuneiden päästövaatimusten takia ja pienessä nelitahtisessa moottorissa on kyllä varsin omanlaisensa käyntiääni. Ei kuitenkaan millään tavalla epämiellyttävä verrattuna Evarin kaksitahtipärinään. Käyttelin Mustaa jonkun aikaa laiturissa ennenkuin uskaltauduin lähtemään liikkeelle. Niin kyllä, oli se ihan pakko päästä koeajamaan ja vielä ihan yksin. 4 tuntia sisäänajoa olisi kuitenkin suoritettava ennenkuin kone on täysin käyttökuntoinen.

Jänissaaren edessä rullutellessani niemen takaa lipui keskiviikkoisesta kylätappelusta palaava purkkari, jonka kannelta katseltiin vähän kummissaan meikäläisen touhuja. Itsellänihän fiilis oli kuin Monacon kisassa kurvaillessani kahdeksikon muotoista rataa Jänissaaren edustan poijujen välissä. Suoralla kaasutelleen ja mutkaan hillittömästi hidasten. Tuli siinä sitten kuitenkin mieleen, että kello on aika paljon, eikä tässä touhussa nyt suoranaisesti ole mitään järkeä päristellä edestakaisin pääsemättä yhtään mihinkään. Jänissaaren sorsienkin pitäisi päästä jo nukkumaan eivätkä rannan muutkaan asukit varmaan hirveästi arvostaneet manooviribriljeeraamistani puolikymmenen aikaan illalla. Rulluttelin Minkin takaisin omaan pilttuuseensa ja keräsin kamppeet ja poistuin vähin äänin paikalta.

 

Veneen ulkonäköön perässä roikkuva mustuainen vaikutti jonkun verran. Vanha likaisen valkoinen Evari sulautui värimaailmaan ja runkoon vähän huomaamattomammin, kun musta Mercury vastaavasti pomppaa perästä enemmän silmään. Makuasia kumpi on parempi. Itse vertaisin tummempaa peräpäätä tyttöjen alaselän tatskaan. Mercury on myös ulkomitoiltaan hieman isompi kuin Evari. Tuskinpa tuo nyt mitään haittaa.

Evarin kanssa vielä liikkeellä ja kiitos Wellamolle kuvasta

tiistai 21. toukokuuta 2013

Odottelevan aika on piiiitkä

Murphyn laki on tosiasia, vaikka joku voi muuta väittääkin. Yllättäen uusi moottori ei saapunutkaan eilen. Uusi ETA on annettu keskiviikolle. Toivottavasti tässä ei nyt enää tule mitään viivytyksiä ja pöristin tulee ajallaan. Evarin kanssa pelleillessä alkaa oikeasti kärsivällisyys jo loppua.

Minkkiä yritettiin käyttää sunnuntaina ulkona, mutta tuulen puutteen vuoksi ei purjehduksesta tullut oikein mitään. Evarikin alkoi tuttuun tapaan pätkiä jo hyvissä ajoin heti Jänissaaren aallonmurtajan jälkeen ehkäisten varsin tehokkaasti mailien kartuttamisen. Sunnuntai-iltapäivän veneilysessio kutistui siis lillutteluun Jänissaaren ja Keissaaren välissä. "Ensin syö, sitten huvi" menee vanha sananlasku, jota toteutettiin käytännössä muutaman kaapelin päässä Jänissaaresta eväitä syöden ja auringossa paistatellen. Tuulen puutteen ja Evarin takia matkanteko ei suoranaisesti edennyt niin päätettiin edes syödä eväät pois ennen kotiinpaluuta.

Reilun tunnin lilluttelun jälkeen Evari suvaitsi taas päristä hetken aikaa ja Minkki ohjattiin takaisin omaan laituriinsa. Rantautuminen tapahtui tällä kertaa vähemmän vauhdikkaammin, kuin viime kerralla ja sitä voisi kuvailla suorastaan arvokkaaksi lipumiseksi omalle paikalleen.

Viime viikolla tuli vaarallisten tilanteiden erikoismiehen - statuksella vedettyä TaNs:n veneilykurssin oppitunti aiheenaan "vaaralliset tilanteet". En tiedä miksi kyseinen aihe valikoitiin juurikin minulle, mutta onhan sitä sattunut ja tapahtunut kaikenlaista aikojen saatossa. Maine ilmeisesti kulkee tässäkin kohtaa edellä...  Omakohtaisilla kokemuksilla höystettynä oppitunnin vetäminen meni kuitenkin mukavasti rupatellessa. Toisena päivänä kurssilla opeteltiin sitomista ja jostain syystä olen aina kokenut köysien kanssa säätämisen erityisen mielekkäänä, joten olin mukana tälläkin tunnilla. Onhan solmujen opettaminen toiselle parempi tehdä kädestäpitäen, kuin luokan edestä luennoiden. Opetettujen asioiden listalla oli muun muassa Paalusolmu, Siansorkka, Merimiessolmu, Jalussolmu, Lippusolmu, Ulkosorkka, köyden koilaus, Hunterin solmu, Hirttosilmukka, Constrictor ja Apinannyrkki. Kaikki toki tuikitarpeellisia veneilijän solmuja... tai no ei ehkä ihan kaikki. Paalusolmulla pärjää aika pitkälle, mutta se on kyllä sitten syytä osata sujuvasti. Amerikkalaiseen tapaan selostettu ns. perinteinen tapa tehdä solmujen kunkku löytyy oheisen linkin perästä. Käytännössä perinteinen tapa on kuitenkin mielestäni auttamattoman hidas ja epäkäytännöllinen.

Mun pitäisi muuten ottaa enemmä kuvia...

Päivän biisi on ilmiselvästi Cradle of Filth - the Death of Love

perjantai 17. toukokuuta 2013

Kuinka vanttiruuvi katkaistaan

Pikku-Minkki on viettänyt koko viikon enemmän tai vähemmän uneliaasti makaillen Jänissaaressa ja aurinkoa ottaen. Veneellä on kyllä käyty joka päivä, mutta ulos sitä ei ole päästetty, sillä rikin trimmaus jäi allekirjoittaneelta enemmän tai vähemmän vaiheeseen. Jonkinlainen Murphyn laki tuntuu toisinaan seuraavan Minkki Crew:n toimintaa, kun torstai-iltana ylävanttia kiristäessä tuli käytettyä liikaa voimaa tai väärää tekniikkaa tai molempien yhdistelmää, kun Hasselfors kajahti kahteen osaan ja kannesta ylös ponnaava ylävantti sujahti melko läheltä TKen nenää. Tämä sai muuten olla viimeinen kevät kun noiden ruuvien kanssa tapellaan...

Nämä pitäisi siis olla kiinni toisissaan

Perjantain ruokatunti kului Nebillä vierailuun, jonka varastosta löytyi kuin löytyikin Hasselfors 5/16 ruuvi, jonka omistamisoikeuden siirsin itselleni. Suu messingillä ajelin takaisin töihin ja ihailin ruuvia loppupäivän näppäimistön ja näytön välissä. Tulihan siinä tietty tehtyä töitäkin, ettei se perjantai-iltapäivä nyt ihan pelkästään heikkopäiseen hymyilyyn kulunut. Ruuvin vaihdon ja rikin kiristyksen jälkeen oli viimein aika viedä Minkki ulos.

Tuulta oli juurikin sopivasti koepurjehdukselle ja rantaan jääneet Vellamo ja Aegier kertoivat jälkeenpäin, että Minkki katosi horisonttiin varsin vauhdikkaasti. Kyllähän neitokaisella menohaluja tuntui olevan. Minkki Crew:n todeksi elämä filosofia "kun liikkuu niin liikkuu täysillä" näytti olevan myös Minkin motto. Hyvä näin. Siilinkarin kierto tapahtui jonkin verran sähäkämmin kuin viklalla ja  huomattavasti mukavammin Minkin kyydissä. Ghettoblaster pöllytti ulos Lasse Mårtensonia ja Minkki Crew pukeutui palmikkovillapaitoihin sekä kasvatti Esko Valtaoja tyyliset parrat. Tai siis näin ainakin mielikuvissa. Kokonaisuudessaan testikierroksesta jäi erittäin positiivinen maku. Vene toimi hyvin, masto pysyi pystyssä, eikä ko. tolpassa ollut banaania eikä jousipyssyefektiä.


Jänissaareen rantautuminen tapahtui Minkki Crew:n tapaan varsin vauhdikkaasti Evarin kaasun hirttäessä puolittain kiinni. Veneenmitan päässä laiturista Minkillä oli vielä noin puolikas moottorimarssivauhti ja laituriin pysäytys piti toteuttaa samaan tapaan kuin lentokoneen laskeutuessa tukialukselle. Koukku kiinni poijuun ja äkkipysäys moottorin pauhatessa perässä. Onneksi uuden moottorin pitäisi saapua jo maanantaina.

Rantautumisen jälkeen Minkki Crew jeesasi vielä Aegirin ja Vellamon Orvokin maston nostossa ja todisti Pirkanmaan pelastuslaitoksen suurieleistä saapumista Jänissaareen. Paikalle pumpsahti niin pelastuslaitoksen vene, 2 lanssia, sheriffiauto ja lääkärihelikopteri. Valitettavasti maitse ja ilmasta saapuneella hoitohenkilökunnalla ei näyttänyt enää olevan mikään kiire. Tilannehuone.fi näyttää ao. hälytyksen, josta ei kirjoiteta eeppistä sankaritarinaa.


 

Myöhemmin Jänissaareen hinattiin myös pelastuslaitoksen veneen perässä pieni tyhjä soutuvene. Saatiin siis kauden alkuun raskain mahdollinen muistutus pelastusliivien yms. turvavarusteiden tärkeydestä.

lauantai 11. toukokuuta 2013

Minkki palaa kotiin

Helatorstaina se sitten tapahtui. Minkki lähti lentoon ja laskeutui turvallisesti Näsijärveen. Tapsin rannassa oli 35 venettä odottamassa omaa pulahdustaan ennen Minkkiä ja kokemus kertoo, että tunnissa lasketaan 5-6 venettä. Saavuimme pelipaikoille hyvissä ajoin ja tarkastettuamme tilanteen päätimme perinteiseen tapaan aloittaa tauolla ja lähteä syömään.

Lounasbreikiltä palatessa Naistenlahdessa oli enää 8 venettä ennen Minkkiä odottamassa omaa laskuaan. Kieltämättä tilane oli vähän jännittävä ja muutama suruvaippa ja yksi nokkosperhonen pyörivät vatsassa omaa laskuvuoroa odotellessa... Tilanne oli päällä yllättävän nopeasti ja pian jo aseteltiin nostoliinoja Minkin ympärille. Puolitoistatonnia naiskauneutta nousi ilmaan varsin kevyesti ja laskeutui tasaisesti Näsimereen. 


Tässä vaiheessa laskupäivää oltiin mukavasti edellä aikatulussa ja Minkin kelluessa järvessä kaikki näytti erittäin hyvältä, mutta kaikki ei ole sitä miltä ensin näyttää ja asiat alkoivatkin mennä hyvin äkisti pieleen. Jo aiemmin tässä blogissa esitelty Evinrude hörähti kiltisti käyntiin ja sammui lähes yhtä nopeasti kuin oli käynnistynytkin. Tuuli painoi venettä kohti vastarantaa ja veneiden lasku jatkui lähtöpaikassamme, joten takaisinkaan ei voinut mennä. Onneksi Naistenlahti on varustettu melko monella poijulla ja yksi niistä tarjosi meille ensimmäisen turvapaikan Evarin ensiapua varten. Eihän siitä elvytyksestä mitään tullut, kun käynnistysnarukin jumittui ja jäi roikkumaan puoliksi ulkona. Meloskeltiin Minkki läheiseen laituriin ja töijattiin perä edelle puikkoihin.

Evarin purkaminen on luku sinänsä ja tulipahan varmistettua moottorin amerikkalainen alkuperä ja tuumamittaiset pultit. Alkoi siinä jo hieman ohimo tykyttämään, kun yläkopan pulteissa 9 millinen oli vähän nafti ja 10 millinen pyörii kuin Lielahden Prisman hedelmäpelin rullat . Jakoavaimella irtosi 3 4:sta pultista ja porakoneella tuhoamalla se viimeinen. Käynnistynarun takaisinkelausvieteri lävähti käsille heti yläkopan irrottamisen jälkeen ja syke ohimossa ei ottanut laantuakseen, kun noin 4 metriä vieteriä levisi laiturille. Ihme ja kumma vieteri saatiin takaisin ja pienellä öljyämisellä ja herkistelyllä saatiin koko käynnistysmekanismi pelaamaan.

Käynnistyksen fiksaamisen jälkeen pääsimme käsiksi varsinaiseen ongelmaan, eli koneen sammumiseen. Meillä ei edelleenkään ole mitään käsitystä mikä sille tuli, mutta loppujen lopuksi selivisi, että 2 pyttyisessä Evarissa oli tulppien kuivauksen yhteydessä vaihtunut tulpanjohtojen järjestys. Kokeilemallahan se oikea järjestys selviää, mutta olisihan sen voinut nopeamminkin hoksata. 4-5 tuntia meni Naistenlahdessa Evaria rassatesssa ennenkuin matka kohti Jänissaarta pääsi alkamaan.

Evari pörisi, pärisi ja värisi kuljettaen Pikku-Minkin Siilinkarin eteläpuolelta kiertäen Jänissaareen. Moottori alkoi (ylläriylläri) yskimään muutama kymmenen metriä ennen kotilaituria... Ei herätä Evari luottamusta ei...

Pikaisen ruokatauon ja koiran ulkoilutuksen jälkeen palasimme takaisin rantaan ja päristelimme mastonnostopaikalle. Salko pystyyn, Windexiä perinteiseen tapaan kolhien, ja takaisin omaan laituriin. Kylkikiinnitys ja kotiin pötköttämään. Helatorstai paloi käytännössä kokonaan veneen (=Evarin) kanssa tapellessa.

Helatorjantain kokemuksia kelatessa päädyimme ratkaisuun hankkiutua eroon epäluotettavasta Evarista ja hankkia Minkin perään uusi ja luotettavampi päristin. Emme ilmeisesti vieläkään saaneet tarpeeksemme amerikkalaisista moottoreista ja tuumamittaisista mutterista ja pulteista, kun valinta kohdistui mustanpuhuvaan moottoriin. Valintaa puolsi moottorin pieni paino ja kohtuullinen hankintahinta. Tehoja uudessa Mercuryssä on 3,5 heppaa, eli yhden ponin puolikkaan verran vähemmän kuin Evarissa.Vankka usko kuitenkin on, että kyseinen puolikas hevonen on jo muuttunut Metwurstiksi Evarin elinaikana ja käytännössä vanha Evari ja uusi Mercury ovat melko yhteneväiset suorituskyvyltään. Oma kiva pikkulisä on, että Mercury on nelitahtikone. EU-alueella ei saa enää myydä noita likaavia, saastuttavia ja päriseviä kaksitahtisia perämoottoreita ja näin Minkki-Crew kantaa oman kortensa kekoon ja pelastaa maailmasta taas oman osuutensa.


Minkin runkokatsastus tehtiin jo viikko sitten ja tänään oli vuorossa varsinainen katsastus. Minkki luonnollisesti läpäisi syynin heittämällä ja sai uuden tarran mastoonsa, jossa lukee "katsastettu 2013". Minkki sai myös tänään pitkästä aikaan peräänsä Ännän lipun, jota se kovin iloisesti liehutteli pitkin päivää. Näytti Minkki pitävän tutusta perälipustaan.

Minkki on palannut kotiin ja Minkki Crew saunoo normaaliin tapaan 


Tänään illalla käytiin vielä syömässä iltapalaa Pikku-Minkillä ja tutustuttamassa Pikku-Minkki ja Minkki Crew:n toisen osapuolen parempi puolisko toisiinsa. Tilanne oli kutkuttavan jännittävä, kun saman miehen kaksi naista kohtasivat toisensa.... Hyvin näyttivät tulevan juttuun, kunhan Minkki ensin suvaitsi päästää toisen neidon kannelleen. Jänissaaren ilta-aurinko oli lämmin ja tarjosi miellyttävän ympäristön herkkupatongin sisäistämiselle.

lauantai 4. toukokuuta 2013

Bumtsikibum ja värinää pyrstöön

Minkin Wappu tuli, oli ja meni ilman sen suurempaa juhlintaa. Tai mistäs minä tiedän mitä se on siellä rannassa puuhannut... Allekirjoittaneen Wappu kului Keski-Euroopasssa, mutta se on sitten toinen juttu. Näsimeri sentään näytti auenneen Wapun aikana.

Wapun jälkihöyryissä kävin hakemassa huollosta Minkin päristimen. Valitettavasti repari oli onnistunut murjomaan surisijaa moottoripyörällään ja siitä puuttuu nyt yksi kulma alakatteesta. Niin siis Minkin päristimestä. Vandaalimaisen ja päällekäyvän moottoripyörän katteista mulla ei ole mitään tietoa. Eikä oikeastaan edes kiinnosta. Eihän se nyt suoranaisesti käyttöä haittaa, jos suristimen alakatteen kulmasta puuttuu pala, mutta onhan se nyt aika villin näköinen.



Peräpäristimen lisäksi Minkki sai tänään uuden akun, nipun johtoja ja oman ghettoblasterin. Minkki Crew:n selkeästi teknisempi osapuoli teki täyden päivätyön vedellessään johtoja pitkin venettä ja asentaessaan sulakkeita, kytkimiä ja kuunnellessaan allekirjoittaneen suunsoittoa. Lopputuloksena Pikku-Minkin ensimmäinen bumtsikibum-sessio oli tosiasia.

Tänään Pikku-Minkki otti myös vastaan ensimmäiset Minkki-Crew:n ja sen suoranaisten sidosryhmien ulkopuoliset vieraansa, kun Vellamo ja Aegir piipahtivat Minkillä tarkastamassa tilanteen ja lainaamassa erinäisiä tarvikkeita Minkin merikelpoisuuden todistamiseksi. Ilmeisesti ankkuripallot ovat tällä erää loppuneet koko Tampereelta.