Valohoitoa

Tänään oli suuri päivä. Ei pelkästään siitä syystä, että Wappu on ovella ja allekirjoittaneella on alkamassa muutaman päivän loma, vaan myös siksi, että Minkki kuoriutui talvisesta asustaan ja tiputti pressunsa. Suurta ilonhetkeä voi verrata kevään ensimmäiseen Leskenlehteen, joka on ainakin minulta edelleen löytämättä...

Minkki näytti talvehtineen varsin hyvin. Mitäään ei ollut hajonnut eikä hävinnyt. Linnunpesiä ei löytynyt, eikä veneessä kasvanut mitään sinne kuulumatonta.Ikivanha lainapeite meni suoraan jätesäkkiin ja roskikseen. Kyseinen loimi ei enää ollut Minkin arvoisessa kunnossa, joka tuli todistettua talvella, kun puhuri yritti tehdä parhaansa ja repiä Minkiltä peittoa päältä. Pressua sai olla kiristelemässä ja korjailemassa lähes joka viikko, kun tuuli teki parhaansa herätelläkseen Minkkiä talviunilta.Eipä sentään onnistunut.

Pressujen pudotuksen jälkeen oli aika siirtyä johtotehtäviin ja alkaa selvitellä mikä piuha kulkee missäkin suunnassa. Edellisten omistajien jäljiltä Minkin johdotus on varsin mielenkiintoisessa kunnossa, kun sama kaapeli vaihtaa väriään kolmasti ennenkuin se saavuttaa määränpäänsä. Tinaa ja kolviakin oli näköjään käytetty liitosten tekemiseen. Tinaaminen kuuluu sopivissa määrin veneilyyn, mutta sillä on yleensä vähän eri merkitys kuin liitosten tekeminen. Eiköhän me jotakin keksitä, jotta saadaan vene valaistua ja Minkin ghettoblasteri heräämään henkiin. Vika on joka tapauksessa johdossa, jos homma ei pelitä.

Vielä on viikko aikaa saada hommat kuntoon ennen suunniteltua katsastusta. Toisaalta jos menee liian tiukalle niin tuleehan noita katsastuksia.... ei tosta kuitenkaan kilvet lähde vaikka hommat olisikin vähän vaiheessa...

Saksalaistyylinen varustelu

Tulipahan taas käytyä pikavisiitillä Saksassa. Pitkiä työpäiviä ja yhtenä iltana vähän leipää (=pizzaa) ja sirkushuveja Stuttgartissa yhdessä brasilialaisen kollegan kanssa. Illalla hotellissa jäin pähkäilemään, että miksi Pizza Prosciutto on juuri sellainen kuin on. Olisi paljon jännittävämpää, jos Prosciutto ei olisi samanlainen jokapaikassa. Tulisi syötyä paljon erilaisempia pizzoja. Elämä olisi aina yllätyksiä täynnä jos ei varsinaisesti koskaan tietäisi mitä saa kun tilaa. Markus Kajo taisi joskus miettiä samankaltaista asiaa, että mitä tapahtuisi jos puhelinnumerot arvottaisiin joka päivä uudestaan. Tulisi soiteltua tuntemattomillekin ihmisille ja samalla voisi kysellä heidän kuulumisiaan. Paljon sosiaalisempaa olisi se.

Stuttgartista kotiinlähtiessä jäin lentokentän vessassa vähäksi aikaa miettimään, että mitä ihmettä tämä:

tekee lentokentän vessassa? Baarin vessaan ko. aparaatin sijoittaminen on jopa jokseenkin loogista, mutta yllytetäänkö tällä nyt lentomatkustajia erityisesti liittymään kymppikerhoon, vai onko preservatiiveille muuten vain tavallista suurempi kysyntä ennen lentomatkaa?

Kotimatka Helsinki-Vantaalta ei vienyt ihan luotisuoraan Tampereelle. Kävin hakemassa vauhtia kotipuolesta, koukkasin kotikaupungin kautta ja vaihdoin Volvon kaamosnakit suvikumeihin. Samalla kävin katsastamassa tämän rannikkokaupungin venetarvikeliikkeiden tarjontaa, josko sieltä löytyisi jotain tarpeellista varustetta Minkille. Jotain pikkujuttuja vielä puuttuu, ennenkuin paatti olisi katsastuskunnossa. Venetarvikeliikekierrokselta ei käteen jäänyt oikeastaan mitään muuta kuin känsät. Sain kuitenkin perinnöksi vanhempien ensimmäisen veneen lipun. Oikeastaan tarvetta oli vain lipputangolle, mutta onpahan nyt sitten melkein 40 vuotias perintökalleus koristamassa Minkin perää ja liehuttamassa Ännän lippua.

Jäiseltä näyttää Näsimeri

Laukkasin iltalenkillä pitkin Näsimeren rantaa ja nappasin ohimennässäni kuvan Minkistä talviunilla

Yleissilmäys Naistenlahdelle antoi ymmärtää, ettei Näsijärven rannassa ole juurikaaan veneiden pressuja raoteltu. Lumet sentään ovat jo sulaneet pressujen päältä. Kuukauden päästä pitäisi veneiden olla jo järvessä ja kahden kuukauden päästä olisi jo melkein juhannus. Kuvan perusteella keskikesän juhla ja järveen pulahtaminen ilman kuivapukua näyttää jokseenkin kaukaiselta ajatukselta.

-t-

ps. päivän biisi Manowar - Sleipnir

olipa kerran blogi

Kai se on vaan myönnettävä itselleen, että uusi blogi tästä tulee. Ensimmäinen teksti syntyi vain hetken mielijohteesta, mutta pakonomainen tarve dokumentoida ajatuksia ajaa kirjoittamaan toistakin tekstiä. Ihan upouusi kokemus tämä ei minullekaan ole. Vuonna 2007 naputtelin blogia opiskelijavaihdostani Universiteit Twentessä, jossa lähinnä opiskelin elämää. Tulihan siinä muutamia kursseja EU-lakia ja kansantaloustiedettä kahlattua läpi ja samalla kansainvälistyttyä koko rahan edestä. Itse asiassa jälkeenpäin voi sanoa, että kansainvälistyminen ja ylipäänsä asuminen ulkomailla oli koko vaihto-oppilasajan ehdottomasti tärkein opittu ja koettu asia. Teoriatiedon voi downloadata päähän ihan kotikulmillakin, eikä vaihto-opiskelu varsinaisesti nopeuttanut valmistumistani. Vaihtoajan blogin lähtökohta oli silloin kovin itsekäs. En viitsinyt kirjoittaa samoja asioita kaikille erikseen sähköpostilla, niin mieluummin latasin koko sotkun kaikkien luettavaksi. Ko. blogi löytyy edelleen http://jalkipyykinpesutupa.blogspot.fi/ osoitteesta. Minkki-blogi käsittelee kuitenkin ihan jotain muuta…

Näsimeri ei ota sulaakseen. Veneet pitäisi laskea jo muutaman viikon sisällä, mutta järvenselkä näyttää edelleen varsin talviselta. Ihmeellistä kyllä, pilkkijöitäkään en ole nähnyt järvellä. Ehkä jää on vielä liian paksua ja pilkkimisen olennainen osa, eli heikoilla jäillä samoaminen, ei ole vielä riittävän jännittävää ja sitä myöten ajankohtaista.

Kevätkunnostuksessa on kuitenkin päästy jo alkuun ja ensimmäiset varuste- yms. -hankinnat on jo tehty. Kävin todella pitkää painimatsia henkilökohtaisen Jaakobini kanssa koskien purjehdusasun päivitystä. Valmennusta ja kommentteja asunvalintaan kävin hakemassa venemessuilta, jolloin sovitin, hypistelin ja konttailin eri merkkisissä ja mallisissa varusteissa pitkin messuhallia. Tietty samalla selvitin mikä on kuuminta hottia ja varmasti satamauskottavaa vaatetusta tulevana kesänä. Ultimaattinen jahkailija kun olen, niin tätä sparrausta on toki harrastettu jo viime kesästä lähtien. Hyvissä ajoin aloin tenttaamaan eri kamppeiden käyttökokemuksia kavereilta. Oma kokemus ikivanhoista Mustoista oli jokseenkin miellyttävä kun taas Henri Lloyd on osoittautunut lieväksi pettymykseksi. Viimeisessä erässä väänsin Jaskan hartiat mattoon ja päätös oli valmis. Musto MPX it is. Perustelin investoinnin Näsimerelle vähän ylimitoitettuihin varusteisiin sillä, että onhan reissuja tehty oikeasti kovissakin olosuhteissa isommillakin vesillä ja on se keli joskus melko kylmä Nässylläkin, vaikkei merenkäynti nyt ihan alkukeväistä Pohjanmerta vastaakaan. Venemessujen myyjä vaikutti hankintaan sen verran, että sipaisin MPX pöksyt salopet-mallina ja jätin perus MPX pöksyt henkariin. Kokeilun perusteella salopetit olivat mukavammat päällä, vaikkakin aavistuksen hankalammat pukea. Niin ja enhän minä niitä kamoja tietenkään Suomesta ostanut. ”Wetsuitoutlet.com sinne ne purjehdusvarusteet menneet on” (http://www.wetsuitoutlet.co.uk/) . Voin suositella ko. puotia muillekin. Kamat olivat merkittävästi halvempia kuin kotimaisilla myyjillä, valikoima on runsaampi ja toimitus kesti vain reilun viikon. Muita pikkuhankintoja on tähän mennessä kertynyt uuden fikkarin verran, nippu paristoja ja korjaustarvikkeita Minkin muutamaa mustelmaa varten. 

Niin tosiaan Minkkihän ei ole ainoa paatti, jota Näsimerellä käskytän. Jänissaaresta löytyy myös Flying Ragdoll-niminen Vikla, joka viime kesänä pääsi lentoon valitettavan harvoin. Yritetään korjata tilannetta tänä kesänä. Viklahan on 1930-luvun designia ja rungoltaan varsin silmää miellyttävän näköinen laitos. Alun perin viklat suunniteltiin puuveneiksi ja kätevän tee-se-itse miehen koottaviksi. Tämä ajattelu näkyy edelleen veneen muodoissa. Samankaltaisia rungon muotoja on nähtävissä muun muassa Lightningissa, joka on viklan aikalainen ja kotoisin samalta mantereelta. Aktiivisesta liti-purjehduksesta voi lukea lisää mm. täältä http://turnipsisailing.blogspot.fi/. Vikla ei varsinaisesti ole mikään avotuuliraketti melko painavan ruumisarkkurunkonsa ja puuttuvan spinnun takia. Allekirjoittanut on kylläkin saanut elämänsä kyydit Flying Ragdollilla ajaessaan virsikirjaa elokuisessa ukkospuuskassa. Silloin Räggäri tosiaan lensi. Kryssillä ja sivutuulilla vene on parhaimmillaan, kunhan trimmin saa kuntoon. Perustrimmi ei ole vaikea, mutta hienosäätämistä viklasta löytyykin käytännössä yhtä paljon kuin mistä tahansa bermudarikistä. Siitä ei oikeastaan puutu mitään. Hieno vene, joka mukautuu eri-ikäisten (huom. kankeusaste) ja painoisten seiloreiden alla melkein keliin kuin keliin. Ei se nyt ehkä ihan lasten vene kuitenkaan ole ja vastaavasti vauhdinhurma saattaa jäädä kokematta, jos kyytiin heitetään satakiloinen kippari ja vielä isompi puntti.

Minkki ja sen turkki

Minkki on minkki vaikka jo puuman iässä onkin. Minkki valloitti kahden nuoren miehen sydämen syksyllä 2012 ja se oli sitten menoa siitä hetkestä lähtien. Paperit pantiin kuntoon ja pelimerkit siirtyivät taskusta toiseen. Suurta ilonpäivää varjosti vain se, että Minkki nousi vedestä samana päivänä kuin kaupat käteltiin pois. Uusien innokkaiden omistajien ensimmäisenä tehtävänä oli siis peitellä Minkki talviunille ja palata asiaan pitkän, kylmän ja synkän talven jälkeen. Nyt kun viimein tämän äärettömän pitkän talven skolioosinen selkä alkaa olla taitettu, on viimein tullut aika tiputtaa pressut Minkin päältä ja alkaa valmistella valkokylkistä kaunotarta uuteen kauteen. Valkoista kylkeä koristaa sininen raita ja, jotta suomineito-vaikutelma olisi täydellinen, on Minkin kannen yläpuolinen osa myös kovin vaalea. Koko komeuden kruunaavat tummennetut ikkunat, jotka erottuvat valkoista kylkeä vasten, kuin kauniisti korostetut silmät kauniissa kasvoissa. Kuukauden päästä Minkin pitäisi olla katsastuskunnossa ja ehdottomana deadlinena tälle on toukokuun alku, jolloin Minkki laskeutuu takaisin luonnolliseen elementtiinsä. Hankintalistalla ovat muun muassa uudet hätäraketit ja – soihdut, mutta lista ei valitettavasti rajoitu vain näihin varusteisiin. Sammutin pitää katsastaa ja lähes Minkin itsensä ikäinen Evinrude pitäisi saada hörähtämään talviuniltaan. Tässä vaiheessa purjehduskautta ei vielä ole rakentunut kovin suurta luottamusta liki allekirjoittaneen ikäiseen perätuuppariin. Harras toive on, että Evari osoittaa ennakkoluulot vääräksi ja tulee olemaan luottamuksen arvoinen neljän hevosen vahvuinen voimanpesä. Ellei näin tapahdu niin Evarille saattaa vielä käydä kuin eräälle saman vahvuiselle Marinerille muutama vuosi takaperin eräällä itä-suomalaisella järvellä. Tällöin Ahdin valtakunta veti ässän hihasta, voitti game seven: in, juoksi kunnarin, teki hattutempun, tyrmäsi vastustajan ja muutti leppoisan uisteluretken muistuttamaan kaleerin kiskomista kohti Roomaa. Saappaat jalassa, tai siis potkuri pörräten hukkui hän.

Väännetään nyt vielä rautalangasta, eli Minkki on siis purjevene. Melko vanha sellainen, mutta jäntevässä kunnossa niin kuin liikuntaa harrastanut keski-ikäinen neitokainen yleensä on. Minkki synnytettiin Kangasalalla vuonna 1976 ja kätilönä (sekä äitinä) toimi Artekno-nimisen yrityksen ammattilaiset. Nyt melkein 40 vuotta myöhemmin voi sanoa, että Arteknon kaverit oikeasti tiesivät mitä tekivät. Minkin muodot ovat edelleen timmissä kunnossa. Pientä käytönjälkeä näkyy, mutta niin näkyy jokaisessa nelikymppisessä. Bemarin käytettyjen autojen mainosta mukaillen ”all of them are not brand new but you’ll get the great ride anyway”. Minkki on pienehkö purjevene, jolla on suuri perhe. Maailmalla hänellä on yhteensä yli 5000 sisarusta, joista noin tuhat yksilöä löytyy kotimaasta. Minkki edustaa suomalaista designia siinä missä Iittala, Pentik tai Alvar Aallon luomukset. Minkin muodot ovat lähtöisin Hans Groopin kynästä aikana jolloin maailma oli vielä mustavalkoinen ja veneet tehtiin sekä järjellä, että tunteella. Minkki edustaa suurta H-veneperhettä ja sillä on monta isosiskoa, mutta vielä enemmän pikkusiskoja. Pienestä koostaan johtuen Minkki on saanut nimeensä etuliitteen ”pikku”, joten hänen nimensä kokonaisuudessaan on Pikku-Minkki. Oikeasti nimellä on myös toinen tarina, mutta jätetään se kuitenkin vain ja ainoastaan sisäpiirin tietoon.

Minkki on vuosikymmenien ajan kantanut perässään Ännän lippua, mutta joutui sittemmin omistajan vaihdoksen myötä siirtymään lahden toiselle puolelle ja sai peräänsä TAPSin tunnuksen. Nyt Minkki tulee palaamaan takaisin oikeaan kotiinsa ja purjehtii takaisin Jänissaareen heti kun Näsimeri aukeaa.